George Lucas lahjoitti maailmalle Tähtien Sodan ja Indiana Jonesin. Näin mies palkitaan ihmeellisen internetin keskustelupalstoilla:

Howardkin vihaa Lucasia (She-Hulk #9)

"Lucas teki Han Solosta pehmon Jedin Paluussa. Eevokit Lucas laittoi Jediin ainoastaan rahastaakseen pehmoleluilla ja tv-elokuvilla. Sitten Lucas alkoi menettää lopullisesti järkensä. Lucas tuotti yhden kaikkien aikojen huonoimmista elokuvista, Howard the Duckin: eroottisesti latautuneen spektaakkelin rokkaavasta sarjakuva-ankasta. Sitten sillä naksahti, ja se otti ja raiskasi faniensa lapsuusmuistot 'parantelemalla' Tähtien Sotaa ja julistamalla lopputulokset ainoiksi oikeiksi versioiksi. Sitten se keksi Jar Jar Binksin ja palkkasi puunaamaisen Hayden Christensenin. Lopulta se suostui julkaisemaan alkuperäiset Tähtien Sodat DVD:llä - mutta niiden kuvan- ja äänenlaatu ei ollut yhtä hyvä kuin 'paranneltujen versioiden', yhyhyy, senkin ilkeä vanha mies, partasikin on ruma ja muovinen verrattuna Peter Jacksonin, sen oikean elokuvantekijän rehelliseen reuhkaan. Pysäyttäkää George Lucas! Nyt se on jo tuhonnut Indiana Jonesinkin keksimällä aivan, siis aivan kertakaikkiaan liian mielikuvituksellisen juonikaaren Kristallikallon Valtakuntaan, v**tu s***ana."

Jos kuuntelee liian kauan vihaisia elokuvanörttejä, käy hankalaksi ymmärtää, kuinka kaikki mihin George Lucas koskee, muuttuu fyrkaksi vielä nykyäänkin. Yksikään kursivoiduista mietteistä ei ole omani. Arvostan Lucasia niin pitkälle, että rohkenen verrata häntä Walt Disneyhin, jota puolestaan pidän yhtenä koko lajimme valioyksilöistä. Virheetön olento Lucas ei ole. Tehostaakseni koko puolustukseni ydintä myöhemmin, olen tässä välissä pöyhkeän itsekäs ja lainaan omaa ajatelmaani (Kristallikallon Valtakunnan arvostelusta):

Lucas on paroni Papanoida

"Huonoutta ei tarvitse hävetä,
jos on joka tapauksessa paras."

George Lucas on ymmärtääkseni alansa paras elossa oleva supertuottaja. Kuten Disney, Lucas on myös eräs liikkuvan kuvan historian merkittävimmistä henkilöistä. Herrojen himo kertoa tarinoita on vienyt alaa eteenpäin vähintäänkin teknologian osalta - tätä ei muuta se, mitä mieltä kukakin on heidän tuotannostaan. Henkilökohtainen arvostukseni Lucasia kohtaan kumpuaa paitsi tästä ja luonnollisesti miehen tarinoista, myös siitä, että Lucas on riippumaton ja itsenäinen kuin opiskelija, joka kuvaa esikoiselokuvansa kotivideokameralla. Tietenkin vain Lucasilla on loputon mammonavuori ja komennossaan koko tuotantokoneisto kärkitason tehostefirmaa myöten. Lucasilla on sama vapaus tässä taidemuodossa kuin klassisempien alojen taiteilijoilla on omissaan (jos heillä on varaa pianoon tai pensseliin).

THX 1138

En aio väittää, että Lucas on erityisen mielenkiintoinen ohjaaja tai kirjoittaja, jos näillä sanoilla viitataan ammattilaisiin, joiden on tarkoitus osata yksi tietty asia. Sen väitteen allekirjoitan, että Lucas on "ideamies" (an ideas man). Vaikka Lucasilla on kyky kehittää ikimuistoisia kohtauksia ja konsepteja viihde-elokuviin, tekee hän amatööritason virheitä ohjaajana ja kirjoittajana, ellei joku häntä auta. Lucasin kuutta ohjaustyötä vilkaistessa ajatus selkenee. Svengijengi -62 on lämminhenkinen komedia, joka ei teeskentele olevansa muuta kuin kokoelma kohtauksia nuorten elämästä yhden illan aikana. THX 1138 on kokeellinen tiede- ja taide-elokuva, ahdistava ja melko puuduttava elämys, jota Lucasin tulevaisuudenvisiot kannattelevat. Loput Lucasin ohjaustöistä ovat omalla tavallaan jäykkää Tähtien Sotaa (episodit I-IV). Tähtien Sota ei teknisesti ottaen ole muuta kuin rikkaiden ja kiehtovien ideoiden kasaamista perinteikkäiden tarina-aihioiden päälle.

Toisesta kulmasta vilkaistuna Tähtien Sota on myös koko elokuvahistorian ainoa eeppisen mittaluokan aito fantasiakertomus, jonka juuret eivät ole kirjallisuudessa, tai muualla. "Ainoalla" tarkoitan ainoaa. "Aito" on epämääräisempi ilmaisu. Aito fantasia eroaa tusinafantasiasta kuin eevokki wookieesta: jos et eroa tiedä, varmaan myös harrastat seksiä. Aito fantasia on ainutlaatuinen kokonaisuus, jonka joku tai jotkut (supertuottaja & hänen käskyttämänsä taiteilijat) luovat kaikkivaltiaan tinkimättömyydellä, eivätkä kopiokoneella. Suurin osa keskiaikafantasiasta kopioi Tolkienia, kauhufantasia on jämähtänyt vampyyreihin ja melkoinen osa tieteisfantasiasta kloonaa surutta mestari Lucasia. Alkuperäinen on aitoa.

Se on totta, että Tähtien Sota rakentui alun perin 1900-luvun alun roskascifin (Flash Gordon, jne.) pohjalle, kuten Tolkienin työ otti tukea kansantarinoista. Emme paneudu kopioimisen ja inspiroitumisen eroihin, tai siihen, mitä Lucas mietti 70-luvulla. Tämä on George Lucasin oikeudenkäynti - puolustuksen puheenvuoro - ja syyte on se, että kuvaillun kaltainen herrasmies on viimeisen 15 vuoden aikana menettänyt sielunsa ja muuttunut uhaksi jopa omalle työlleen. Syyttäjä esittää, että Lucas on saatava holhoukseen ja vaippoihin ja lukittava kauaksi varsinkin Tähtien Sodasta ja Indiana Jonesista.

Puolustuksen ainoa todistaja, kolumnisti Peltonen vakuuttaa, että Lucas kykeni niinkin hiljattain kuin 2002 luomaan jotain niin oleellista elämäntyönsä kannalta, että taiteilija on kiistatta täysissä sielun ja ruumiin voimissa, ja täten oikeutettu täydentämään ja jatkamaan kaikkea taidettaan haluamallaan tavalla. Pakkomielteiseksi supernörtiksi itseään kuvaileva Peltonen vannoo, ettei hän ollut Tähtien Sodan tai Lucasin fani ennen Kloonien Hyökkäystä, ja että vasta Kloonien Hyökkäyksen jälkeen hän oppi rakastamaan neljää muutakin tuolloista episodia. Odotellessaan Sithin Kostoa todistaja liittyi Lucasin maksulliselle Hyperspace-sivustolle, kuolasi kaikilla foorumeilla ja osti kaiken kukkarolleen mahdollisen oheismateriaalin elokuvan käsikirjoituksesta lähtien.

Puolustus kuvailee Kloonien Hyökkäystä rikkailla ideoilla ja mahtavilla erikoistehosteilla rikastetuksi aidoksi, puhtaaksi, omaperäiseksi fantasiaksi, mutta myös ja ennen kaikkea avaimeksi Tähtien Sodan ytimeen. Ennen Kloonien Hyökkäystä Tähtien Sota oli seikkailuviihdettä. Kloonien Hyökkäys muuttaa koko kuuden elokuvan sarjan Anakin Skywalkerin tarinaksi. Kloonien Hyökkäyksen jälkeen Anakin Skywalker ei enää ole – missään olosuhteissa, edes Darth Vaderina – pahan ruumiillistuma.

Kloonien Hyökkäys saavuttaa tämän esittämällä nuoren Anakinin suunnattoman lahjakkaana, ainutlaatuisena olentona, potentiaalisena universumin pelastajana, joka seisoo todellisen voiman kynnyksellä ja tahtoo tehdä vain hyvää, mutta jonka sielussa kytee viha, sillä edes hänen ystävänsä eivät luota häneen, koska he eivät ymmärrä mitä hänen kaltaisensa yksilö käy läpi, mikä vain syventää kuilua Anakinin ja muun maailman välillä, mikä tekee hänestä ruikuttavan myrkkyä nielleen puunaaman, joka ei osaa lausua kuin latteuksia edes Natalie Portmanille, jota hän rakastaa syvästi keväällä 2002, jolloin Anakinin näyttelijä oli 21-vuotias – voi jumalauta, George Lucas varasti elämäntarinani! Jos inhoat esiosatrilogiaa siksi, ettet löydä siitä ketään johon samaistua - mikä on yleinen argumentti - niin tässäpä pieni uutisväläys: peilissäsi asuu joko haaveileva maalaistollo, röyhkeä kukkopoika, prinssiä odottava feministi, örisevä karvamatto, kultainen gramofoni tai WALL-E.

Aina viime päiviin saakka George Lucas on luonut ja ollut mukana luomassa liikkuvia kuvia, jotka ovat taidemuotonsa (viihde-elokuvan) sisällä ainutlaatuisia, jos huomiotta jätetään imarteleva kopiointi (Starchaser: Legend of Orin, Masters of the Universe -leffa, jne.). Lucas ei pyydä keneltäkään rahaa taiteensa tekemiseen, hänellä on omaakin ja fanit kaatavat lisää hänen syliinsä vapaaehtoisesti. Jos edes murto-osa Lucasin alkuperäisistä faneista ja läjä uusia jumaloi miehen nykytaidetta kaikkine puutteineenkin, Lucas on yhä kiistattoman merkittävä taiteilija, mikä tekee hänen pyhää vihaa uhkuvista, henkilökohtaisuuksiin menevistä (mitä sitten, jos miehellä ei ole kaulaa?!) vihaajistaan turhempia pellehermanneja kuin mitä on nyt jo legendaarinen Jar Jar Binks. Kaikkien ei ole tarkoitus tykätä kaikesta! Lucas ei ole Uwe Boll, ei Brett Ratner, vaan simppeli mies, joka on löytänyt paikkansa universumissa. Meditate on this you will.