Tunkkaisen alamaailman pentujengillä on suojelija, mutta he suorittavat omin luvin ryöstön vauraaseen, valoisaan yläkaupunkiin. Saaliiksi lohkeaa maagisia megaesineitä, joita mietitään myöhemmin. Sarja ottaa itsensä vakavasti ollakseen animaatio ja tieteisfantasiaa, sillä pilottijakso pyrkii myymään lähinnä hahmot, tunteet ja tunnelman.

Ryöstö menee minimaalisesti pieleen lajityypin huomioiden, mutta jakso vakuuttaa, ettei mitään paineta villaisella. Jengiä johtavan tuiman, orvon teinitytön uhkarohkeus saa näin merkityksiä. Pikkusiskoa kohtaan hän on suojelevainen, vaikka hän velvoittaa siskon mukaan.

Se väite pitää kutinsa, ettei peliä tarvitse tuntea, mikä on hyvä, sillä katsoin turnauksen ja kyllästyin tutoriaaliin – enkä muista, oliko kyseessä LoL vai Dota 2. Discovalot ehtivät välähtää ja juonikuvauksen lupaamasta hirviöseerumista annetaan vihiä, mutta katurottien arki luo rivakkuutta riittämiin.

Tietokoneanimaatio on täyteläistä kuin animen maalatut taustat. Intän taas, ettei edes tällainen tai fotorealistinen digianimaatio voita lahjakkaan piirtäjän sielukkuutta, mutta halvan suunaukomis-animen tyyli saa korvata. Monet pelianimaatiot läträävät verellä, tämän sarjan ollessa Disneytä särmikkäämpi vailla pakkomiellettä todistaa sitä, joten toteutus kaikkinensa vaatii kunnioitusta.

Annan sitä. Kuvittele konfettisade. Enää ei puutu kuin tarina ja/tai idea, jonka muistat. Ehkä se on kulman takana.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix