Uutta ja outoa lupaava nimi on paradoksi viitatessaan 60-luvun sarjaan, jonka esiosa tämä on. Nimi on melkein satiiria, kun fanit yleensäkin tahtovat palata alkuperäisen uutuudenviehätyksen pauloihin ilman uudistuksia. Edustuksellisuus on Star Trekin peruskivi, mutta joku protestoi taas, kun naisia ja vähemmistöjä on palkattu kiintiöiden täyttämisen jälkeenkin. USS Enterpriseä komentaa valkoinen heteromies Pike, jonka seuraaja tulee olemaan Kirk, joten sarja voi olla turvasatama rehdille setämiehelle, joka ei tirise myrkkyä.

Piken ja herra Spockin nykyiset, pätevät versiot esiteltiin Star Trek: Discoveryssä. Pike traumatisoitui, kun kristalli kertoi, kuinka hän kuolee. Spock mainitsee kaipaavansa siskoaan eli USS Discoveryn nykyistä kapteenia. Myös jakson pääjuoni viittaa Discoveryyn, mutta uskoakseni katselun voi aloittaa tästä kivuttomasti. Se väite tuntuu pitävän kutinsa, että paino on itsenäisissä tarinoissa 60-luvun tyyliin.

Enterprise lähtee pelastamaan kollegoita sotaisalta planeetalta, johon on yritetty ottaa ensimmäinen yhteys ennenaikaisesti. Tarina on nopea, luonnosteltu ja aikaamme kommentoiva eli satumainen. Piken loppuspiikillä sotahulluille on todellista painoa keväällä 2022: tulin säväytetyksi. Logiikan aukkoihin on tarkoitus suhtautua lempeällä huumorilla kuten 60-luvun sarjaan nykyään. Selkeä vinkki on se, kun Pike katsoo vanhan scifileffan, josta löytyy vastaava satumainen spiikki.

Esiteltävänä on noin kymmenen vakituista hahmoa. Kun se puoli rauhoittuu, sarjalla on potentiaalia olla identiteetiltään ehyin Star Trekin modernisointi ja samalla suhteellisen eksoottinen nautinto. Ettäkö jaksot pyrkivät toimimaan omalla painollaan, eivätkä lupauksilla ja vihjailulla? Vallankumous! Se ei haittaa yhtään, jos viikon planeetasta ei kuulla enää koskaan, mutta 5-10 lisäminuutista tarina varmasti hyötyisi.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Paramount+