V2.fi osallistui: Monsters At Work - John Goodman, Billy Crystal ja muut haastattelussa
Hassut hirviöt saapuvat omaan animaatiosarjaansa
V2.fi pääsi jälleen mukaan Hollywood-tähtien melskeeseen, kun Disney+-suoratoistopalveluun saapuvan Monsters At Work -animaatiosarjan tähdet juttelivat rooleistaan. Monsterit (Monsters Inc.) -elokuvalle jatkoa olevan sarjan hahmoina ääntelevät originaalitähdet John Goodman ja Billy Crystal sekä Henry Winkler (mm. Onnen päivien Fonzie), Mindy Kaling (The Office, The Mindy Project) ja Ben Feldman (Mad Men, Superstore). Mukana oli myös tuottaja Bobs Gannaway. Ennakkoon karsitut kysymykset tulivat journalisteilta eri puolilta maailmaa.
John ja Billy - miltä tuntui palata näihin rakastettuihin rooleihin ja oliko hahmoon sisään pääseminen helppoa?
Billy: Oli mahtavaa palata Mikeksi - se on jotakuinkin lempihahmoni niistä, joita olen näytellyt. Elokuvia tehdessä minulla oli oikein hauskaa Johnin kanssa, joten palaaminen tähän porukkaan uuden hauskan sarjan myötä oli hienoa.
John: No sehän on selvää. Käsikirjoitus oli hyvä ja animaatio niin korkealaatuista, että hauskaa on luvassa.
Ben - miltä tuntui liittyä tähän joukkoon? Samalta kuin hahmostasi Tyleristä, kun se liittyy Monsters Incin hirviötiimiin?
Ben: Se oli hirvittävää, koska ihailen heitä kaikkia ja minusta tuntui kuin olisin väkisin lyöttäytynyt ryhmään,
johon en kuulu. Tämä on kuitenkin mahtavaa. Hahmostani - jep, uskon että kuulumme siihen samaan ryhmään, jonka sisuskalut on täytetty hermostuneisuudella, änkyttävällä hämmennyksellä ja kauhulla. Joten, kyllä.
Mindy - voitko kertoa hahmostasi Val Littlestä? Mistä pidät hänessä eniten ja samaistutko häneen?
Mindy: Kyllä. Ensinnäkin täytyy sanoa että on mahtava olla osa tätä joukkoa, rakastan kaikkia näitä näyttelijöitä ja tämä on ensimmäinen kerta kun teemme jotain yhdessä. Val on mahtava. Se on niin innostunut ja rehti ja aito ja normaalisti esitän sosiopaatteja, joten tämä on kivaa. Pidän myös hänen ulkoasustaan, pinkeistä ja oransseista, jotka sopivat hänen persoonaansa.
Henry - olet esittänyt monia rakastettuja hahmoja ja ollut osa monia ikonisia projekteja. Miltä tuntui liittyä tähän projektiin uutena Fritz-hahmona?
Henry: On hieno olla osa tätä ryhmää ja tässä projektissa olen oppinut, että jos joku juttu ei ole käsikirjoituksessa, sitä ei esitetä (Winkler virnistää viekkaasti, joten asia ei ehkä pidä paikkaansa). Bobs (tuottaja) ohjasi meitä viimeisen päälle ja kirjoitti kaiken valmiiksi - tai valvoi sen kirjoittamista ja sain näytellä hänen kanssaan, sekä Benin kanssa. En tavannut Mindyä, Billyä tai Johnia, mutta toivon että niin käy, jos sarja saa jatkoa. Mahtavaa on ollut ja pidän siitä, miltä hahmoni näyttää.
Bobs - mihin sarja sijottuu elokuvien aikajanalla?
Bobs: Sarja sijoittuu Monsters Incin loppupuolelle, kun kauhuvoimasta vaihdetaan nauruvoimaan. Silloin, kun maailma mullistuu, syntyy paljon hyviä tarinoita ja tämä sarja antaa mahdollisuuden viettää aikaa tuttujen ja uusien hahmojen kanssa.
Miten tärkeää on saada aikaiseksi naurua viimeisen vuoden jälkeen?
Billy: On hienoa, että perheet voivat katsoa tätä yhdessä, kaikki voivat katsoa sitä yhdessä. Olen nähnyt nyt kaksi ensimmäistä jaksoa ja ne liikuttivat minua monella tavoin. Sarja on oikeastaan sekä tunteellinen että hauska. Ja uudet hahmot tuovat uutta eloa Monsters Incin maailmaan. Ajoitus ei voisi olla parempi.
John: Ja se on hieno paikka, jonne voi paeta. Toisenlainen, mielikuvituksellinen maailma, johon voi mennä pienelle lomalle.
Billy: Ja siellä oli myös hienoa työskennellä. Riemukasta oli muun muassa se, että saatoin sanoa että “hei, tässä kohdassa voisi olla limaa lattialla” ja niin sitten tehtiin. Mitä tahansa voikaan keksiä, se on mahdollista toteuttaa. Se on mahtavaa varsinkin Pixarin kanssa työskennellessä ja varsinkin tämän sarjan kanssa - kaikki on mahdollista.
Henry: Kyllä vain, oli hienoa että aina kun lähdin puheissani tangentille, tiimille se ei ollut mikään ongelma. Silloin sitä tunsi olevansa osa sitä prosessia. Se ei ole vain hassuttelua lapsille, se ei ole vain hassua huumoria. Sarja on todellakin perheille.
Mindy: Ja se on mahtavaa, voin katsoa tätä tyttäreni kanssa, hän on nyt kolme. Varsinkin näin kun on vuosi tuijoteltu samoja ovia, on Monsters Incin maailmassa hienoa, että jokainen ovi voi johtaa mahtavaan paikkaan. Olen itsekin käsikirjoittaja ja oli hienoa myös nähdä kuinka monta naista oli mukana kirjoitusprosessissa. Ja Bobs on varmistanut, että sarja on samaa laatua kuin elokuvat.
Ben: Miten hän reagoi kun näytit hänelle sarjaa, ymmärsikö hän, että se olet sinä?
Mindy: Ei hän siitä välitä, hän välittää vain Mikestä ja Sulleystä!
Billy: Kun ensimmäinen elokuva julkaistiin, lapsenlapseni eivät tienneet mitä teen työkseni - ja kieltämättä olin itsekin vähän hämmentynyt siitä. Yhtenä päivänä kaupassa ihmiset tulivat ottamaan kuvia minusta, joten minun piti selittää lapsenlapsille, mistä oli oikein kyse. Ensimmäinen elokuvani, jonka he saivat katsoa oli Monsters Inc., joten sitten he soittelivat minulle kysellen Mikeä. He eivät halunneet puhua minulle vaan Mikelle ja tätä jatkui 6-8 kuukautta kunnes oli pakko sanoa että nyt riittää.
John ja Billy - mikä on muuttunut Miken ja Sulleyn elämässä sitten viime näkemän?
Billy: No se tietenkin, että tehtaalla kerätään nyt nauruja eikä pelkoa. Ja nyt hahmot ovat johtoasemassa … ja niinkuin Ohukaisesta ja Paksukaisestakin sanottiin - “kaksi mieltä, eikä yhtään ajatusta”. Sulleyhän oli aina se fiksumpi, vaikka Mike luulee olevansa pomo.
Bobs: Ja Miken täytyy myös kouluttaa muita hirviöitä olemaan hauskoja…
Billy: Mikellä on vastuita ja joidenkin jaksojen lopussa näemme näitä hauskuuskoulutuksia. Oli todella hauska keksiä niihin sisältöä ja koittaa olla hauska - varsinkin kun Mike ei sitä varsinaisesti ole.
John: Ja on toki hauskempaa saada aikaiseksi naurua kuin pelkoa. Sulley halusi aina olla se iso pelottava tyyppi, mutta nyt hän löytänyt oman alansa.
Mikä sai teidät tulemaan mukaan tähän sarjaan?
Ben: Monsters Inc -elokuvat ovat ikonisia ja olen nähnyt ne miljoonaan kertaan, enkä koskaan uskonut olevani mukana missään tällaisessa, koska en kokenut olevani “ääni”, joku, jota joku haluaisi kuunnella. Minä änkytän ja olen outo ja neuroottinen. Mutta se oli onnekasta, sillä sellaista hahmoa Bobs olikin hakemassa, joten lipsahdin mukaan enkä voisi olla tästä kunniasta otetumpi.
Henry: Minua kysyttiin. Se oli hienoa.
Bobs: Kun haemme esiintyjiä, katsomme hahmon kuvaa ja kuuntelemme eri näyttelijöiden ääniä kunnes löydämme sen, joka kuulostaa tulevan kyseisestä hahmosta, valitsemme näyttelijät tavallaan tietämättä keitä he ovat. Katselimme Fritzin kuvaa ja sitten kuulimme äänesi - ja se oli siinä.
Henry: En ole myöskään ennen laulanut ja te annoitte minun improvisoida lauluja. Luin repliikkejä, aloin laulaa ja sinä sanoitkin että OK, tällä mennään.
Ben: Ja Henry, ne laulut ovat niin hyviä, voisin katsoa kokonaisen musikaalijaksollisen vain sinun lauluasi. Ne ovat niin hauskoja… voinko muuten kysy Bobsilta yhden kysymyksen? Minun ääneni oli alunperin hahmolle, joka oli hoikka ja kirkkaanvärinen, iloinen keltainen olento. Sitten kun tein nauhoitukseni, hahmo muuttuikin hömelöksi violetiksi otukseksi. Mikä minussa tämän sai aikaiseksi?
Bobs: Joskus teemme hahmoon muutoksia sen äänen myötä. Joten isompi ja hölmömpi… äänestäsi kuului sellainen vahvuus ja pelottavuus, iso, iso olemus. Halusimme pelottavan näköisen olennon, mutta jos hirviölle antaa pelottavan äänen, se ei ole mielenkiintoista. Sinulla on hyvin… vetoava… ääni.
Ben: Odotinkin, minkä adjektiivin sanoisit.
Bobs: Niin, siinä on hieno kontrasti, kun on tälläinen “iso äijä” -hahmo ja sitten … Ben Feldmanin charmikas ääni… lopetan ennen kuin joudun pulaan.
Ben: Hän ei käyttänyt näitä adjektiiveja studiossa, mutta ymmärrän, tämä on lehdistölle (nauraa).
Ensimmäisestä elokuvasta on nyt 20 vuotta. Mitä sellaisia elementtejä, joita katsojat siinä rakastivat, näemme tässä sarjassa?
Bobs: Halusin varmistaa, että yleisö voi palata siihen tuttuun, pidettyyn paikkaan ja siksikin on hienoa että Billy ja John palasivat rooleihinsa. Se ei olisi sama paikka ilman heitä, eikä se olisi sama paikka, ellei se näyttäisi samalta kuin aikanaan. Mutta toki nähdään myös paikkoja ja hahmoja, joita ei ole ennen nähty.
Ben ja Mindy - jos te menisitte Monsters Universityyn, minkä aineen ottaisitte pääoppiaineeksenne?
Mindy: Minä kuulostan 12-vuotiaalta tytöltä ja se ei ole kovin pelottavaa, joten miten minä voisin olla mahdollisimman kauhistuttava? En tiedä mikä oppiaine se sitten olisi.
Ben: Kokkaus tai leipominen? Onko sellaista? En usko että pärjäisin monissakaan hirviöiden kyvyissä, mutta mielestäni ruokapuolella olisi kehittämistä. Se on niin kauheaa. Tai ehkä se onkin sen idea, aamiaisen tekeminen räkäpalleroista ja mudasta olisi hauskaa.
Bobs: Sarjassa on paljon ruokavitsejä.
Ben: PALJON ruokavitsejä.
Bobs: Kuten “sleeze sandwich” ja “snotchot”.
Ben: Ehkä pääaineeni voisikin olla sanaleikit.
Henry - Oletko enemmän Fritz vai Fonzie?
Henry: Vau. Uskon että Fonz katsoisi Fritziä, hänen televisionsa on valmiina Monstereita varten. Uskoakseni olen yhdistelmä molempia. Ja jos minä menisin komediakouluun, opiskelisin fyysistä huumoria.
Bobs - käyvätkö monsterit ihmisten maailmassa, näemmekö Boon?
Bobs: Tähän minulla on selkeä vastaus: ei. Sarja ei vieraile ihmismaailmassa lasten makuuhuoneita kauempana. Monsterit kyllä tietävät ihmisten maailmasta, mutta kaiken mitä he tietävät, he ovat oppineet lasten makuuhuoneista, eli heidän näkemyksensä siitä on … kuin lasten näkökulma, ja halusimme säilyttää sen.
Bobs: Ja Bootakaan ei nähdä. Päätimme Pete Docterin kanssa, että Sulleyn ja Boon suhde oli niin arvokas, että halusimme jättää sen jatkon jokaisen omaan päähän. Toki rakastamme Boota ja haluaisimme nähdä hänet jälleen, mutta se suhde on niin kallisarvoinen. Boon esittäjä kävi kyllä vierailemassa Johnin ääninauhoituksissa ja se oli hauskaa. Sellainen pieni yksityinen jälleennäkeminen.
John: Se oli lähes uskomatonta, todella mahtavaa.
Billy ja John - mitä toivotte fanien saavan tästä sarjasta?
John: Ihan vain sen, että he pääsevät taas mukaan siihen maailmaan, voivat paeta siihen. Minulta aina kysytään, että mitä Monsters Incin jälkeen tapahtui, enkä ole voinut vastata, mutta nyt se nähdään.
Billy: On hienoa, että tarina vain jatkuu - se jatkuu seuraavasta päivästä, mihin Monster Inc. päättyi. Tavallaan kyse ei ole edes jatko-osasta, vaan tarina vain jatkuu. Niille, jotka aikanaan rakastuivat siihen, juttu vain jatkuu eteenpäin. Siihen minäkin ihastuin kun tapasin Bobsin ja kysyin että mihin tässä nyt jatketaan. Ahaa hyvä homma, sittenhän voimme tehdä näin ja näin ja näin! Kun näette sarjan, tulette hämmästymään. On mahtavaa olla jälleen mukana.
John ja Billy - miltä tuntui palata näihin rakastettuihin rooleihin ja oliko hahmoon sisään pääseminen helppoa?
Billy: Oli mahtavaa palata Mikeksi - se on jotakuinkin lempihahmoni niistä, joita olen näytellyt. Elokuvia tehdessä minulla oli oikein hauskaa Johnin kanssa, joten palaaminen tähän porukkaan uuden hauskan sarjan myötä oli hienoa.
John: No sehän on selvää. Käsikirjoitus oli hyvä ja animaatio niin korkealaatuista, että hauskaa on luvassa.
Ben - miltä tuntui liittyä tähän joukkoon? Samalta kuin hahmostasi Tyleristä, kun se liittyy Monsters Incin hirviötiimiin?
Ben: Se oli hirvittävää, koska ihailen heitä kaikkia ja minusta tuntui kuin olisin väkisin lyöttäytynyt ryhmään,
johon en kuulu. Tämä on kuitenkin mahtavaa. Hahmostani - jep, uskon että kuulumme siihen samaan ryhmään, jonka sisuskalut on täytetty hermostuneisuudella, änkyttävällä hämmennyksellä ja kauhulla. Joten, kyllä.
Mindy - voitko kertoa hahmostasi Val Littlestä? Mistä pidät hänessä eniten ja samaistutko häneen?
Mindy: Kyllä. Ensinnäkin täytyy sanoa että on mahtava olla osa tätä joukkoa, rakastan kaikkia näitä näyttelijöitä ja tämä on ensimmäinen kerta kun teemme jotain yhdessä. Val on mahtava. Se on niin innostunut ja rehti ja aito ja normaalisti esitän sosiopaatteja, joten tämä on kivaa. Pidän myös hänen ulkoasustaan, pinkeistä ja oransseista, jotka sopivat hänen persoonaansa.
Henry - olet esittänyt monia rakastettuja hahmoja ja ollut osa monia ikonisia projekteja. Miltä tuntui liittyä tähän projektiin uutena Fritz-hahmona?
Henry: On hieno olla osa tätä ryhmää ja tässä projektissa olen oppinut, että jos joku juttu ei ole käsikirjoituksessa, sitä ei esitetä (Winkler virnistää viekkaasti, joten asia ei ehkä pidä paikkaansa). Bobs (tuottaja) ohjasi meitä viimeisen päälle ja kirjoitti kaiken valmiiksi - tai valvoi sen kirjoittamista ja sain näytellä hänen kanssaan, sekä Benin kanssa. En tavannut Mindyä, Billyä tai Johnia, mutta toivon että niin käy, jos sarja saa jatkoa. Mahtavaa on ollut ja pidän siitä, miltä hahmoni näyttää.
Bobs - mihin sarja sijottuu elokuvien aikajanalla?
Bobs: Sarja sijoittuu Monsters Incin loppupuolelle, kun kauhuvoimasta vaihdetaan nauruvoimaan. Silloin, kun maailma mullistuu, syntyy paljon hyviä tarinoita ja tämä sarja antaa mahdollisuuden viettää aikaa tuttujen ja uusien hahmojen kanssa.
Miten tärkeää on saada aikaiseksi naurua viimeisen vuoden jälkeen?
Billy: On hienoa, että perheet voivat katsoa tätä yhdessä, kaikki voivat katsoa sitä yhdessä. Olen nähnyt nyt kaksi ensimmäistä jaksoa ja ne liikuttivat minua monella tavoin. Sarja on oikeastaan sekä tunteellinen että hauska. Ja uudet hahmot tuovat uutta eloa Monsters Incin maailmaan. Ajoitus ei voisi olla parempi.
John: Ja se on hieno paikka, jonne voi paeta. Toisenlainen, mielikuvituksellinen maailma, johon voi mennä pienelle lomalle.
Billy: Ja siellä oli myös hienoa työskennellä. Riemukasta oli muun muassa se, että saatoin sanoa että “hei, tässä kohdassa voisi olla limaa lattialla” ja niin sitten tehtiin. Mitä tahansa voikaan keksiä, se on mahdollista toteuttaa. Se on mahtavaa varsinkin Pixarin kanssa työskennellessä ja varsinkin tämän sarjan kanssa - kaikki on mahdollista.
Henry: Kyllä vain, oli hienoa että aina kun lähdin puheissani tangentille, tiimille se ei ollut mikään ongelma. Silloin sitä tunsi olevansa osa sitä prosessia. Se ei ole vain hassuttelua lapsille, se ei ole vain hassua huumoria. Sarja on todellakin perheille.
Mindy: Ja se on mahtavaa, voin katsoa tätä tyttäreni kanssa, hän on nyt kolme. Varsinkin näin kun on vuosi tuijoteltu samoja ovia, on Monsters Incin maailmassa hienoa, että jokainen ovi voi johtaa mahtavaan paikkaan. Olen itsekin käsikirjoittaja ja oli hienoa myös nähdä kuinka monta naista oli mukana kirjoitusprosessissa. Ja Bobs on varmistanut, että sarja on samaa laatua kuin elokuvat.
Ben: Miten hän reagoi kun näytit hänelle sarjaa, ymmärsikö hän, että se olet sinä?
Mindy: Ei hän siitä välitä, hän välittää vain Mikestä ja Sulleystä!
Billy: Kun ensimmäinen elokuva julkaistiin, lapsenlapseni eivät tienneet mitä teen työkseni - ja kieltämättä olin itsekin vähän hämmentynyt siitä. Yhtenä päivänä kaupassa ihmiset tulivat ottamaan kuvia minusta, joten minun piti selittää lapsenlapsille, mistä oli oikein kyse. Ensimmäinen elokuvani, jonka he saivat katsoa oli Monsters Inc., joten sitten he soittelivat minulle kysellen Mikeä. He eivät halunneet puhua minulle vaan Mikelle ja tätä jatkui 6-8 kuukautta kunnes oli pakko sanoa että nyt riittää.
John ja Billy - mikä on muuttunut Miken ja Sulleyn elämässä sitten viime näkemän?
Billy: No se tietenkin, että tehtaalla kerätään nyt nauruja eikä pelkoa. Ja nyt hahmot ovat johtoasemassa … ja niinkuin Ohukaisesta ja Paksukaisestakin sanottiin - “kaksi mieltä, eikä yhtään ajatusta”. Sulleyhän oli aina se fiksumpi, vaikka Mike luulee olevansa pomo.
Bobs: Ja Miken täytyy myös kouluttaa muita hirviöitä olemaan hauskoja…
Billy: Mikellä on vastuita ja joidenkin jaksojen lopussa näemme näitä hauskuuskoulutuksia. Oli todella hauska keksiä niihin sisältöä ja koittaa olla hauska - varsinkin kun Mike ei sitä varsinaisesti ole.
John: Ja on toki hauskempaa saada aikaiseksi naurua kuin pelkoa. Sulley halusi aina olla se iso pelottava tyyppi, mutta nyt hän löytänyt oman alansa.
Mikä sai teidät tulemaan mukaan tähän sarjaan?
Ben: Monsters Inc -elokuvat ovat ikonisia ja olen nähnyt ne miljoonaan kertaan, enkä koskaan uskonut olevani mukana missään tällaisessa, koska en kokenut olevani “ääni”, joku, jota joku haluaisi kuunnella. Minä änkytän ja olen outo ja neuroottinen. Mutta se oli onnekasta, sillä sellaista hahmoa Bobs olikin hakemassa, joten lipsahdin mukaan enkä voisi olla tästä kunniasta otetumpi.
Henry: Minua kysyttiin. Se oli hienoa.
Bobs: Kun haemme esiintyjiä, katsomme hahmon kuvaa ja kuuntelemme eri näyttelijöiden ääniä kunnes löydämme sen, joka kuulostaa tulevan kyseisestä hahmosta, valitsemme näyttelijät tavallaan tietämättä keitä he ovat. Katselimme Fritzin kuvaa ja sitten kuulimme äänesi - ja se oli siinä.
Henry: En ole myöskään ennen laulanut ja te annoitte minun improvisoida lauluja. Luin repliikkejä, aloin laulaa ja sinä sanoitkin että OK, tällä mennään.
Ben: Ja Henry, ne laulut ovat niin hyviä, voisin katsoa kokonaisen musikaalijaksollisen vain sinun lauluasi. Ne ovat niin hauskoja… voinko muuten kysy Bobsilta yhden kysymyksen? Minun ääneni oli alunperin hahmolle, joka oli hoikka ja kirkkaanvärinen, iloinen keltainen olento. Sitten kun tein nauhoitukseni, hahmo muuttuikin hömelöksi violetiksi otukseksi. Mikä minussa tämän sai aikaiseksi?
Bobs: Joskus teemme hahmoon muutoksia sen äänen myötä. Joten isompi ja hölmömpi… äänestäsi kuului sellainen vahvuus ja pelottavuus, iso, iso olemus. Halusimme pelottavan näköisen olennon, mutta jos hirviölle antaa pelottavan äänen, se ei ole mielenkiintoista. Sinulla on hyvin… vetoava… ääni.
Ben: Odotinkin, minkä adjektiivin sanoisit.
Bobs: Niin, siinä on hieno kontrasti, kun on tälläinen “iso äijä” -hahmo ja sitten … Ben Feldmanin charmikas ääni… lopetan ennen kuin joudun pulaan.
Ben: Hän ei käyttänyt näitä adjektiiveja studiossa, mutta ymmärrän, tämä on lehdistölle (nauraa).
Ensimmäisestä elokuvasta on nyt 20 vuotta. Mitä sellaisia elementtejä, joita katsojat siinä rakastivat, näemme tässä sarjassa?
Bobs: Halusin varmistaa, että yleisö voi palata siihen tuttuun, pidettyyn paikkaan ja siksikin on hienoa että Billy ja John palasivat rooleihinsa. Se ei olisi sama paikka ilman heitä, eikä se olisi sama paikka, ellei se näyttäisi samalta kuin aikanaan. Mutta toki nähdään myös paikkoja ja hahmoja, joita ei ole ennen nähty.
Ben ja Mindy - jos te menisitte Monsters Universityyn, minkä aineen ottaisitte pääoppiaineeksenne?
Mindy: Minä kuulostan 12-vuotiaalta tytöltä ja se ei ole kovin pelottavaa, joten miten minä voisin olla mahdollisimman kauhistuttava? En tiedä mikä oppiaine se sitten olisi.
Ben: Kokkaus tai leipominen? Onko sellaista? En usko että pärjäisin monissakaan hirviöiden kyvyissä, mutta mielestäni ruokapuolella olisi kehittämistä. Se on niin kauheaa. Tai ehkä se onkin sen idea, aamiaisen tekeminen räkäpalleroista ja mudasta olisi hauskaa.
Bobs: Sarjassa on paljon ruokavitsejä.
Ben: PALJON ruokavitsejä.
Bobs: Kuten “sleeze sandwich” ja “snotchot”.
Ben: Ehkä pääaineeni voisikin olla sanaleikit.
Henry - Oletko enemmän Fritz vai Fonzie?
Henry: Vau. Uskon että Fonz katsoisi Fritziä, hänen televisionsa on valmiina Monstereita varten. Uskoakseni olen yhdistelmä molempia. Ja jos minä menisin komediakouluun, opiskelisin fyysistä huumoria.
Bobs - käyvätkö monsterit ihmisten maailmassa, näemmekö Boon?
Bobs: Tähän minulla on selkeä vastaus: ei. Sarja ei vieraile ihmismaailmassa lasten makuuhuoneita kauempana. Monsterit kyllä tietävät ihmisten maailmasta, mutta kaiken mitä he tietävät, he ovat oppineet lasten makuuhuoneista, eli heidän näkemyksensä siitä on … kuin lasten näkökulma, ja halusimme säilyttää sen.
Bobs: Ja Bootakaan ei nähdä. Päätimme Pete Docterin kanssa, että Sulleyn ja Boon suhde oli niin arvokas, että halusimme jättää sen jatkon jokaisen omaan päähän. Toki rakastamme Boota ja haluaisimme nähdä hänet jälleen, mutta se suhde on niin kallisarvoinen. Boon esittäjä kävi kyllä vierailemassa Johnin ääninauhoituksissa ja se oli hauskaa. Sellainen pieni yksityinen jälleennäkeminen.
John: Se oli lähes uskomatonta, todella mahtavaa.
Billy ja John - mitä toivotte fanien saavan tästä sarjasta?
John: Ihan vain sen, että he pääsevät taas mukaan siihen maailmaan, voivat paeta siihen. Minulta aina kysytään, että mitä Monsters Incin jälkeen tapahtui, enkä ole voinut vastata, mutta nyt se nähdään.
Billy: On hienoa, että tarina vain jatkuu - se jatkuu seuraavasta päivästä, mihin Monster Inc. päättyi. Tavallaan kyse ei ole edes jatko-osasta, vaan tarina vain jatkuu. Niille, jotka aikanaan rakastuivat siihen, juttu vain jatkuu eteenpäin. Siihen minäkin ihastuin kun tapasin Bobsin ja kysyin että mihin tässä nyt jatketaan. Ahaa hyvä homma, sittenhän voimme tehdä näin ja näin ja näin! Kun näette sarjan, tulette hämmästymään. On mahtavaa olla jälleen mukana.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti