Brittiläinen popyhtye Duran Duran on matkannut musiikkimaailman laineilla jo 44 vuoden ajan. Välillä yhtye on ollut menestyksen korkeimmalla aallonharjalla, välillä täydellisessä unohduksessa. Helsingin Kaisaniemessä esiintynyt setämiesyhtye näytti olevansa vuonna 2022 energinen ja hyvässä terässä.

Kuusikymppisille sedille voisi antaa anteeksi, jos paikat ovat vähän jäyhiä tai jos soitto aina täysin luista. Ei kuitenkaan huolta. Duraneilla juttu, soitto ja laulu sujui. Ja hei, olettekos huomanneet, että kasaridinosaurukselta on ilmestynyt äskettäin uusi levykin? Viime vuonna julkaistu Future Past on tasokas, duranilta kuulostava albumi, joka on toisaalta ehkä vähän tasapaksu ja yllättämätön, mutta toisaalta myös tasalaatuinen ja miellyttävä. Onpa siellä silti jokunen laaturallikin.



Vaikka Duran Duran ei ole uudemman aikakauden levyillään ja sinkuillaan radio- ja hittilistoilla koreillutkaan, on yhtye ollut koko ajan aktiivinen monella rintamalla. Soittava ja laulava setämies ei sammaloidu. Silti sen saapumisesta Suomeen ei oikeastaan osannut edes haaveilla. Hehän ovat käyneet täällä vain kerran, 40 vuotta sitten, 1982. Mutta upeaa, että he viimein tulivat. Duranien näkeminen livenä oli taatusti unelmien täyttyminen monille heidän musiikkinsa parissa kasvaneille 1980-luvun lapsille ja nuorille.

Heitä yleisössä totisesti riittikin. Ei ollut lapsia, ei teinejä. Keski-ikä oli turvallisesti 40-50 vuoden kieppeillä. Se ei hidastanut tanssijalan vipattamista, sillä setti oli rakennettu kuin eräänlaiseksi anteeksipyynnöksi pitkästä tauosta. Te, jotka olitte täällä 40 vuotta sitten, muistatte ehkä tämän! Notorious. No, no, notoorious!



Keikka myös alkoi vahvasti. Löysät otettiin pois heti kättelyssä: Wild Boys ja Hungry Like the Wolf saivat nikamat liikehtimään ja kurkunpäät löysiksi. Siitä eteenpäin matka oli faniuden asteesta riippuen rakkaiden vanhojen biisien ja uudempien tuttavuuksien, tai klassikoiden ja outojen uuden aikakauden kappaleiden kavalkadia. Mentiin missä ääripäässä tahansa, duranit olivat terässä, vaikka Le Bonin ääni alkuvaiheessa hakikin sävyjään. Taustalaulajien ja kiertuekitaristin valinta oli myös osunut hienosti nappiin.

Duran Duran ei papannut vaan poppasi. Vaikka lavashow oli varsin vaatimaton, niin musiikki toimi ja tarjosi yleisölle lähes täydellisen annoksen sitä, mitä he olivat tulleet kuulemaan. Siinä ei sade paljoa haitannut.



Tai Ei ainakaan niitä, jotka jotain näkivät tai kuulivat. Kaisaniemen järjestelyjä ei voi kutsua järin onnistuneeksi. Ei se sade tai tuuli niinkään, mutta ensinnäkin jonojen purkaminen ja perus-, priority- ja vip-lippujen saaminen sisään takelteli oikein kunnolla. Lisäksi kuva- ja äänitekniikan ratkaisut tuntuivat kovin säästölinjakkailta. Musiikki puuroutui ja himmentyi oikein huolella taaempana olleille, eivätkä nämä päässeet juurikaan nauttimaan lavan vierellä olleiden screenien tarjonnasta. Ruudut kun olivat tapahtuman mittakaavaan nähden aivan liian pieniä ja kaiken lisäksi matalalle ripustettuja. Ääni- ja kamerateltan takasektorista ei siten nähnyt kunnolla sen enempää lavalle kuin näytöillekään. Ei todellakaan 80 euron arvoista. Myös lavan koko edustan varaamista priority- ja vip-lippulaisille voisi sanoa melkoiseksi rahastamiseksi - alueensa eturiviin päässeet normilippulaiset joutuivat katsomaan showta 15 metriä taaempaa, muiden selän takaa. Faniuden näin jyrkkä arvottaminen on aika karua.

Silti, Duran Duran. Suomi. 2022. Kiitos.

Teksti ja kuvat: Jukka O. Kauppinen



Setti 2022:
The Wild Boys
Hungry Like the Wolf
Invisible
All of You
A View to a Kill
Notorious
Pressure Off
Come Undone
Give It All Up
What Happens Tomorrow
Ordinary World
Tonight United
Planet Earth
Hold Back the Rain
White Lines (Don't Don't Do It)
Girls on Film / Acceptable in the 80's
The Chauffeur
Save a Prayer
Rio

Setti 1982:
Friends of Mine
Save a Prayer
Planet Earth
Careless Memories
Rio
Girls on Film
Hungry Like the Wolf
Night Boat
My Own Way
New Religion