Kyseessä ei ole edes vuoden ensimmäinen Justice League -perinteiden päälle rakennettu mutta vakavampi ja julmempi supersankarisarja. Pilottijakso listaa syöttinsä ja jää kesken kuin ennen mainoskatkoa, mutta se tekee sen sujuvasti, joten näykkäsin, vaikka alkumetreillä haukottelin suolahappoa ulos silmistäni.

Ultroniksi pukeutunut akka voittaa "Teräspojan" noin vain, mutta "Teräsmies" voittaa akan ja sanoo pojalle, että voi voi. Ensimmäiset supersankarit saivat voimansa silloin kuin aitokin Teräsmies. Nykyajassa he ovat yli satavuotiaita, liimattuja partoja käyttäviä metusalemeita. On teoriassa aika jättää vastuu uudelle sukupolvelle. Takaumat menevät suuren laman vuosiin, joten yksi syötti on se, että sukupolvien välillä on superselkeä kuilu. Teräspoju yrittää miellyttää faijaa, mutta katkera sisko on hunningolla.

Marvel ja DC pitävät tarinat samaistuttavina siten, ettei superjutuilla ole vaikutusta historiaan. Asiasta puhutaan vakavamielisesti: hyvät ja pahat puolijumalat ovat kumonneet toistensa vaikutuksen. "Teräsmiehen" mielestä se ja ihmisten inspirointi riittää, mutta kaveri tuumaa, että Hitlerille ja atomipommille olisi voinut jotain tehdä. Tämäkin syötti on oiva: supervoimien selittelyä ei tarvitse aloittaa alusta, mutta nyt ne voivat muuttaa maailman, jonka tunnemme.

Lajityyppiä ei hävetä. Vaihtelevia voimia omaavat värikkäät spedet pieksevät panssaroitua ja voimaa lataavaa peikkoa kuin Darkseid olisi jo läsnä. "Ennen mainoskatkoa" sen juonen lupaillaan menevän jonnekin, joten uskallan toivoa, että saamme politiikkaa ja vilkkuvia värejä järkevämmässä suhteessa kuin tapauksessa The Falcon and the Winter Soldier.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix