Yleensä kun testaan puhelimia, käytän testipuhelinta satunnaisesti päivän siellä, illan tuolla, mutta tällä kertaa homma toimi eri tavalla. Turhauduin viimein niin totaalisesti Nokia 9:ni kameran bugailuun ja akkukeston lyhyyteen, että otin g30:n varsinaiseksi käyttöpuhelimekseni täysipäiväisesti. Toki loikka oli tavallaan suuri, Nokia 9 maksoi kaksi vuotta sitten 599 euroa ja moto g30:n suositushinta on 199 euroa… mutta on tässä välissä teknologiakin ehtinyt halventua ja kehittyä.


Moto g30 sijoittuu Motorolan puhelinkategoriassa toiseksi halvimpaan hintaluokkaan, sen alapuolelta löytyy vain E-sarjaa ja yläpuolelta g9-sarjaa, kuten V2.fi:ssäkin testatut g9 Play ja g9 Power. Konseptina on selväsi ollut puristaa vielä enemmän ominaisuuksia alle 200 euron puhelimeen ja kyllähän siinä on hintalappuun nähden onnistuttukin.

Kolmekybässä on 90 Hz:n 6,5-tuumainen näyttö, jonka resoluutio on 720x1600. Olen ollut sen toimintaan varsin tyytyväinen, tosin himmentyminen ulkoisen valon määrän perusteella piti ottaa päältä, sen verran tummaksi näyttö välillä meni ulkosalla. 90 Hz:n päivitystaajuudella käyttis (ns. Motorola-puhdas Android 11) liikkuu liukkaasti ja sitä tahdittaa ihan ok-tehokas 8-ytiminen Snapdragon 622. Testatussa mallissa oli 128 gigatavua tallennustilaa ja 4 gigaa muistia.

Kädessä g30 tuntuu hieman kookkaalta, vaikka meikäläistä “lapio-Pärssiseksi” armeijassa kutsuttiinkin. Painoa sillä on 200 grammaa, leveyttä noin 76 mm ja paksuutta hieman yli 9 mm. Testilaitteen takakansi oli väritykseltään varsin epätavallinen - ja siihen ovat kiinnittäneet muutkin luurin nähneet huomiota. Väriä kutsutaan nimellä pastel sky ja se on metalliselta kalskahtava vaaleansinertävä violetti - kuvissa se näyttää pinkimmältä. Makuasia, mutta ainakaan samanväristä Androidia ei välttämättä ole vieruskaverilla. Itse pidän. Etukamera on loiva pisaralovi näytön keskellä ylälaidassa ja takaa löytyvä kamerayksikkökolmikko on kehystetty metallireunuksella. Se ei kovin paljon kohoa puhelimen pinnasta, mikä on plussaa, mutta ei se kaikkein näteinkään ole. Sormenjälkitunnistin on puhelimen takana Motorolan M-logossa ja luurista löytyy USB-C-liitäntä sekä 3,5 mm -kuulokeliitäntä.

Sormenjälkitunnistimesta on sanottava se, että se toimii erinomaisen hyvin - tosin olen edellisessä käyttöpuhelimeesani tottunut todella oikuttelevaan sellaiseen. Kameravalikoimassa taas on 64 MP pääkamera (quad-pixel), 8 MP laajakuva-, 2 MP makro- ja 2 MP syvyyskamera. Etupuolelle pikseleitä on saatu 13 MP. Pääkamera on yllättänyt minut jo monesti laadullaan (esimerkkikuvia lopussa), vaikka hämärästä se ei selviäkään ilman selkeää kohinaa. Makrokameraa en pysty kovasti suosittelemaan, mutta pikaisiin sometarkoituksiin sekin riittänee - rajat tulevat nopeasti vastaan sekä tarkkuuden että valovoiman osalta. Mikäli lähistöllä on kirkasta valoa, touhu toimii kertaluokkaa paremmin. Kyllä tällä pärjää, sanoi entinen mies kun maksalaatikkoa pakkasesta söi.


Toinen positiivinen puoli on akkukesto. Laitteen virtasäilössä on tilaa 5000 mAh, joka riitti reilusti yli vuorokaudeksi tai jopa kahdeksi ainakin peruskäytössä, eli ei pelaamista, videoita, musastriimausta, vaan sähköpostia, somettelua, viestittelyä ja sen sellaista. Akku myös latautuu 15W pikalatauksella (laturi on 20W) ärhäkästi. Langatonta latausta luuri ei tue. Käyttöjärjestelmänä on heti paketista Android 11, Motorolan omilla (vapaaehtoisesti päälle laitettavilla) lisäyksillä. Tähän tapaan tykästyin jo aikoja sitten ja se on edelleen pätevää.

Pari kertaa luuri on buutannut ilman varoitusta. Niistä ensimmäinen liittyi ehkä käyttöjärjestelmäpäivitykseen, mutta toinen tuli kesken käytön, eli jotain bugia matkassa vielä on. Kaiken kaikkiaan 199 euroon saa silti vallan pätevän käyttöpuhelimen, jolla pärjää monessa tilanteessa. Siinä on hintaansa nähden hyvä näyttö, hyvä pääkamera ja akkukesto sekä riittävästi tallennustilaa. Plussaksi lasken myös omalaatuisen kuoren värin, joka ei kuvissa oikein pääse oikeuksiinsa.



Hintaluokka: 200 eur
Lisätietoa: Motorola

Makrokuvat eivät aina mairittele...

paitsi jos on riittävästi valoa.

Hämärässä kuvaan saapuu kohina.

Mutta ulkona homma toimii.