V2.fi testasi: Motorola edge 30 Ultra -puhelin
Ultraa reunasta reunaan?
Motorola julkisti syyskuussa uusia edge-sarjan puhelimiaan ja saimme niihin myös hieman ennakkotuntumaa vierailessamme julkistustapahtumassa (artikkeli). Hieman tapahtuman jälkeen postilaatikosta kolahti kolmesta julkistetusta luurista se lippulaivoin malli eli Motorola edge 30 Ultra, joka on nyt pari viikkoa viihtynyt taskussani. Tapahtumassa hehkutettiin erityisesti sitä, että se on ensimmäinen markkinoille ehtinyt 200 megapikselin kameralla varustettu puhelin.
Toinen asia, joka tapahtumassa mainittiin oli se, että uusien edge-mallien laatikoissa pitäisi olla erityinen “Motorola-tuoksu”, mutta vaikka kuinka laatikkoa nuuhkin, se tuoksui vain pahvilta ja elektroniikalta. Ehkä tuoksu ei vielä ehtinyt mukaan vielä näihin hieman ennakkoon lähetettyihin paketteihin. Se kuitenkin on ainakin imagoystävällistä, että puhelimen myyntilaatikko sisuksineen päivineen on tavallisen ruskean pahvin värinen ja varustettu “eco-friendly packaging” -leimalla. Laatikossa tulee puhelimen lisäksi ohjekirjanen, SIM-työkalu, läpinäkyvä suojakuori, USB-piuha ja rouhean 125-wattinen pikalaturi.
Käteen otettaessa edge 30 Ultrassa sykähdyttää ensimmäiseksi sen muotoilu, sillä vaikka se on ominaisuuslistan perusteella lähes puoli milliä paksumpi (kyllä, silläkin on merkitystä) kuin viime viikkoina paljon käyttämäni Honor 70 (arvostelu), Ultra tuntuu kädessä huomattavasti ohuemmalta. Juju on reunan muotoilu: Honor 70 on pyöristelty, edge 30 Ultrassa taas on loppuun asti kapeneva, lähes terävä reuna (miltä se vähän tuntuu myös kädessä, ainakin ilman mukana tulevaa suojusta). Muotoilu saa sen tuntumaan myös kädessä kapoisemmalta, sillä sormilla on enemmän varaa taipua käyttelemään ruutua. Erinomainen ja aika tyylikäskin ratkaisu, joka saa puhelimen tuntumaan hintaiseltaan, premiumilta. On tosin niitäkin, jotka eivät kaareutuvista reunoista välitä.
Testiin tuli musta “Interstellar Black” -versio, josta ei mitään muuta väriä juuri löydykään - kaikki logot ja muut erotellut alueet on toteutettu tekstuurieroilla tai tumman harmaalla. Hillityn tyylikästä siis niiltäkin osin. Etukamera on neulanreikä ja takapuolen kameraryhmä on pyöristetyssä suorakaiteessa, jonka designista käytettiin ilmaisua “retrofuturistinen” ja kyllä siinä voi nähdä vivahteita 70-80-lukujen kameralaitteistoista. Sekä etu- että takapuoli on Gorilla-lasia, takapuoli on hiottu mataksi. Tietyssä valaistuksessa taustan musta pinta näyttää hienoisesti kimaltelevan. Suojausluokitukseksi 30 Ultralle on lätkäisty IP52, joten uimarannalla sen kanssa pitää olla useita kilpailijoita varovaisempi.
Koska kyseessä on lippulaivamalli, on sen teknologia paremmasta päästä, eikä voi väittää, etteikö tällä pyörisi niin sovellukset kuin pelitkin - ja pyöriväthän ne. Prosessorina on Snapdragon 8+ Gen 1 (+ Adreno 730) ja testiin tullessa mallissa 12 Gt muistia sekä 256 Gt tallennustilaa. Näyttö on 6,67-tuumainen “endless edge”, kuten edellä kuvailin. Siinä on 144 Hz pOLED-paneeli, HDR10+-tuki sekä 1080x2400 pikselin resoluutio. Vakioasetuksena näytön värit oli asetettu “Kylläinen” -asetukseen, mikä teki niistä hieman sinertäviä, joten päädyin käyttämään “Luonnollinen”-vaihtoehtoa. Virkistystaajuusasetuksissa vakioasetus taas on “Auto”, joka vaihtelee 60, 90 ja 120 Hz:n välillä sisällön perusteella.
Käytin silmämääräiseen näyttövertailuun värikästä HDR-videota Youtubesta (linkki) ja useampaa pöytäni läheisyydessä ollutta testipuhelinta. Ainakin pienellä otoksella Motorola vei hiuksenhienon voiton; “luonnollinen”-asetuksella sen punaiset eivät olleet ehkä niin näytöstä poksahtavia kuin kilpailijoiden ruuduilla, mutta kontrasti yksityiskohdissa vaikutti inasen paremmalta. Missään vaiheessa näyttö ei tuottanut minulle pettymyksiä, oli kyse sitten päivittäisestä peruskäytöstä, median kuluttamisesta, pelaamisesta tai kuvaamisesta.
Siitä kuvaamisesta puheenollen. Kun pääkameran speksinä on 200 megapikseliä ja sen kavereinakin 50MP (ultrawide), 12 MP (telephoto) ja 60 MP (selfie), ei voi oikein odottaa muuta kuin hyvää laatua. Vähän huolestutti se, kuinka kauan puhelin käsittelee jättikennolla (Samsung ISOCELL HP1, 1/1.22”) otettuja räpsyjä.
Motorolallahan on aina ollut pääkamerassaan “quad pixel” -ominaisuus, joka yhdistää neljä pikseliä yhdeksi, lisäämällä näin yksityiskohta- ja valoisuusdataa. Selfiekamera käyttää samaa teknologiaa vakiona (sen saa kytkettyä pois), mutta pääkamera menee vielä pidemmälle. Ultra-Res-tila ottaa kaikki maks. 200 miljoonaa pikseliä talteen, mutta normaalisti se yhdistelee 16 pikseliä yhdeksi, joten lopputulos on 12,5 MP, jonka saa vielä kätevästi jaettua someen. Tämä käsittely ei ota myöskään kameralta aikaa, toisin kuin ultraresoluutiokuvilla, joita saa pienen hetken odottaa. Tuttuun tapaan myös “yötilassa” kuvien ottaminen kestää sen sekunnin verran ja niistäkin Moto suoriutuu kiitettävin arvosanoin, vaikka tekoälyn HDR-korjaukset voisivatkin silloin tällöin olla hillitympiä.
Kameraohjelmiston ominaisuuksissa ei ole kovinkaan paljon ennenkuulumattomia ominaisuuksia, mutta Motorola nostaa sieltä itse esiin mm. nimenomaan henkilökuvaukseen tarkoitetun 12 MP linssin, mikä on kieltämättä hyvä ratkaisu. Olin yllättävän tyytyväinen myös Motorolan makrokuvausominaisuuksiin, eikä videopuolellakaan tullut arkisissa kuvaustilanteissa kuin onnistumisia. 8K-kuvaus on tuettuna, mutta kuka sitä (vielä) tarvitsee? Lisää testikuvia ja videopätkä arvostelun lopussa - hyviltähän ne näyttävät ja tässä hintaluokassa vertailu alkaa olla yhä haastavampaa.
Vaikka olen ollut viime aikoina sitä mieltä että vuorokauden kerto + pikalataus vartissa -kombo on tehnyt akunkestovertailut jotakuinkin turhiksi, kun laitteiden sisuskalut kehittyvät, pitää tietenkin valmistajien pitää edelleen huoli siitä, että vähintään se vuorokausi edelleen täyttyy. Ultrassa on 125 W pikalataus, joka lupaa täyttää päivän tarpeet 7 minuutissa (itse suosin sen pitämistä latauksessa kuitenkin hieman kauemmin) ja 4610 mAh akku teki mitä lupasi ainakin päivittäisessä peruskäytössä vallan riittävästi - pari työpäivää meni ongelmitta. Langattomanakin edge 30 Ultra ottaa vastaan 50W-tehoista latausta.
Yksi uusi ominaisuus, jota tuli loppujen lopuksi harvemmin hyödynnettyä on “Edge Lights”. Puhelimen ollessa näyttö alaspäin pöydällä, sen kaarevat näyttöreunat saa hehkumaan halutussa värissä, kun jotain on tapahtunut - esimerkiksi saapunut sähköposti, viesti, kalenteri-ilmoitus ja niin edelleen. Pieni lisä, josta voi olla hyötyä varsinkin hämärässä ympäristössä.
Kuten oletettua, tämäkin Motorola tukee Ready For -ominaisuutta, eli kätevää yhdistämistä tietokoneeseen ja tavallaan “varatietokoneena” toimimista. Luuriin luvataan kolme Android-päivitystä sekä 4 vuotta tietoturvapäivityksiä, mikä on vallan hyvä lupaus. Vakiona siinä on Android 12, jonka päällä on hieman “moto-ominaisuuksia”.
Samassa hintaluokassa on muutama kova kilpailija, eikä Motorola ole monen kuluttajan mielessä se ykkösvaihtoehto. Olen tainnut sanoa tämän ennenkin Motorola-arvioissa, mutta sanon sen taas: Jos hakee tämän tason Android-puhelinta, kannattaa Moto napata yhdeksi ehdokkaaksi. 200 megapikselillä voi pröystäillä jonkin aikaa, mutta IP52-luokitus voi karkottaa osan potentiaalisista ostajaehdokkaista.
Motorola edge 30 ultra
Hintaluokka: 900 eur
Lisätietoa: Motorola
Toinen asia, joka tapahtumassa mainittiin oli se, että uusien edge-mallien laatikoissa pitäisi olla erityinen “Motorola-tuoksu”, mutta vaikka kuinka laatikkoa nuuhkin, se tuoksui vain pahvilta ja elektroniikalta. Ehkä tuoksu ei vielä ehtinyt mukaan vielä näihin hieman ennakkoon lähetettyihin paketteihin. Se kuitenkin on ainakin imagoystävällistä, että puhelimen myyntilaatikko sisuksineen päivineen on tavallisen ruskean pahvin värinen ja varustettu “eco-friendly packaging” -leimalla. Laatikossa tulee puhelimen lisäksi ohjekirjanen, SIM-työkalu, läpinäkyvä suojakuori, USB-piuha ja rouhean 125-wattinen pikalaturi.
Käteen otettaessa edge 30 Ultrassa sykähdyttää ensimmäiseksi sen muotoilu, sillä vaikka se on ominaisuuslistan perusteella lähes puoli milliä paksumpi (kyllä, silläkin on merkitystä) kuin viime viikkoina paljon käyttämäni Honor 70 (arvostelu), Ultra tuntuu kädessä huomattavasti ohuemmalta. Juju on reunan muotoilu: Honor 70 on pyöristelty, edge 30 Ultrassa taas on loppuun asti kapeneva, lähes terävä reuna (miltä se vähän tuntuu myös kädessä, ainakin ilman mukana tulevaa suojusta). Muotoilu saa sen tuntumaan myös kädessä kapoisemmalta, sillä sormilla on enemmän varaa taipua käyttelemään ruutua. Erinomainen ja aika tyylikäskin ratkaisu, joka saa puhelimen tuntumaan hintaiseltaan, premiumilta. On tosin niitäkin, jotka eivät kaareutuvista reunoista välitä.
Testiin tuli musta “Interstellar Black” -versio, josta ei mitään muuta väriä juuri löydykään - kaikki logot ja muut erotellut alueet on toteutettu tekstuurieroilla tai tumman harmaalla. Hillityn tyylikästä siis niiltäkin osin. Etukamera on neulanreikä ja takapuolen kameraryhmä on pyöristetyssä suorakaiteessa, jonka designista käytettiin ilmaisua “retrofuturistinen” ja kyllä siinä voi nähdä vivahteita 70-80-lukujen kameralaitteistoista. Sekä etu- että takapuoli on Gorilla-lasia, takapuoli on hiottu mataksi. Tietyssä valaistuksessa taustan musta pinta näyttää hienoisesti kimaltelevan. Suojausluokitukseksi 30 Ultralle on lätkäisty IP52, joten uimarannalla sen kanssa pitää olla useita kilpailijoita varovaisempi.
Koska kyseessä on lippulaivamalli, on sen teknologia paremmasta päästä, eikä voi väittää, etteikö tällä pyörisi niin sovellukset kuin pelitkin - ja pyöriväthän ne. Prosessorina on Snapdragon 8+ Gen 1 (+ Adreno 730) ja testiin tullessa mallissa 12 Gt muistia sekä 256 Gt tallennustilaa. Näyttö on 6,67-tuumainen “endless edge”, kuten edellä kuvailin. Siinä on 144 Hz pOLED-paneeli, HDR10+-tuki sekä 1080x2400 pikselin resoluutio. Vakioasetuksena näytön värit oli asetettu “Kylläinen” -asetukseen, mikä teki niistä hieman sinertäviä, joten päädyin käyttämään “Luonnollinen”-vaihtoehtoa. Virkistystaajuusasetuksissa vakioasetus taas on “Auto”, joka vaihtelee 60, 90 ja 120 Hz:n välillä sisällön perusteella.
Käytin silmämääräiseen näyttövertailuun värikästä HDR-videota Youtubesta (linkki) ja useampaa pöytäni läheisyydessä ollutta testipuhelinta. Ainakin pienellä otoksella Motorola vei hiuksenhienon voiton; “luonnollinen”-asetuksella sen punaiset eivät olleet ehkä niin näytöstä poksahtavia kuin kilpailijoiden ruuduilla, mutta kontrasti yksityiskohdissa vaikutti inasen paremmalta. Missään vaiheessa näyttö ei tuottanut minulle pettymyksiä, oli kyse sitten päivittäisestä peruskäytöstä, median kuluttamisesta, pelaamisesta tai kuvaamisesta.
Siitä kuvaamisesta puheenollen. Kun pääkameran speksinä on 200 megapikseliä ja sen kavereinakin 50MP (ultrawide), 12 MP (telephoto) ja 60 MP (selfie), ei voi oikein odottaa muuta kuin hyvää laatua. Vähän huolestutti se, kuinka kauan puhelin käsittelee jättikennolla (Samsung ISOCELL HP1, 1/1.22”) otettuja räpsyjä.
Motorolallahan on aina ollut pääkamerassaan “quad pixel” -ominaisuus, joka yhdistää neljä pikseliä yhdeksi, lisäämällä näin yksityiskohta- ja valoisuusdataa. Selfiekamera käyttää samaa teknologiaa vakiona (sen saa kytkettyä pois), mutta pääkamera menee vielä pidemmälle. Ultra-Res-tila ottaa kaikki maks. 200 miljoonaa pikseliä talteen, mutta normaalisti se yhdistelee 16 pikseliä yhdeksi, joten lopputulos on 12,5 MP, jonka saa vielä kätevästi jaettua someen. Tämä käsittely ei ota myöskään kameralta aikaa, toisin kuin ultraresoluutiokuvilla, joita saa pienen hetken odottaa. Tuttuun tapaan myös “yötilassa” kuvien ottaminen kestää sen sekunnin verran ja niistäkin Moto suoriutuu kiitettävin arvosanoin, vaikka tekoälyn HDR-korjaukset voisivatkin silloin tällöin olla hillitympiä.
Kameraohjelmiston ominaisuuksissa ei ole kovinkaan paljon ennenkuulumattomia ominaisuuksia, mutta Motorola nostaa sieltä itse esiin mm. nimenomaan henkilökuvaukseen tarkoitetun 12 MP linssin, mikä on kieltämättä hyvä ratkaisu. Olin yllättävän tyytyväinen myös Motorolan makrokuvausominaisuuksiin, eikä videopuolellakaan tullut arkisissa kuvaustilanteissa kuin onnistumisia. 8K-kuvaus on tuettuna, mutta kuka sitä (vielä) tarvitsee? Lisää testikuvia ja videopätkä arvostelun lopussa - hyviltähän ne näyttävät ja tässä hintaluokassa vertailu alkaa olla yhä haastavampaa.
Vaikka olen ollut viime aikoina sitä mieltä että vuorokauden kerto + pikalataus vartissa -kombo on tehnyt akunkestovertailut jotakuinkin turhiksi, kun laitteiden sisuskalut kehittyvät, pitää tietenkin valmistajien pitää edelleen huoli siitä, että vähintään se vuorokausi edelleen täyttyy. Ultrassa on 125 W pikalataus, joka lupaa täyttää päivän tarpeet 7 minuutissa (itse suosin sen pitämistä latauksessa kuitenkin hieman kauemmin) ja 4610 mAh akku teki mitä lupasi ainakin päivittäisessä peruskäytössä vallan riittävästi - pari työpäivää meni ongelmitta. Langattomanakin edge 30 Ultra ottaa vastaan 50W-tehoista latausta.
Yksi uusi ominaisuus, jota tuli loppujen lopuksi harvemmin hyödynnettyä on “Edge Lights”. Puhelimen ollessa näyttö alaspäin pöydällä, sen kaarevat näyttöreunat saa hehkumaan halutussa värissä, kun jotain on tapahtunut - esimerkiksi saapunut sähköposti, viesti, kalenteri-ilmoitus ja niin edelleen. Pieni lisä, josta voi olla hyötyä varsinkin hämärässä ympäristössä.
Kuten oletettua, tämäkin Motorola tukee Ready For -ominaisuutta, eli kätevää yhdistämistä tietokoneeseen ja tavallaan “varatietokoneena” toimimista. Luuriin luvataan kolme Android-päivitystä sekä 4 vuotta tietoturvapäivityksiä, mikä on vallan hyvä lupaus. Vakiona siinä on Android 12, jonka päällä on hieman “moto-ominaisuuksia”.
Samassa hintaluokassa on muutama kova kilpailija, eikä Motorola ole monen kuluttajan mielessä se ykkösvaihtoehto. Olen tainnut sanoa tämän ennenkin Motorola-arvioissa, mutta sanon sen taas: Jos hakee tämän tason Android-puhelinta, kannattaa Moto napata yhdeksi ehdokkaaksi. 200 megapikselillä voi pröystäillä jonkin aikaa, mutta IP52-luokitus voi karkottaa osan potentiaalisista ostajaehdokkaista.
 |
Motorola edge 30 ultra
Hintaluokka: 900 eur
Lisätietoa: Motorola
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti