Fiilispohjalta summailtuna se on sarjakuville uskollista, että leffojen Hawkeye on joku taustalle unohtuva dorka, joka harvakseltaan ampuu käsikirjoitetun nuolen.

Hailee Steinfeldin näyttelemä Kate Bishop oli lapsi, kun chitaurien hyökkäys New Yorkiin räjäytti reiän hänen kotiinsa. Kate näki vain Hawkeyen ylvään kiintiöhetken. Sittemmin hän on treenannut jousiampumista ja muita aggressiivisia lajeja suojellakseen perhettään esikuvan lailla. Hän on kyvykäs mutta kokematon: jakso löytää tasapainon koomisen alkukankeuden ja vaaran tunnun välille.

Myös Hawkeye eli Clint Barton esitellään sävykkäästi. Hän muistelee chitaurien hyökkäystä ja valmistautuu joulun viettoon katsomalla aiheesta tehdyn lavamusikaalin lastensa kanssa. Musikaali on vitsi, mutta ystävänsä menettäneen Bartonin traumat näkyvät senkin aikana.

Varakasta sukua oleva Kate tutkii perhetuttujen kuvioita. Nipottamisen väärtiä kätevyyttä löytyy siitä, että pohatat ja huutokauppaan iskevät roistot ovat kiinnostuneita Roninin varusteista. Ronin on Hawkeyen alter ego, mutta se on sarjakuvajuttu, johon leffat vain löyhästi viittasivat. Hetken mielijohteesta toimiva Kate ei ilmeisesti edes ymmärrä, että hän pukeutuu esikuvansa B-asuun, mikä sitten johtaa heidän tapaamiseensa.

Tiedän mitä sanon, jos sankarit mätkivät kommandopipotyyppejä vielä viisi tuntia, mutta chitauri-takauman ja musikaalin myötä on helppo myhäillä tänään, että "sarjassa on kaikki".


Jakso 2/6 >

Katsottu: Disney+