Prey on Predator-elokuvien sarjan uusin, erilainen tulokas, joka saa ensi-iltansa tämän viikon perjantaina (5.8.) Disney+-suoratoistopalvelussa. V2.fi pääsi katsastamaan elokuvan ennakkoon sekä jutustelemaan netin välityksellä lyhyesti aivan kahden kesken Preyn päätähti Amber Midthunderin (Legion, Roswell New Mexico) sekä parivaljakko Dan Trachtenbergin (ohjaaja, 10 Cloverfield Lane) ja Jhane Myersin (tuottaja) kanssa.

Prey-sijoittuu comanche-heimon leiriin ja sen ympäristöön 300 vuotta sitten. Sen keskiössä on nuori nainen Naru (Midthunder), joka on oman tiensä kulkija ja haluaa näyttää kansalleen, että hänkin pärjää metsästäjänä, juhlitun veljensä tavoin. Mutkia matkaan kuitenkin tuovat villi luonto, ennakkoluulot, seutuja valtaansa haaliva Ranskan armeija sekä verenhimoinen avaruusolento. Lähes kaikki elokuvan näyttelijät ovat alkuperäiskansaa ja Preystä tehtiin myös vaihtoehtoinen versio, jossa puhutaan ainoastaan comanche-heimon kielellä.

>>> HUOM! HAASTATTELUT SISÄLTÄVÄT PIENIÄ SPOILEREITA <<<





V2.fi: Kun tulit mukaan tähän projektiin, kuinka hyvin tunsit Predator-universumin elokuvat, sarjakuvat ja niin edelleen?

AM: Itse asiassa tällä hetkellä olen todella kiinnostunut juuri niistä sarjakuvista. Totta kai tiesin Predatorin olemassaolosta - pop-kulttuuriviittauksista, elokuvien kuolemattomista kohtauksista sekä lauseista, mutta nyt katsoin ne kaikki elokuvat. Viime aikoina olen sitten sukeltanut Predator-sarjakuviin, niissä on paljon mielenkiintoisia tarinoita.

V2.fi: Elokuvassa on jättimäinen murhaava monsteri, mutta painajaisiini jää varmasti elämään se kohtaus mudassa ja suossa. Voitko kertoa siitä kuvauspäivästä?

AM: (nauraa) no se oli… aika haastavaa. Kunpa se olisikin ollut vain yksi päivä! Kuvasimme sitä kokonaisen viikon ja itse asiassa teimme tuplavuoroa: iltapäivällä kuvasimme mutakuopassa ja pimeän saapuessa, lounastauon jälkeen, kuvasimme koko yön taisteluita pimeässä. Mutakohtaus oli minulle kuin painajainen, joka jatkui ja jatkui vain. Muta haisikin kauhealta. Se oli paksua ja siinä oli kaikenlaista outoa seassa. Sitä mönjää tietenkin tarttui minuun ja sitten seisoskelin keskellä metsää, pimeässä teltassa hevosten syöttöastiassa, kun neljä naista suihkutti minua letkulla puhtaaksi ja koitti saada märkäpukua pois päältäni. Vaatteeni alkoivat myös vähitellen kovettua mutajäämistä, joten ne eivät olleet koskaan entisensä. Se kohtaus oli ehdottomasti haasteellinen.



V2.fi: Mistä voinkin päätellä, että varmaankaan lämpimässä mukavassa studiossa ei kuvattu montaa kohtausta?

AM: Ei. Ehkä viikon verran… hmm en tiedä voinko sanoa mikä kohtaus oli kyseessä, muistelisin että vain viikon ajan, mutta siitäkin osa kuvattiin sitten uusiksi ulkosalla. Että lasketaanko edes sitä sitten?

V2.fi: Sinulle avaruusolennot ja erikoistehosteet ovat tuttuja, mutta millaista oli näytellä koiran kanssa?

AM: En ole näytellyt paljon eläinten kanssa ja jos totta puhutaan, sitä koiraa ei oltu tarkoitettu näyttelijäksi, hah! Sitä ei oltu koulutettu elokuvia varten, vaan se adoptoitiin tähän projektiin kaksi kuukautta ennen aloitusta, koska se oli lähimpänä sitä rotua, jota tuohon aikaan 300 vuotta sitten tuolla alueella esiintyi. Se vain sattui olemaan myös kaikkein hyperaktiivisin koira tällä planeetalla (nauraa). Sen nimi on Coco ja aina kun se oli kuvauspaikalla, joka puolelta kuului “Coco!”-huutoja, kun se juoksenteli ympäriinsä. Viihdyttävää sinänsä.

V2.fi: Alkuperäiskansojen elämästä - oliko siinä jotain joka yllätti sinut, tai jonka pitäisi olla paremmin ihmisten tietoisuudessa?

AM: Aika yleisesti - ihan kaikesta. Ei voi oikein irrottaa yhtä asiaa, koska kaikki liittyy toisiinsa. Kun tehdään tällaista tiettyyn aikaan sijoittuvaa elokuvaa ja työskennellään yhdessä comanche-kansaan kuuluvien ihmisten kanssa … tai minkä tahansa kansan kanssa, on tärkeää, että heidät todella otetaan siihen mukaan. Tuottaja Jhane Myers on comanche-sukua ja hän oli siellä joka päivä mukana, oli kyse sitten kielestä tai puvuista tai lavasteista. Yhdessä kohtauksessa on vauvan kantoreppu ja hän teki sen itse yhtenä viikonloppuna vapaa-ajallaan - kuvasimme Kanadassa ja siellä ei paljon comanche-käsityöläisiä ole. Oli hienoa tavata näitä ihmisiä joka päivä ja oppia siitä kulttuurista. Itse olen sioux-heimoa - tasankokansaa hekin - joten jotkut asiat olivat myös samanlaisia, mikä oli mielenkiintoista.



V2.fi: Naru on ulkopuolinen heimossaan, oman tiensä kulkija, joka taistelee omasta paikastaan. Onko elokuvassa mielestäsi keskeinen viesti, jonka pitäisi välittyä katsojille?

AM: Kaikki saavat ottaa sen omalla tavallaan - jos joku haluaa vain viihtyä, se heille suotakoon. Kävimme näyttämässä elokuvan comanchien asuinalueella jo ennakkoon, jotta saisimme heiltä palautetta. Lopussa oli kyselytuokio, jossa eräs poika nosti kätensä ja kertoi että se, mitä hän sai elokuvasta oli, että “se oli avulias”. Se näytti hänelle, kuinka voi olla vahva, kuinka voi jahdata unelmiaan ja toteuttaa ne, kuinka selviytyä ulkosalla … Hänellä oli uskomaton, pitkä lista asioita ja se sai minut herkistymään. Elokuva ei ole vain jotain, mistä comanchet voivat ylpeitä, mutta se myös esittää alkuperäiskansat tavalla, joka on heitä kunnioittava sekä rehellinen.



V2.fi: Elokuvassa esitetään realistisesti alkuperäiskansan elämää, mutta sille vastapainona mukana on hyvinkin keksitty avaruusolento scifi-mausteineen, oliko näiden välillä tasapainottelu vaikeaa?

DT: Otimme sen vastakkainasettelun avosylin vastaan. Alkuperäinenkin elokuva alkaa autenttiselta tuntuvana sotilasoperaationa, mutta muuttuu scifi-kauhuksi. Halusimme, että meidän elokuvamme tuntuu mukaansa tempaavalta comanche-seikkailueepokselta, joka sitten yhtäkkiä muuttuukin Predator-elokuvaksi.

V2.fi: Oliko koskaan sellaista houkutusta, että “jos saamme yleisön uskomaan avaruusolentoon, eivät he varmaan välitä, onko tämä ja tämä seikka comanche-elämässä aivan oikein”?

DT: Pikemminkin päinvastoin. Kun katsojat ovat mukana uskottavassa comanche-heimon elämässä, on scifi-puolikin ankkuroitu todellisuuteen ja katsoja voi uskoa siihen, että tämä olisi voinut tapahtua. Uskon, että tasapainottelussa auttoi tavallaan venn-diagrammi siitä, että milloin jollakin, joka tuntuu autenttisesti comanchelta onkin vaikutusta tämän genren tarinankerrontaan. Yksi esimerkki oli vihellyskohtaus… se oli hieno kohtaus, jotain aitoa, sekä myös hieno kohtaus tässä lajityypissä. Haluatko Jhane kertoa lisää?

JM: Kyllä vain. Pohdimme, että kohtaus tarvitsi jotain, mutta emme oikein tienneet mitä. Olen comanche, joten halusin aina mukaan viittauksia heimoomme, jos ne vain sopivat sekaan. Totesin Danille, että kansamme ei vihellä öisin, koska uskomme, että pahat henget kuulevat sen, mutta siinä kohtauksessa, jossa Naru on nuotion äärellä maalaamassa kasvomaalaustaan, hänen pitäisi viheltää. Testasimme sitä ja kohtauksesta tuli hieno, koska siitä käy ilmi, että Narulla on kaikki pelissä - hän ei enää välitä, mitä tapahtuu, vaikka Predator käyskentelee lähistöllä. Hän kutsuu pedon luokseen, vaikka rikkoo samalla yhden heimonsa perinteistä.




V2.fi: Tarinan ydin on tuttu monista elokuvista: ulkopuolinen nousee sankariksi vaikeuksista huolimatta. Mitä uutta Prey tuo mielestäsi tähän perustarinaan, tai mitä se tekee eri tavalla?

DT: No yksi asia on se, että päähenkilö on kotoisin kulttuurista, jonka ei ole oikeastaan koskaan annettu olla sankarina isossa elokuvassa. Usein Amerikan alkuperäiskansat esitetään elokuvissa apulaisina tai vihollisina, harvoin sankareina. Tavallaan siis elokuva itsessään heijastaa sitä tarinaa, joka tapahtuu sen sisällä. Lisäksi, mainitsemasi kaltainen tarina on yleensä keskeinen urheiluelokuvissa, ei genre-elokuvassa, toimintaelokuvassa, scifi-elokuvassa, tai kauhuelokuvassa - sekin on erilaista ja jännittävämpää.

V2.fi: Jhane, miten näet scifin lajityyppinä, jossa voi kertoa pienempiäkin tarinoita? Nykyään niin paljon on multiversumia ja galaksien laajuista megatoimintaa.

JM: Tuohon aikaan comanche-heimo oli itse asiassa melko iso: elokuvassa nähdään vain yksi metsästäjien leiri, joka valmistautuu talveen. Minun näkökulmastani tämä elokuva on todella laaja monella tapaa: maisemat, ranskalaiset valloittajat, metsästävä Predator ja metsästävät comanchet. Mielestäni se toimii, koska kyseessä ei ole ihan tavanomainen resepti - se rikkoo kaavaa.

V2.fi: Dan, olet tehnyt aiemminkin pienemmän scifi-elokuvan (10 Cloverfield Lane), ovatko ne sinun juttusi?

DT: Olen kyllä viehtynyt scifiin ja genre-tarinankerrontaan… ohjaamani The Boys -jakso oli supersankareita, Black Mirror -jaksoni taas kauhua, joten minulla on kyllä taipumus tällaiseen, mutta se ei ole ainoa juttuni. Se, mikä minua kiehtoo erityisesti, on se, kun joku hahmo katkaisee kierteen, johon on juuttunut. Se on minulla kaiken pohjana - tai ainakin pyrin siihen. Toivottavasti se näkyy vielä selvemmin, jos saan jatkossa tehtäväkseni lisää projekteja eri genreissä.



V2.fi: Lopuksi nopeasti, Dan, luin jostain, että olet sanonut, että Prey voisi olla ensimmäinen askel Predator-universumin laajentamiseen - itse olen lukenut muun muassa Batman vs. - ja Superman vs. -sarjakuvia. Oliko sinulla tällaisia suunnitelmia?

DT: Juu, mutta ei kyllä varmaankaan Batman tai Superman, heh - varsinkin kun Predatorin omistaa Disney. Olisi kyllä hienoa, jos tämä olisi lähtölaukaus siihen, että hahmon kanssa tehdään aivan uusia asioita.

Prey julkaistaan 5.8. Disney+-suoratoistopalvelussa. Leffa-arvio tulee Peltoselta aikanaan, mutta oma mielipiteeni on, että ainakin kaikki Alien vs. -leffat päihitetään leikiten, ehkä jopa ne alkuperäiset. Prey on tunnelmallinen scifi-toiminta-kauhuilu, joka panostaa oikeisiin asioihin, eikä sen asetelmat muutamia hetkiä lukuun ottamatta tunnu liian epätodellisilta.

Kuvat: The Walt Disney Company
Haastattelu, käännös: Manu Pärssinen