V2.fi testasi: Motorola moto g100 -puhelin ja Ready for - tietokone taskussa
Tehokkain moto koskaan
Olen V2.fi:n artikkeleissa testannut jo kohta varmaan kymmenisen Motorolan huokean hintaluokan puhelinta. Useimmiten olen niistä hinta/laatusuhteeltaan pitänyt, mutta aina on mietityttänyt, miltä tuntuisi kalliimman hintaluokan moto. Moto g -sarjan valmistus aloitettiin vuonna 2013 ja nyt on päästy kymmenenteen sukupolveen, kun g9:stä loikattiin suoraan moto g100:aan. Sellainen saapui myös V2.fi:n toimituksen testattavaksi.
Maaliskuun lopulla testasin moto g30 -puhelimen (arvio), joten verrataanpa aluksi uutukaisen ominaisuuksia siihen.
G100 on hieman isompi ja sormenjäljen tunnistin on vaihtanut paikkansa virtanäppäimeen, mutta erityisesti eroa on laitteen tehoissa. Motorola puhuu lippulaivatasosta, sillä laite tykittelee Snapdragon 870:n (3,2 Ghz) ja Adreno 650:n voimalla ja muistiakin on 2 gigaa enemmän. Tehopuute ei tullut testauksen missään vaiheessa vastaan, vaikka käytin laitetta jos mihinkin tarkoitukseen, videokuvauksesta pelaamiseen ja kuvankäsittelyyn. 5G on myös mukana ja näytön tarkkuus on reilusti paremmat 1080x2520 pikseliä. Tehojen lisäksi 90 Hz:n päivitystaajuus tekee käyttöliittymässä siirtyilystä erityisen sujuvaa.
Ulkoisesti takapuolen neljän kameran ryhmä muistuttaa edelleen Motorolasta, vaikka takalogosta on sormenjälkitunnistimen lähdön myötä jäänyt jäljelle vain hentoisesti erottuva M-ympyrä. Laitteen vasemmalla kyljellä on assistant-painike sekä motorola-logo tutulla fontilla, alhaalta löytyvät 3,5 mm kuulokeliitäntä sekä USB-C (3.1). Taustan väritys saapuneessa mallissa on metallinhohtoinen liuku sinisestä violettiin riippuen siitä, miten valo siihen osuu, mutta ehkä silmiinpistävin yksityiskohta on kaksi etukameraa sekä niiden reiät.
Olen yleisesti ollut joku kohtuullisen tai hyvin tyytyväinen Motorolien kameroihin ja g100:ssa mennään sinne parempaan kategoriaan. Etukamerat ovat 16 megapikselin wide ja 8 megapikselin ultra wide, jolla saa selfiekuvaan kaveritkin mukaan, kunhan heitä pääsee taas näkemään. Tai jos sellaisia on. Erityisominaisuutena Motorola mainostaa ‘selfiesalamaa’, eli ruudun välähtämistä valkoisena, mutta se on toki tuttu monelta muultakin firmalta.
Jännä ominaisuus on myös dual capture, joka kuvaa samaan aikaan sekä etu- että takakameralla. Tätäkin on nähty jo muilta valmistajilta ja uskon sen yleistyvän, varsinkin kun yleisötapahtumiin vielä joskus päästään. Saman hetken ikuistaminen videolle sekä omalta naamalta että siitä mitä ympärillä tapahtuu kuulostaa varmasti kivalta idealta monen mielestä. Kuvalähteet kamera asettelee joko päällekkäin tai vierekkäin riippuen siitä, missä asennossa puhelinta pitelee.
Takapuolen kamerapatteristossa on 64 megapikselin kamera (quad pixel hämäräkuvausta varten), 16 MP ultrawide sekä syvyyssensoreita (depth, 3D TOF). Macrotilassa kamera osaa käyttää myös linssin ympärillä olevaa rengasvaloa, mikä on erinomaisen hyödyllinen toiminto. Ehkä ensimmäistä kertaa Motorolan kanssa makroilu onnistuu kunnolla ja kaiken kaikkiaan kamerapuoli jättää itsestään hyvin positiivisen kuvan. Lisähinnalla on tehojen lisäksi panostettu sekä laatuun että ominaisuuksiin ja tunsin käyttäväni kameraa, johon pystyi luottamaan monessa eri tilanteessa. Hifistelyä varten mukana on jälleen sekä UltraRes-tila (64 MP ilman quadpikseliä) sekä Pro-asetus, jossa voi manuaalisesti säätää suurinpiirtein samat asiat kuin järjestelmäkamerallakin.
Testikuvia artikkelin lopussa.
Jo tällaisenaan tämä 499 euron puhelin tuntuisi jotakuinkin järkevältä hankinnalta, ehkä yhden tähden napsaisisin hinta/laatusuhteesta pois, sillä huimaa loikkausta ei 200 euron puhelimista tehdä jokapäiväisessä käytössä. Lisäarvoa tuleekin niistä erikoisemmista tilanteista sekä sujuvasta käytettävyydestä. G100:ssa on Android 11 suhteellisen puhtaana ja vaikka se ei itse luuriin sinänsä liitykään, olen jo tykästynyt muutamiin uuden Anteron tuoreisiin ominaisuuksiin, joten näin edetään.
...Mutta ei tässäkään vielä kaikki, sillä paketissa tuli puhelimen lisäksi latausteline ja USB-C-HDMI-kaapeli. Miksi ihmeessä?
G100 on ensimmäinen Motorola, joka tukee niin sanottua Ready for -alustaa. Kun luurin kytkee joko ilman tai mukana tulevan telineen kanssa mihin tahansa näyttöön, joka ottaa vastaan USB-C-kuvaa tai HDMI-signaalia, puhelin siirtyy erityiseen Ready for -tilaan. Se antaa neljä vaihtoehtoa: mobiilityöpöydän, pelaamisen, “television” tai videochatit. Puhelin siis muuttuu eräänlaiseksi tietokoneeksi, jolla on tiettyjä erityistaitoja.
G100 kytkeytyi molemmilla piuhoillaan moitteettomasti Blackstorm Mobile -näyttöön ja käynnisti Ready for -sovelluksen. USB-C-kytköksellä etuna on vielä samaan aikaan lataaminen. Yhdistin laitteeseen myös Microsoftin bluetooth-näppäimistön ja kokeilin ensimmäiseksi työpöytätilaa. Bluetooth-hiirtä ei ulottuvillani ollut, mutta puhelimen näyttö muuttui automaattisesti kosketuslevyksi ja hiiren osoittimella pystyi sitten hyvin Windowsmaisesti mm. käynnistämään sovelluksia. Gmail-appilla sähköpostin kirjoittelu kävi pätevästi, mutta vakiona käytössä ei ollutkaan skandinäppäimistöä. Asetus löytyi kuitenkin vähän kaivelemalla. Hiiren kanssa käyttö olisi ollut vielä varmasti astetta mukavampaa, sillä jos kosketuslevyappin sulki kokonaan, en sitä aina enää uudelleen löytänyt. Mielenkiintoinen käyttöominaisuus on myös multitasking, eli vaikka isolla ruudulla olisikin käynnissä vaikka Google Docs, voi puhelimella edelleen käydä tarkistamassa sähköpostit. USB-C-hubin kanssa näytön ja puhelimen väliin saa myös enemmän lisälaitteita.
Pelaamisen kanssa minulla olikin sitten hieman enemmän haasteita. Puhelimelle olin ehtinyt asentaa vain yhden pelin, Crash Bandicoot: On the Runin. Game-osiosta se suoraan löytyikin ja venyi hienosti laajakuvanäytölle, mutta en kerta kaikkiaan keksinyt, miten olisin sitä voinut pelata. Kosketusohjausta käyttävät pelit käyttävät toki puhelimen ruutua, mutta sitä koskettamalla näytölle tuli hiiren osoitin, eikä peli totellut oikein ja piuhatkin olivat hieman tiellä. Sama ongelma oli myös Forzan mobiiliversiossa, en saanut sitä ohjattua puhelimella, enkä Xbox-ohjaimella.
Toinen ajatukseni oli pelata Xboxia etäyhteydellä ja pienen kikkailun jälkeen se onnistuikin, mutta Ready For… ei Xbox-sovellusta peliksi tunnistanut, joten käytännössä pelaaminen piti hoitaa peilatulla ruudulla, mikä ei sinänsä hyödynnä Motorolan uuden toiminnon ominaisuuksia. Päädyin siis pelaamaan lehdistöoppaan suosittelemaa Asphalt 9:ää, jonka kanssa ei ollutkaan ongelmia… paitsi kun ruutuun lävähti mainos ja sitä ei sitten Xbox-ohjaimella saanutkaan suljettua vaan piti kaivella luurista taas se kosketuslevy esiin. Aivan valmis systeemi ei siis ole.
TV-osasto, eli esimerkiksi Netflixin tai Youtuben katselu toimi ongelmitta, mutta näppäimistön kaikkiin toimintoihin Youtube-appi ei reagoinut, esimerkiksi nuolinäppäimillä ei pystynyt siirtymään eteen- ja taaksepäin. Mobiilin videosovellusten saamiseksi isolle ruudulle Ready For… on kyllä ihan pätevä tapa, varsinkin jos ei jostain syystä omista älytelevisiota tai on vaikkapa matkalla.
Samoin ihan toivotulla tavalla toimi videochat-osasto. Sen valitseminen ehdotti kännykkäsovelluksistani Duoa, Whatsappia, Slackia ja Messengeriä ja varmaankin olisi muitakin löytänyt, mikäli niitä luurissani olisi ollut. Ready For.. -erityisominaisuus videochattailyyn on kohteenseuranta, eli se tunnistaa ihmiset ja joko seuraa niitä tai sovittaa kaikki kuvaan. Alla oleva esittelyvideo näyttää ominaisuuden kahden minuutin kohdilla.
Onko Ready For… sitten vaihtoehto läppärille? Tässä vaiheessa pitää sanoa että hätätapauksissa kyllä, päivittäiseen käyttöön ainakaan itselleni ei. Teknisesti moto g100:ssa riittää kyllä potkua kannettavana tietokoneena toimimiseen, mutta Ready Foria käytettäessä pitää tietää sen rajoitukset ja sen käyttömukavuutta parantavat ehdottomasti hiiri ja näppäimistö. Lisäksi reissuun pitää muistaa ottaa mukaan USB-C-HDMI-piuha, mikäli vaikkapa hotellihuoneessa haluaa isommalla ruudulla videochattailla. Potentiaalia on ja mikäli sellaisia henkilöitä löytyy, jotka erityisesti haluavat olla ottamatta läppäriä kyytiin ja totutella käyttämään tätä järjestelmää, mikäs siinä. Ennustan, että tulevaisuudessa touhu yleistyy.
Motorola moto g100
Hintaluokka: 499 eur
Lisätietoa: Motorola
Maaliskuun lopulla testasin moto g30 -puhelimen (arvio), joten verrataanpa aluksi uutukaisen ominaisuuksia siihen.
G100 on hieman isompi ja sormenjäljen tunnistin on vaihtanut paikkansa virtanäppäimeen, mutta erityisesti eroa on laitteen tehoissa. Motorola puhuu lippulaivatasosta, sillä laite tykittelee Snapdragon 870:n (3,2 Ghz) ja Adreno 650:n voimalla ja muistiakin on 2 gigaa enemmän. Tehopuute ei tullut testauksen missään vaiheessa vastaan, vaikka käytin laitetta jos mihinkin tarkoitukseen, videokuvauksesta pelaamiseen ja kuvankäsittelyyn. 5G on myös mukana ja näytön tarkkuus on reilusti paremmat 1080x2520 pikseliä. Tehojen lisäksi 90 Hz:n päivitystaajuus tekee käyttöliittymässä siirtyilystä erityisen sujuvaa.
Ulkoisesti takapuolen neljän kameran ryhmä muistuttaa edelleen Motorolasta, vaikka takalogosta on sormenjälkitunnistimen lähdön myötä jäänyt jäljelle vain hentoisesti erottuva M-ympyrä. Laitteen vasemmalla kyljellä on assistant-painike sekä motorola-logo tutulla fontilla, alhaalta löytyvät 3,5 mm kuulokeliitäntä sekä USB-C (3.1). Taustan väritys saapuneessa mallissa on metallinhohtoinen liuku sinisestä violettiin riippuen siitä, miten valo siihen osuu, mutta ehkä silmiinpistävin yksityiskohta on kaksi etukameraa sekä niiden reiät.
Olen yleisesti ollut joku kohtuullisen tai hyvin tyytyväinen Motorolien kameroihin ja g100:ssa mennään sinne parempaan kategoriaan. Etukamerat ovat 16 megapikselin wide ja 8 megapikselin ultra wide, jolla saa selfiekuvaan kaveritkin mukaan, kunhan heitä pääsee taas näkemään. Tai jos sellaisia on. Erityisominaisuutena Motorola mainostaa ‘selfiesalamaa’, eli ruudun välähtämistä valkoisena, mutta se on toki tuttu monelta muultakin firmalta.
Jännä ominaisuus on myös dual capture, joka kuvaa samaan aikaan sekä etu- että takakameralla. Tätäkin on nähty jo muilta valmistajilta ja uskon sen yleistyvän, varsinkin kun yleisötapahtumiin vielä joskus päästään. Saman hetken ikuistaminen videolle sekä omalta naamalta että siitä mitä ympärillä tapahtuu kuulostaa varmasti kivalta idealta monen mielestä. Kuvalähteet kamera asettelee joko päällekkäin tai vierekkäin riippuen siitä, missä asennossa puhelinta pitelee.
Takapuolen kamerapatteristossa on 64 megapikselin kamera (quad pixel hämäräkuvausta varten), 16 MP ultrawide sekä syvyyssensoreita (depth, 3D TOF). Macrotilassa kamera osaa käyttää myös linssin ympärillä olevaa rengasvaloa, mikä on erinomaisen hyödyllinen toiminto. Ehkä ensimmäistä kertaa Motorolan kanssa makroilu onnistuu kunnolla ja kaiken kaikkiaan kamerapuoli jättää itsestään hyvin positiivisen kuvan. Lisähinnalla on tehojen lisäksi panostettu sekä laatuun että ominaisuuksiin ja tunsin käyttäväni kameraa, johon pystyi luottamaan monessa eri tilanteessa. Hifistelyä varten mukana on jälleen sekä UltraRes-tila (64 MP ilman quadpikseliä) sekä Pro-asetus, jossa voi manuaalisesti säätää suurinpiirtein samat asiat kuin järjestelmäkamerallakin.
Testikuvia artikkelin lopussa.
Jo tällaisenaan tämä 499 euron puhelin tuntuisi jotakuinkin järkevältä hankinnalta, ehkä yhden tähden napsaisisin hinta/laatusuhteesta pois, sillä huimaa loikkausta ei 200 euron puhelimista tehdä jokapäiväisessä käytössä. Lisäarvoa tuleekin niistä erikoisemmista tilanteista sekä sujuvasta käytettävyydestä. G100:ssa on Android 11 suhteellisen puhtaana ja vaikka se ei itse luuriin sinänsä liitykään, olen jo tykästynyt muutamiin uuden Anteron tuoreisiin ominaisuuksiin, joten näin edetään.
...Mutta ei tässäkään vielä kaikki, sillä paketissa tuli puhelimen lisäksi latausteline ja USB-C-HDMI-kaapeli. Miksi ihmeessä?
Aina valmiina
G100 on ensimmäinen Motorola, joka tukee niin sanottua Ready for -alustaa. Kun luurin kytkee joko ilman tai mukana tulevan telineen kanssa mihin tahansa näyttöön, joka ottaa vastaan USB-C-kuvaa tai HDMI-signaalia, puhelin siirtyy erityiseen Ready for -tilaan. Se antaa neljä vaihtoehtoa: mobiilityöpöydän, pelaamisen, “television” tai videochatit. Puhelin siis muuttuu eräänlaiseksi tietokoneeksi, jolla on tiettyjä erityistaitoja.
G100 kytkeytyi molemmilla piuhoillaan moitteettomasti Blackstorm Mobile -näyttöön ja käynnisti Ready for -sovelluksen. USB-C-kytköksellä etuna on vielä samaan aikaan lataaminen. Yhdistin laitteeseen myös Microsoftin bluetooth-näppäimistön ja kokeilin ensimmäiseksi työpöytätilaa. Bluetooth-hiirtä ei ulottuvillani ollut, mutta puhelimen näyttö muuttui automaattisesti kosketuslevyksi ja hiiren osoittimella pystyi sitten hyvin Windowsmaisesti mm. käynnistämään sovelluksia. Gmail-appilla sähköpostin kirjoittelu kävi pätevästi, mutta vakiona käytössä ei ollutkaan skandinäppäimistöä. Asetus löytyi kuitenkin vähän kaivelemalla. Hiiren kanssa käyttö olisi ollut vielä varmasti astetta mukavampaa, sillä jos kosketuslevyappin sulki kokonaan, en sitä aina enää uudelleen löytänyt. Mielenkiintoinen käyttöominaisuus on myös multitasking, eli vaikka isolla ruudulla olisikin käynnissä vaikka Google Docs, voi puhelimella edelleen käydä tarkistamassa sähköpostit. USB-C-hubin kanssa näytön ja puhelimen väliin saa myös enemmän lisälaitteita.
Pelaamisen kanssa minulla olikin sitten hieman enemmän haasteita. Puhelimelle olin ehtinyt asentaa vain yhden pelin, Crash Bandicoot: On the Runin. Game-osiosta se suoraan löytyikin ja venyi hienosti laajakuvanäytölle, mutta en kerta kaikkiaan keksinyt, miten olisin sitä voinut pelata. Kosketusohjausta käyttävät pelit käyttävät toki puhelimen ruutua, mutta sitä koskettamalla näytölle tuli hiiren osoitin, eikä peli totellut oikein ja piuhatkin olivat hieman tiellä. Sama ongelma oli myös Forzan mobiiliversiossa, en saanut sitä ohjattua puhelimella, enkä Xbox-ohjaimella.
Toinen ajatukseni oli pelata Xboxia etäyhteydellä ja pienen kikkailun jälkeen se onnistuikin, mutta Ready For… ei Xbox-sovellusta peliksi tunnistanut, joten käytännössä pelaaminen piti hoitaa peilatulla ruudulla, mikä ei sinänsä hyödynnä Motorolan uuden toiminnon ominaisuuksia. Päädyin siis pelaamaan lehdistöoppaan suosittelemaa Asphalt 9:ää, jonka kanssa ei ollutkaan ongelmia… paitsi kun ruutuun lävähti mainos ja sitä ei sitten Xbox-ohjaimella saanutkaan suljettua vaan piti kaivella luurista taas se kosketuslevy esiin. Aivan valmis systeemi ei siis ole.
TV-osasto, eli esimerkiksi Netflixin tai Youtuben katselu toimi ongelmitta, mutta näppäimistön kaikkiin toimintoihin Youtube-appi ei reagoinut, esimerkiksi nuolinäppäimillä ei pystynyt siirtymään eteen- ja taaksepäin. Mobiilin videosovellusten saamiseksi isolle ruudulle Ready For… on kyllä ihan pätevä tapa, varsinkin jos ei jostain syystä omista älytelevisiota tai on vaikkapa matkalla.
Samoin ihan toivotulla tavalla toimi videochat-osasto. Sen valitseminen ehdotti kännykkäsovelluksistani Duoa, Whatsappia, Slackia ja Messengeriä ja varmaankin olisi muitakin löytänyt, mikäli niitä luurissani olisi ollut. Ready For.. -erityisominaisuus videochattailyyn on kohteenseuranta, eli se tunnistaa ihmiset ja joko seuraa niitä tai sovittaa kaikki kuvaan. Alla oleva esittelyvideo näyttää ominaisuuden kahden minuutin kohdilla.
Onko Ready For… sitten vaihtoehto läppärille? Tässä vaiheessa pitää sanoa että hätätapauksissa kyllä, päivittäiseen käyttöön ainakaan itselleni ei. Teknisesti moto g100:ssa riittää kyllä potkua kannettavana tietokoneena toimimiseen, mutta Ready Foria käytettäessä pitää tietää sen rajoitukset ja sen käyttömukavuutta parantavat ehdottomasti hiiri ja näppäimistö. Lisäksi reissuun pitää muistaa ottaa mukaan USB-C-HDMI-piuha, mikäli vaikkapa hotellihuoneessa haluaa isommalla ruudulla videochattailla. Potentiaalia on ja mikäli sellaisia henkilöitä löytyy, jotka erityisesti haluavat olla ottamatta läppäriä kyytiin ja totutella käyttämään tätä järjestelmää, mikäs siinä. Ennustan, että tulevaisuudessa touhu yleistyy.
Motorola moto g100
Hintaluokka: 499 eur
Lisätietoa: Motorola
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti