Hulkin veri tekee sinustakin hulkin, jos olet tietyn geenin jakava sukulainen. Voidaanko jo jatkaa elämää? Hulk innostuu selittelemään serkulleen Jenniferille, joka ei tahdo olla supersankari vaan juristi. "Hulk" on alunperin raivohullu sivupersoona, jonka tiedemies taltutti vaivalla. Jennifer toteaa negatiivisten tunteiden hallitsemisen olevan naiselle arkea, joten joo: oliko muuta? Inhosin Linnunradan käsikirjan vitsiä, jonka mukaan empatiapyssy ei voi tehdä naisista empaattisempia, mutta pidin tästä, koska tämä esitetään käytännön asiana eikä satunnaisena propagandana.

Jennifer ei tahtoisi olla vihreä jätti, mutta tämä on lyhyt ja selkeä 1. luku, jossa treenataan autiosaarella ja todetaan, ettei voimien tuomasta vastuusta pääse irti. Mainoksista päätellen Jennifer tykästyy vihreyteen kuten sarjakuvissa (ja Shrekissä), ja Hulk on Hulk, joten tuskinpa edes budjetti saa Jenniferin suosimaan pienempää olomuotoa. Ja vaikka niin kävisi, ilmeikäs Tatiana Maslany varmasti pitää sarjan pystyssä.

Ylimainostettu jakso tuntuu valmiiksi nähdyltä, mutta uudet repliikit sallivat muistaa, että jo kuukausi sitten dialogista löytyi rentoa ja lempeää fiilistä. Sankarien arjesta on vitsailtu, muttei sarkasmin täsmälleen tähän sävyyn. Loppupuolen serkkupaini myy sen, että kaikenlaista saattaa tapahtua tyhmistä syistä, kuten komediassa pitää.

Sarjalla on potentiaalia olla erinomainen. Sarjan ei tarvitse olla sitä varsinkaan minun mielestäni, kun olen ikäni pohtinut (sivistyneitäkin) käyttötarkoituksia monsterimimmeille. Hollywoodin itsensä vuoksi sarjan tarvitsee olla vuoden 2019 Cats-leffaa laajemmin hyväksytty todiste siitä, että tehosteita kannattaa käyttää kokeellisesti. 90-luvun Ally McBeal on tehosteilla leikkivä lakikomedia, jonka suorakin kopio olisi vaihtelua 2022.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Disney+