Kaukaisessa siirtokunnassa aksenttipatu satuilee spartalaisista eli haarniskoiduista supersotilaista. Kun avaruusmöröt iskevät, sota näyttää sodalta, eli raajat irtoavat ja kansaa murhataan. Spartalaiset saapuvat räiskimään "silmistä kuvatusti", ja erona useimpiin paukutteluihin osapuolilla on suojakentät, jotka eivät kestä sarjatulta kauaa. Pääspartalainen Master Chief pistää pinoon itseään isompia örkkejä, joilla on laskutavasta riippuen neljä leukaa tai ei yhtään, mutta eri tavalla kuin Hjalliksella. Tästä unelmoit, kun peli räjäytti konsolipellepääsi 2001?! Jos tehosteissa on parantamisen varaa, niin se on tribuutti vanhojen pelien tavalle ladata parempia tekstuureja.

Sitten sarjan on tarkoitus toimia sarjana. Jokainen kokee rytmin eri tavoin varsinkin kun kyse on uudesta versiosta, mutta henkilökohtaisesti pidin rivakkuudesta, vaikka se voi olla merkki siitä, ettei asioiden täyttä painoa osata korostaa. On Halo-juttuja joista fantasioin, jos koin kärsimättömän sekunnin, mutten tiedä tuoreimmista peleistä mitään, joten en nipottanut pienestä.

Ainoa alun verilöylystä selviävä siviili on sähäkkä tyttö, joka vastustaa niitä ihmisiä, jotka keksivät spartalaiset. He tosiaan haiskahtavat korruptoituneilta, vaikka järjen ääniä löytyy. Master Chief muistuttaa hyvin paljon RoboCopia siirtyessään heti enkelten puolelle kun ohjelmointi (tms) sallii.

The Mandalorianin kaltainen pönötys pottapäästä tämä ei ole, vaan naama näytetään ja näkökulma on jaettu Star Trekin tyyliin. Poliitikot, byrokraatit ja sotilaat eivät ymmärrä ufomiesten liittoumaa, jonka kuulumisia vilkaisemme myös. Se on selvästi liikaa tässä ja nyt, mutta lupaavaa, jos kerronta rauhoittuu.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Paramount+