Eräjorma kasvattaa metsässä pojan, jolla on kauriin sarvet ja korvat. Ehkä se on erikoista, mutta käänteet näkee ennalta. Liikanimi Sweet Tooth eli Karkkiperse tulee ansaituksi. Isi painottaa, että ihmiset ovat vaarallisia, eikä reviiriltä saa poistua, mutta syy kävellä eteenpäin löytyy. Poika ehtii tavata kelmejä ja hyväsydämisen mörököllin. Vaarojen sävyt tekevät tästä "aikuisille suunnatun lastensarjan".

En varsinaisesti pyydä enempää vaan vielä vähemmän. Lupaavaa on kiireettömyys. Lapsuus elävöityy. Poika ja mörökölli eivät ole suuria persoonallisuuksia vielä, mutta sen uskoo, että herttaista ystävyyttä on nurkan takana. Alkuselitys ja kertojan ääni sen sijaan vähentävät jännitteitä.

Ärhäkkä virus aloitti ihmiskunnan tuhoamisen juuri kun puolifurryja syntyi. Kun eräjorma metsään paineli, kukaan ei tiennyt, kumpi ilmiö johtuu kummasta. Se on koukku, että muutakin on ehtinyt tapahtua 10 vuodessa, mutta jos emme tietäisi alkuakaan, mielikuvituksemme laukkaisi rivakammin ja se olisi tapa samaistua tietämättömään päähenkilöön, jonka fantasioita elävöitetään savuolennoilla.

Selityksistä johtuen emme voi toivoa, että osa furryista on täyttänyt 18. Selityksistä johtuen se ei ole korostuneen hauskaa, kun päähenkilö luulee peuraa äidikseen ja isällä menevät jauhot suuhun. Selitykset toisaalta jättävät aikaa ajatella joutavia, kun odotamme ilmeistä, joten aloin visioida, minkälainen sarja olisi, jos se kävelemisen sijaan mukailisi Sinistä laguunia sankarin yhä luullessa peuroja lajitovereikseen.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix