V2.fi pääsi osallistumaan ohjaaja, dokumentaristi Peter Jacksonin (mm. Lord of the Rings -elokuvat) haastatteluun, joka koski juuri Disney+:lle saapunutta Beatles-dokumenttia. Tekijäryhmä pääsi käsiksi 200 tuntiin julkaisematonta materiaalia, jota oli aikanaan taltioitu muun muassa Let it Be -elokuvaa varten. Jacksonin mielenkiintoinen tarinointi venyi sen verran pitkäksi, että vain muutama osallistuja ehti juontajan lisäksi kysyä kysymyksen. Lihavoidut kysymykset ovat juontaja Matt Everettin kysymyksiä.



Miksi sinä olit oikea mies tähän eeppiseen tehtävään?

Jackson kertoo syntyneensä vuonna 1961, eli aikana, jolloin Beatlesit julkaisivat albumeitaan. Hän ei tosin muista 60-luvun Beatleseita, sillä hänen vanhempansa eivät koskaan ostaneet Beatlesin levyjä.

- Ostin joitakin säästämilläni rahoilla, Beatlesin punaisen ja sinisen albumin, 1972 ja -73. Se oli ensimmäinen kerta kun ostin levyjä ja olen ollut fani siitä asti. Tämän elokuvan tekijän tarvitsi olla Beatles-fani, koska materiaalia oli niin paljon - 150 tuntia äänitallenteita ja 50 tuntia filmiä. Viimeisen neljän vuoden ajan minusta on tuntunut kuin olisin salakuunnellut keskusteluita vuodelta 1969. Fanina ymmärsin niiden asioiden, joista he puhuivat, eri viittaukset ja painotukset.

Mukana on monia eri tarinoita, sen lisäksi että tehdään levyä, nähdään kuinka kappaleet syntyvät, Johnin ja Yokon suhde …

- Yksi keskeisistä tarinoista, jota Let it Be -elokuvassa ei nähty, on se, että kerromme myös sen elokuvan tekijän Michael Lindsay-Hoggin kohtaamista haasteista pitää projekti kasassa. Sitä ei voitu aiemmin kertoa, koska hän oli vain “näkymätön” ohjaaja, mutta nyt hän on kuin yksi mukana oleva hahmo. Suurin osa tästä materiaalista on ollut lukkojen takana 52 vuotta.

Beatlesit työstävät dokumentin aikana paljon muitakin kuin Let it Be:ssä kuultavia kappaleita, muun muassa kahtatoista Abbey Road albumin raitaa sekä monia kappaleita, joista tuli lopulta useiden yhtyeen jäsenien soolojulkaisuja: Johnin Give Me Some Truthia, Georgen All Things Must Passia ja Paulin Another Dayta.

Hämmästyttävää on myös, kuinka he lähtivät tähän touhuun. Maailman suurin yhtye, eikä kellään ollut selvää kuvaa siitä, mihin elokuva päätyy. Dokumentissa nähdään, kuinka hekin yrittävät päästä selville siitä, mitä oikein ollaan tekemässä...


- Jos minulla olisi yksi kritisoitava asia Beatlesesista, mikä on kyllä tuskaa sanoa, koska ei minulla oikeasti ole, heidän kritisointinsa ei ole DNA:ssani. Mutta kun katsoo tätä, on ihmeteltävä kuinka organisoimatonta se tekeminen on. Heillä oli suunnitelmissa live-tv-show, mutta aiemmin Brian Epstein järjesti kaiken heidän puolestaan kiertueilla. Studiossa taas apuna oli George Martin.

Beatlesit harjoittelevat Twickenhamin elokuvastudiolla, koska Dennis O’Dell, joka toimi tuottajana Magic Christian -elokuvassa, antoi tilan heidän käyttöönsä. Beatlesit myös ajattelivat aluksi, että kyseistä tilaa käytettäisiin heidän televisiokonsertissaan.

Beatlesit lähtivät tähän ilman tukiverkostoa ja kun materiaalia katsoo, ei käy oikein selville, että kuka asioita oikein organisoi. Mukana on myös tietynlaista kaksijakoisuutta: joskus beatlet määräävät täsmälleen, mitä haluavat tehdä ja toisinaan sitten taas kukaan ei esimerkiksi jaksa valittaa siitä, että Twickenham on surkea paikka luovalle työskentelylle tai siitä, että heitä filmataan koko ajan.

- Kyllä, huomasin itsekin sen kaksijakoisuuden. Heillä on myös hienoa kilpajuoksua Lindsay-Hoggin kanssa. Ohjaaja on päättänyt saada mahdollisimman paljon talteen, myös heidän tietämättään. Kun olet kameran edessä, et ole aina oma itsesi.

Lindsay-Hogg pyrki taltioimaan paljon yhtyeen tietämättä. Hän laittoi kamerat filmaamaan ilman kameramiestä jalustalle, peitti nauhoitusvalon teipillä ja niin edelleen. Myös mikrofoneja piilotettiin ympäri elokuvastudiota ja varsinkin John sekä George tuntuivat olevan varovaisia niiden suhteen.

- Mutta sen sijaan että he olisivat keskustelleet Michaelin kanssa pelisäännöistä, he vain rämpyttivät kitaraansa vahvistin täysillä, kun halusivat keskustella keskenään.

Jackson kertoo, että käyttämällä tekoälyteknologiaa, hänen työryhmänsä sai kitaraäänet poistettua noista nauhoituksista ja keskustelut tulivat kuuluviin ensimmäistä kertaa. Hän tosin myöntää, että se oli “vähän tuhmaa”.

- Koko 150 tunnin materiaalissa on vain yksi hetki, jolloin Paul McCartney pyytää filmauksen lopettamista. Silti mikrofonit jatkoivat tallentamistaan.

He käyvät myös läpi erilaisia tunnetiloja, kysehän on hyvin rajatusta ajasta, jolloin yhtyeen, jolta yleisö odottaa paljon, täytyy luoda ja harjoitella joukkio kappaleita. Välillä on pientä paineen tunnetta, mutta he tuntuvat ottavan koko asian hyvin kevyesti.

- Stressaaminen ei ole heidän tapaistaan. Esimerkiksi jos he olivat menossa Abbey Roadille nauhoittamaan albumia, John ja Paul jättivät kappaleiden tekemisen hyvin viime tinkaan - hehän olivat paljon kiertueella. Joten kun Epstein kertoi että nyt mennään levyttämään, heillä oli ehkä viikko aikaa väsätä laulut. Ja toki George Martin oli mukana tuottamassa. Tähän tilaisuuteen tullessaan olisi ollut kyllä hyvä, että heillä olisi ollut jonkinlainen määrä valmista materiaalia, mutta se oli ollut heille hyvin kiireinen vuosi ja he myös kävivät lomalla.

Kaikki uskovat tuntevansa Beatlesit, mikä asia heistä yllätti sinut eniten tätä tehdessä?

- Heidät on nähty elokuvissa, lavoilla, haastatteluissa, lehdistötilaisuuksissa 60-luvulla, mutta ne ovat kaikki esiintymistä. Tässä materiaalissa he ovat vilpittömimmillään, näemme ne aidot jätkät ja sitä ei ole filmille oikeastaan tallennettu muutoin.

- Samalla nähdään myös se, miten Beatlesit käyttäytyvät, kun edessä on kunnianhimoinen projekti, mutta pala palalta se alkaa murentua. Ihmisten luonteen ja persoonan näkee parhaiten, kun saa nähdä, miten he selviytyvät ongelmatilanteista.

- Beatleseita ajatellaan usein yhtenä yksikkönä, ryhmänä, moppitukkina. Tässä dokumentissa nähdään, että he eivät ole ryhmä, he ovat vain neljä jätkää. Neljä erillistä ihmistä, aivan kuten ketkä tahansa muutkin neljä ihmistä: kaikilla omat mielipiteensä, omat tapansa käsitellä asioita. Lopulta kuitenkin kunnioitin heitä entistä enemmän.

On myös mahtavaa, että on saatu dokumentoitua heidän laulunkirjoitusprosessinsa. Ei ole montaakaan kertaa, kun tällaista voi seurata kokonaisuutena yhdestä kitaran soinnusta musikaaliseksi ideaksi. Ja se vain käy niin luonnollisesti.

- En ole muusikko, enkä osaa soittaa yhtään soitinta, mutta oli kiehtovaa oppia laulunkirjoittamisesta Beatlesien silmillä. En tiedä mitään säveltämisestä, piste. Mukana on hieno prosessi Get Backin sanoittamisesta, jossa on ensin Jo Arizonasta, jolle koitetaan keksiä sukunimeä, mutta sitten päädytäänkin siihen, että hän on Jo Tucsonista Arizonasta ja se soljuu paljon paremmin.


Tuntuu, että sinulle annettiin täydellinen vapaus materiaalin kanssa, saitko jotain palautetta Paulilta, Ringolta, Yokolta …?

- Alunperin he antoivat sen vapauden Michael Lindsay-Hoggille, mutta he eivät pitäneet siitä lopputuloksesta ja ylimääräinen materiaali laitettiin lukkojen taakse 50 vuodeksi. Hänenhän piti kuvata vain näiden 14 kappaleen harjoittelua, joista tulisi puolen tunnin lyhytelokuva konsertin alkuun, mutta hän kuvasi paaaljon enemmän. Sitten tv-showta ei tehnytkään, mutta joku sai idean elokuvan tekemisestä ja Michael jatkoi kuvaamista. He olivat United Artistsille yhden elokuvan velkaa.

- Michael myös kertoi minulle, miten Beatlesit olivat käyttäytyneet elokuvan leikkaamisen aikana: Paul saattoi tulla ja pyytää jonkun kohdan poistamista, toisen lisäämistä, sitten seuraavana päivänä John antoi aivan erilaiset ohjeet. Georgen lähtemistä ei saanut myöskään laittaa mukaan, ei missään tapauksessa.

- Minusta tuntuu nyt, että kaikki se on nyt historiaa. He eivät ole enää niin huolissaan imagostaan, mutta jos olisivat, sekin olisi ollut normaalia: vain viesti, että joku kohta pitäisi poistaa, tai jotain keskustelua lyhentää. Odotin jotain sellaista, mutta en saanut yhtäkään toivetta. Ja se yllätti minut.

- Yksi heistä sanoi, että lopputuloksen katsominen oli heidän elämänsä stressaavimpia elämyksiä, mutta mitään muutosehdotuksia en saanut. Paul sanoi, että se on hyvin totuudenmukainen kuva siitä, millaisia he olivat silloin.

Jackson kertoo, että Disney halusi poistaa dokumentista kiroilut, mutta Ringo, Paul ja Olivia (Harrison) olivat sitä mieltä, että tuolla tavoin he silloin puhuivat, eikä sitä saanut muuttaa.

- Uskon että heidän mielestään nyt on varaa nähdä Beatles totuudenmukaisempana kuin ennen. He ovat hieman hermostuneita, mutta tämä kaikki on heille OK.

Toimittajan kysymys: Kun materiaalia oli niin paljon, poiskin jäi varmasti jotain mielenkiintoista. Mikä kohtaus oli vaikeinta jättää leikkauspöydälle?

- Oikein hyvä kysymys. Haluaisin sanoa, etten jättänyt pois mitään oleellista - ja siksi dokumentin kesto on se, mikä se nyt on. Aluksi halusimme tehdä 2,5-tuntisen elokuvan. Yksi syy pituudelle on Beatles-faniuteni, sillä pelkäsin että jos jätän jotain pois, sitä ei tulla taas näkemään missään 50 vuoteen.

- Ja materiaali oli täynnä mahtavia hetkiä, monenlaisia asioita tapahtui. Mietin että helkkari soikoon, ihmisten täytyy nähdä tämä, tämä on mahtavaa… Ja nyt sitä on sitten yli kuusi tuntia. Kaikki ne jutut, joiden halusin olevan mukana, ovat mukana.

The Beatles Get Back -dokumenttisarja Disney+-suoratoistopalvelussa, ensimmäinen osa tänään 25.11.

Kuvat: Walt Disney Studios