V2.fi testasi: Honor 50 -puhelin
Hän on tehnyt comebackin
V2.fi:ssä on vuosien varrella testattu useita Honorin puhelimia ja monista niistä lausuttiin kehusanoja, mutta sitten tulivat trumpit, kauppasaarrot, yritysten uudelleenjärjestelyt ja kaupan päälle vielä maailmanlaajuinen pandemia. Nyt Honor tekee paluun hieman itsenäisempänä (ainakin Huaweista) mitä ilmeisimmin arvostamilleen Suomen markkinoille. Poissa on sekava Huawei AppGallery arveluttavine sovelluksineen ja puutteineen, tilalla taas tuttu ja turvallinen(?) Google Play. Tässä on Honor 50.
Aivan ensimmäiseksi ensimmäinen kehu: Honor 50 tuntuu heti paketista otettaessa oikein mukavalta kädessä. Se painaa sopivat 175 grammaa, eli 10 grammaa vähemmän kuin viimeksi testaamani Motorola Edge 20 Pro, mutta muutenkin se on siron tuntuinen (n. 160 mm x 73,78 mm x 7,8mm). Varsinkin mukana tulleen kumisuojan sisuksissa ollessaan se tuntuu reilusti kaartuvine reunoineen täydellisen sopivalta kouraani. Laitetta on tarjolla kolmessa värissä, joista toimitukseen saapui Emerald Green (muut ovat kristalli ja musta). Taustan kamerayksikkö on aika isokokoinen kahden ison linssipalluransa myötä, mutta samalla tuo yksityiskohta saa sen ainakin jollain tavalla eroamaan muista palikoista. Mielipidekysymyksiä, mutta kaiken kaikkiaan Honor 50 on kaartuvan näyttönsä kera ulkoasultaan ja mittasuhteiltaan omiin silmiini jopa vähän hintaansa kalliimman näköinen. Perinteistä kuulokeliitäntää ei miltään reunalta löydy.
Honor 50:n käyttöjärjestelmä on Android 11:een perustuva Magic UI 4.2, joka hieman kavahdutti ensivilkaisulla: kaikki kuvakkeet ovat niin suuria! Ehkä tässä on tavoiteltu Apple-fiiliksiä, ja toki asiaa pystyy säätämään mieleisekseen. Kuten olen täällä moneen kertaan kuuluttanut, olen erityisesti puhtaiden Androidien ystävä, mutta Magic UI:n lisäominaisuudet eivät ole päällekäyviä, vaikka mukana onkin muutamia Honorin omia sovelluksia/pikalinkkejä. Ihan mukava lisäominaisuus on kolmenlaisten ruutukaappausten ottaminen rystysellä erilaisia eleitä ruudulla tehden (koko ruutu, osaruutu, skrollaava).
Näyttö on näyttävähkö ja oikein hyvältä näyttävä 120-hertsinen 6,57-tuumainen 2340x1080-resoluution OLED-näyttö, joka reagoi kosketuksiin todella hanakasti (sormea haetaan 300 Hz:n taajuudella). Näytön erikoisuutena on 1920 Hz:n taajuudella sykkivä pulssinleveysmodulaatio (PWM), joka Honorin mukaan saa himmeämmällä olevan näytön välkkymään vähemmän ja näin vähentää silmien rasitusta. Itse en ole moiseen ongelmaan ainakaan tietoisesti kiinnittänyt huomiota muillakaan luureilla, mutta herkimmille ruudun tuijottelijoille siitä voi olla apuakin. Sormenjälkitunnistin löytyy näytön alta ruudun alaosasta, enkä sen toiminnassa lyhyehkössä viikon testijaksossa havainnut ongelmia, vaikka sitä räntäsateessakin välillä sormeilin. Kaartuva näyttö ei aiheuttanut harhapainalluksia kämmenten reunoista.
Emerald Green -värivaihtoa saa ainoastaan 6 Gt muistilla ja 128 Gt tallennustilalla, mikä useimmille riittääkin, mutta eri sävyisenä myös kalliimpi 8 Gt + 256 Gt -versio on saatavilla. Keskusyksikkönä sykähtelee Snapdragonin 778G 5G, minkä Honorkin myöntää olevan Qualcommin keskimallistoa, vaikka tuore tikittäjä onkin. Sitä löytyy myös reilusti halvemmista puhelimista, joten tämä on se paikka, missä Honor on vähän säästellyt, jotta hintalappu ei olisi vallan karannut käsistä. Ei siinä, tälläkin Snäppärillä sujuvat monituiset hommat ja pelaamiset, eikä kamerasoftakaan tuntunut hidastelevan. Honorille tuttuun tapaan mukana on GPU Turbo X -ominaisuus, joka lupaa antaa hieman tasaisempaa kyytiä pelatessa virrankäyttöä optimoiden. Arvelen kuitenkin, että ne pelaajat, jotka ovat mobiilipelaamisessaan sillä tasolla, että FPS:n heittely hirveästi haittaa, valitsevat lähtökohtaisesti erityisesti pelaamiseen tarkoitetun puhelimen. Itselleni kännykkäpelaaminen on lähinnä puzzleilukategoriassa, mihin Honor 50 riitti mainiosti.
Puhelinten kamerateknologian kehitys ei vain tunnu pysähtyvän, vaikka välillä vähän pakitetaankin. Periaatteena on kuitenkin, että yhä halvemmalla saa luureja, joissa on yhä enemmän megapikseleitä, yhä paremmat linssit ja yhä enemmän erikoisia kuvaustiloja. Honor 50:n pääkamera on 108 MP (f/1.9) ja lisäksi takaa löytyvät 8MP laajakulmalinssi (112 astetta, f/2.2), 2 MP “Bokeh-kamera” sekä 2MP makrolinssi. Etupuolella on (tarvittaessa laajakulmainen) 32 MP selfiekamera. Parempiakin linssikomboja on luureissa nähty, mutta eri hintalapulla.
Useimmat kuvaustilat ja -ominaisuudet olivat itselleni entuudestaan tuttuja. Bokeh-kameraa käytetään erottelemaan kohde taustastaan, jotta taustan voi sumentaa, eli kyse on enemmänkin feikatusta syvyysterävyydestä. Videopuolella on mm. monista puhelimista nykyään löytyvä kaksoiskuvaus, eli yhtäaikainen videokuvaus etu- ja takakameralla, mutta minulle tuli ensimmäistä kertaa vastaan optio, jossa molemmat kuvaosiot käyttävät pääkameraa. Eli: yhtä aikaa voi kuvata esim. laajempaa sekä zoomattua kuvaa. Tähän ominaisuuteen vähän ihastuinkin. Kuvatessa videota tilaa voi muuttaa myös lennosta: toisen puoliskon voi vaihtaa selfie-kameralle, kuvausta voi hidastaa tai nopeuttaa ja niin edelleen.
Miinuspuolena “Super Macro” -ominaisuus tuntui silloin tällöin vääristävän värejä ja tekoälykkyys saattoi mm. muuttaa taivaan sävyä kahdessa peräkkäisessä kuvassa, mutta muuten kamerapaketti on speksiensä mukainen - kyllä tällä pärjää monissa tilanteissa. Todettava on myös, että testattu puhelin oli ennakkoversio. Lisää kuvaesimerkkejä artikkelin lopussa.
Yksi Honor 50:n myyntiargumenteista on pikalataus. Paketissa mukana tulee 66 watin laturi, jonka luvataan rykäisevän 70% akusta ladatuksi 20 minuutissa. Tämä vaikutti pitävän hyvinkin paikkansa. Akku on 4300 mAh ja kesti käytössä jotakuinkin pari peruskäyttöpäivää. Langatonta latausta luurista ei löydy.
Monet puhelimet markkinoivat itseään yhä enemmän kestävyydellä, mutta esimerkiksi Gorllia-lasia tai IP-luokitusta ei Honorin materiaaleissa mainita. Softapuolelle luvataan kaksi vuotta säännöllisiä tietoturvapäivityksiä, sekä senkin jälkeen kriittiset päivitykset “tarpeen mukaan”. Android luvataan myös päivittää seuraavaan versioon kun se saapuu. Päivitystuen kesto on siis aika vähäinen moniin kilpailijoihin verrattuna, mutta eiköhän se petraannu, kun Honor saa taas tukevampaa jalansijaa.
Honor 50 tuntuu olevan vähän puhelinmarkkinoiden... ei väliinputoaja, mutta hinta-laatusuhde-välietappi. Hintaluokassaan siinä on joitain ominaisuuksia, joita löytyy halvemmistakin puhelimista, mutta myös joitain ominaisuuksia, joita löytyy kalliimmista. Siinä on oikein hyvä näyttö, nopea laturi, sekä moneen riittävä kamerapatteristo. Honorin paluu vahvasti Suomen(kin) markkinoille on tämän luurin myötä hyvässä vauhdissa.
Honor 50
Hintaluokka: Suomessa 499 eur (muualla 529 eur)
Lisätietoa: HiHonor
Aivan ensimmäiseksi ensimmäinen kehu: Honor 50 tuntuu heti paketista otettaessa oikein mukavalta kädessä. Se painaa sopivat 175 grammaa, eli 10 grammaa vähemmän kuin viimeksi testaamani Motorola Edge 20 Pro, mutta muutenkin se on siron tuntuinen (n. 160 mm x 73,78 mm x 7,8mm). Varsinkin mukana tulleen kumisuojan sisuksissa ollessaan se tuntuu reilusti kaartuvine reunoineen täydellisen sopivalta kouraani. Laitetta on tarjolla kolmessa värissä, joista toimitukseen saapui Emerald Green (muut ovat kristalli ja musta). Taustan kamerayksikkö on aika isokokoinen kahden ison linssipalluransa myötä, mutta samalla tuo yksityiskohta saa sen ainakin jollain tavalla eroamaan muista palikoista. Mielipidekysymyksiä, mutta kaiken kaikkiaan Honor 50 on kaartuvan näyttönsä kera ulkoasultaan ja mittasuhteiltaan omiin silmiini jopa vähän hintaansa kalliimman näköinen. Perinteistä kuulokeliitäntää ei miltään reunalta löydy.
Honor 50:n käyttöjärjestelmä on Android 11:een perustuva Magic UI 4.2, joka hieman kavahdutti ensivilkaisulla: kaikki kuvakkeet ovat niin suuria! Ehkä tässä on tavoiteltu Apple-fiiliksiä, ja toki asiaa pystyy säätämään mieleisekseen. Kuten olen täällä moneen kertaan kuuluttanut, olen erityisesti puhtaiden Androidien ystävä, mutta Magic UI:n lisäominaisuudet eivät ole päällekäyviä, vaikka mukana onkin muutamia Honorin omia sovelluksia/pikalinkkejä. Ihan mukava lisäominaisuus on kolmenlaisten ruutukaappausten ottaminen rystysellä erilaisia eleitä ruudulla tehden (koko ruutu, osaruutu, skrollaava).
Näyttö on näyttävähkö ja oikein hyvältä näyttävä 120-hertsinen 6,57-tuumainen 2340x1080-resoluution OLED-näyttö, joka reagoi kosketuksiin todella hanakasti (sormea haetaan 300 Hz:n taajuudella). Näytön erikoisuutena on 1920 Hz:n taajuudella sykkivä pulssinleveysmodulaatio (PWM), joka Honorin mukaan saa himmeämmällä olevan näytön välkkymään vähemmän ja näin vähentää silmien rasitusta. Itse en ole moiseen ongelmaan ainakaan tietoisesti kiinnittänyt huomiota muillakaan luureilla, mutta herkimmille ruudun tuijottelijoille siitä voi olla apuakin. Sormenjälkitunnistin löytyy näytön alta ruudun alaosasta, enkä sen toiminnassa lyhyehkössä viikon testijaksossa havainnut ongelmia, vaikka sitä räntäsateessakin välillä sormeilin. Kaartuva näyttö ei aiheuttanut harhapainalluksia kämmenten reunoista.
Emerald Green -värivaihtoa saa ainoastaan 6 Gt muistilla ja 128 Gt tallennustilalla, mikä useimmille riittääkin, mutta eri sävyisenä myös kalliimpi 8 Gt + 256 Gt -versio on saatavilla. Keskusyksikkönä sykähtelee Snapdragonin 778G 5G, minkä Honorkin myöntää olevan Qualcommin keskimallistoa, vaikka tuore tikittäjä onkin. Sitä löytyy myös reilusti halvemmista puhelimista, joten tämä on se paikka, missä Honor on vähän säästellyt, jotta hintalappu ei olisi vallan karannut käsistä. Ei siinä, tälläkin Snäppärillä sujuvat monituiset hommat ja pelaamiset, eikä kamerasoftakaan tuntunut hidastelevan. Honorille tuttuun tapaan mukana on GPU Turbo X -ominaisuus, joka lupaa antaa hieman tasaisempaa kyytiä pelatessa virrankäyttöä optimoiden. Arvelen kuitenkin, että ne pelaajat, jotka ovat mobiilipelaamisessaan sillä tasolla, että FPS:n heittely hirveästi haittaa, valitsevat lähtökohtaisesti erityisesti pelaamiseen tarkoitetun puhelimen. Itselleni kännykkäpelaaminen on lähinnä puzzleilukategoriassa, mihin Honor 50 riitti mainiosti.
Puhelinten kamerateknologian kehitys ei vain tunnu pysähtyvän, vaikka välillä vähän pakitetaankin. Periaatteena on kuitenkin, että yhä halvemmalla saa luureja, joissa on yhä enemmän megapikseleitä, yhä paremmat linssit ja yhä enemmän erikoisia kuvaustiloja. Honor 50:n pääkamera on 108 MP (f/1.9) ja lisäksi takaa löytyvät 8MP laajakulmalinssi (112 astetta, f/2.2), 2 MP “Bokeh-kamera” sekä 2MP makrolinssi. Etupuolella on (tarvittaessa laajakulmainen) 32 MP selfiekamera. Parempiakin linssikomboja on luureissa nähty, mutta eri hintalapulla.
Useimmat kuvaustilat ja -ominaisuudet olivat itselleni entuudestaan tuttuja. Bokeh-kameraa käytetään erottelemaan kohde taustastaan, jotta taustan voi sumentaa, eli kyse on enemmänkin feikatusta syvyysterävyydestä. Videopuolella on mm. monista puhelimista nykyään löytyvä kaksoiskuvaus, eli yhtäaikainen videokuvaus etu- ja takakameralla, mutta minulle tuli ensimmäistä kertaa vastaan optio, jossa molemmat kuvaosiot käyttävät pääkameraa. Eli: yhtä aikaa voi kuvata esim. laajempaa sekä zoomattua kuvaa. Tähän ominaisuuteen vähän ihastuinkin. Kuvatessa videota tilaa voi muuttaa myös lennosta: toisen puoliskon voi vaihtaa selfie-kameralle, kuvausta voi hidastaa tai nopeuttaa ja niin edelleen.
Miinuspuolena “Super Macro” -ominaisuus tuntui silloin tällöin vääristävän värejä ja tekoälykkyys saattoi mm. muuttaa taivaan sävyä kahdessa peräkkäisessä kuvassa, mutta muuten kamerapaketti on speksiensä mukainen - kyllä tällä pärjää monissa tilanteissa. Todettava on myös, että testattu puhelin oli ennakkoversio. Lisää kuvaesimerkkejä artikkelin lopussa.
Yksi Honor 50:n myyntiargumenteista on pikalataus. Paketissa mukana tulee 66 watin laturi, jonka luvataan rykäisevän 70% akusta ladatuksi 20 minuutissa. Tämä vaikutti pitävän hyvinkin paikkansa. Akku on 4300 mAh ja kesti käytössä jotakuinkin pari peruskäyttöpäivää. Langatonta latausta luurista ei löydy.
Monet puhelimet markkinoivat itseään yhä enemmän kestävyydellä, mutta esimerkiksi Gorllia-lasia tai IP-luokitusta ei Honorin materiaaleissa mainita. Softapuolelle luvataan kaksi vuotta säännöllisiä tietoturvapäivityksiä, sekä senkin jälkeen kriittiset päivitykset “tarpeen mukaan”. Android luvataan myös päivittää seuraavaan versioon kun se saapuu. Päivitystuen kesto on siis aika vähäinen moniin kilpailijoihin verrattuna, mutta eiköhän se petraannu, kun Honor saa taas tukevampaa jalansijaa.
Honor 50 tuntuu olevan vähän puhelinmarkkinoiden... ei väliinputoaja, mutta hinta-laatusuhde-välietappi. Hintaluokassaan siinä on joitain ominaisuuksia, joita löytyy halvemmistakin puhelimista, mutta myös joitain ominaisuuksia, joita löytyy kalliimmista. Siinä on oikein hyvä näyttö, nopea laturi, sekä moneen riittävä kamerapatteristo. Honorin paluu vahvasti Suomen(kin) markkinoille on tämän luurin myötä hyvässä vauhdissa.
 |
Honor 50
Hintaluokka: Suomessa 499 eur (muualla 529 eur)
Lisätietoa: HiHonor
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti