Enpä voinut vastustaa, kun PR-toimistolta kysyttiin, haluaisinko testata Bowers & Wilkinsin lippulaivanappikuulokkeet, vaikka myöntää täytyy, että niiden hintalappu aiheutti silmämykiöideni laajentumista löytäessäni sen verkkokaupan sivuilta. 400... siis n-e-l-j-ä sataa euroa. Valmistajan nimikin kuulosti oudolta, kunnes pääni päällä syttyi lamppu - tietenkin kyseessä oli B&W, jonka keltakartioiset kaiuttimet minullakin vuosituhanteen vaihteessa isoimman hifihuumani aikana jonkin aikaa olivat.


Pakkaus ei ensivilkaisulta vaikuta vastaavan hintalappua, sillä samankaltaisia, enimmäkseen valkoisia pahvikuutioita on joka hintaluokassa. Paketin sisuksista löytyy latausrasia, joka sitten jo huokuukin vähän enemmän luksusta: kurvikas, metallinvärisellä kannella varustettu pompula on tyylikkään näköinen ja solahtaa taskuun kätevästi. Lisäksi pakkauksessa on muutama ohjekirjanen, kahdet erikokoiset tulpat (kuulokkeissa valmiina olevien keskikokoisten lisäksi), 3,5 mm - USB-C-kaapeli sekä USB-latauskaapeli. Piuhat ovat kohtuullisen laadukkaan tuntuisia, taipuisia kumikaapeleita ja ne nipussa pitävät tarranauhatkin on varustettu Bowers & Wilkinsin logolla.

Jaa että mistä syystä langattomien nappien mukana tulee 3,5 mm - USB-C-kaapeli? No siksi, että latauskoteloa voi käyttää Bluetooth-lähettimenä sellaisille äänilähteille, jotka eivät luonnostaan moista tee. Oletin, että ongelmia syntyy, tai äänen joutuu jotenkin kierrättämään kännykän kautta, mutta ei: heti kun olin kytkenyt Roland SE-02 -syntetisaattorin latauskoteloon, kuulokkeista kuului yhteydensaantikilahdus ja syntikan soittelu onnistui muitta mutkitta. En tiedä, onko muilla valmistajilla vastaavanlaista ominaisuutta, mutta itselleni ainakin käyttötarkoituksia löytyy syntikoista Game Boyn pelaamiseen tai vaikkapa vanhempaan autoradioon. Hieman yllätyksekseni touhu toimi myös niin, että kotelon kytki USB-piuhalla tietokoneeseen - se löytyi heti äänilaitteista ja tietokoneen äänet välittyivät nappeihin ongelmitta. Luksusta? Ehkä ei, mutta oikein hyvää suunnittelua.


Kun napit pisti korviin, ne kytkeytyivät päälle ja löytyivät saman tien myös puhelimeni Bluetooth-listalta. Samoin löytyi myös kuulokkeiden kotelo, joten vähän piti katsoa, mitä kohtaa peukalolla sohaisi. Varmuuden vuoksi (ja päivitysten varalta) latasin puhelimelle myös Bowers & Wilkins Headphones -appin, joka tunnisti kuulokkeet myös heti ja ohjeisti niiden kosketuskontrollien käyttöön. Korvanapin yksi napaus on play/pause, kaksi napausta siirtää seuraavaan kappaleeseen ja kolme edelliseen. Assistantia saa kutsuttua pidemmällä painalluksella. Ei ehkä intuitiivisinta, mutta vaatii vain yhden käden ja aika peruskauraa kun on useita langattomia nappeja testaillut.

Taajuskorjainta sovelluksesta ei löydy, mutta se antaa kontrolloida nappien vastamelutoimintoa (ambient-äänen läpimenon määrää) sekä tarjoilee erilaisia äänimaisemia kuunneltaviksi (meren kohinaa, nuotion rapinaa jne.). Ne ovatkin omiaan demonstroimaan PI7:ien äänikuvan avaruutta, sillä se on erinomainen, vaikka tilaääniefekteistä ei olekaan kyse. Sama kävi ilmi myös kuuloketestisoittolistaani läpikäydessä: PI7:ien ääni on ilmavan laaja, mutta samalla myös voimakas läpi koko äänikuvan.

Koska kyseessä ovat neljänsadan euron nappikuulokkeet, panostin tavallista enemmän laajasti musiikin kuunteluun ja käytin PI7:ja useita tunteja päivittäin työskennellessäni ja rentoutuessani. Olen V2.fi:ssä arvostellut kuulokkeita vuosikausia ja sen myötä seinälleni roikkumaan on jäänyt useita pareja, joista jotkut ovat “matkakuulokkeet”, yhdet “pelikuulokkeet”, yhdet “hifistelykuulokkeet” ja niin edelleen. PI7:ja voisin ilman muuta käyttää sekä matkakuulokkeina, että hifistelykuulokkeina. Tosin matkustaessani saattaisin hermoilla liikaa niiden kadottamisesta.

Monien kuulokkeiden turma eli bassotoisto oli PI7:ssa myös minulle mieluinen; sopivan jykevä, mutta moniin eri musiikkilajeihin sopiva. Joissakin kappaleissa tosin huomasin vähän kaiken (sekä ala- että yläpään) korostuvan, mikäli äänenvoimakkuutta nosti. Silloin tällöin huomasin myös kaipaavani hieman vieläkin selkeämpää vokaaliäänten aluetta - mutta en aina. Näitä molempia vaikutti tapahtuvan vain kännykältä (Motorola g100) musiikkia soittaessa, ei tietokoneelta. Äänen laatuun panostamisen kuulee ja lopputulos on ehdottomasti “hifimäisin” ja kokonaisvaltaisesti pätevin testaamistani napeista. Hintaakin on toki tuplasti seuraaviin.

Erityisen hyviltä kuulostivat mm.
Shingai: Coming Home (Foremost Poets Mix)
Sebastien Tellier: Look (Simple Mind Version)
Tom Misch: Kyiv
Johnny Cash: Rusty Cage
Dire Straits: Private Investigations - tämän kanssa pääsi hifimessuviboihin
Kaikki blues

Se asia, joka kuulokkeissa yleensä nostaa hintaa, on aktiivinen vastamelu. 400 euron luureissa moinen pitää toki olla, mutta kuinka hyvä se sitten on? Vakiotestini koskevat tietokoneen huminaa, vilkkaasti liikennöidyn tien varressa seisoskelua sekä pyykinpesukoneen vieressä istumista, mutta kuuma heinäkuu tarjosi lisäelämyksen, kun tein etätöitä ilmastointilaitteen ja tuulettimen välissä. Kaikista testeistä PI7:t selvisivät moitteetta ja ne jäivät päähäni toisinaan, vaikka olin pysäyttänyt musiikinkin.


Kuulokkeiden esittelysivu mainitsee erikseen, että mukana on kuusi mikrofonia “täydelliseen ääneen puheluissa”. Oletan, että niitä hyödynnetään myös edellä mainitussa vastamelutoiminnossa. Nauhoitin puhelimellani pienen pätkän puhetta, mutta on aika mahdotonta sanoa, oliko kuuden mikrofonin ryppäästä erityistä hyötyä. Ehkä vaativissa olosuhteissa, eikä niistä toki haittaakaan ole, kun hintalappu on jo lyöty lukkoon.

Akkukesto napeilla on vain noin 4 tuntia, mikä piti hyvin paikkansa ja kotelossa riittää mehua ladata 4 kertaa uudelleen, eli yhteensä 20 tunnin matkailun pärjää ilman sähköpistoketta. Neljä tuntia sinänsä on langattomien vastamelunappikuulokkeiden pienemmästä päästä, joten jotain kompromisseja B&W:llä on jouduttu tekemään varmaankin kaiutinelementtien ja nappien koon sekä painon ja akun koon välillä.

Bowers & Wilkinsin PI7:t ovat nappikuulokkeet, jotka voisi ottaa esiin lentäessään ykkösluokassa kohti sitä satamakaupunkia, johon huvijahtinsa viime kasinoreissulla jätti. Kuunneltuani niitä kolme viikkoa myin kasan vanhoja nappiluurejani eteenpäin, sillä B&W:t jäävät vakiokäyttöön. Jos minulla olisi neljäsataa euroa laitettavaksi nappikuulokkeisiin, laittaisinko sen näihin? Heinäkuun kuunteluelämysten perusteella hyvin mahdollisesti - mutta varmasti kuuntelisin myös muita vaihtoehtoja. Ja onhan niitä maailmassa 10 000 euronkin nappiluureja. Ei kun Lotto vetämään.


Hintaluokka: 400 eur
Lisätietoa: Bowers & Wilkins