V2.fi sai tilaisuuden osallistua 19.3. Disney Plus -suoratoistopalvelussa alkavan Marvel-sarja The Falcon and the Winter Soldierin lehdistötilaisuuteen zoom-yhteyden kautta. Paikalla olivat sarjan päätähdet Anthony Mackie ja Sebastian Stan, käsikirjoittaja Malcolm Spellman, ohjaaja Kari Skogland sekä itse Marvel-päämies Kevin Feige. Lisäksi mukana oli useita kymmeniä journalisteja ympäri maapalloa, joten vaikka olimmekin valmistautuneet pätevällä kysymyspatterilla, niitä tilaisuuden moderoija ei sattunut mukaan poimímaan. Tässä muutamia valittuja paloja tiivistettynä tunnin mittaisesta keskustelutuokiosta.



Miten suoratoistopalveluun tekeminen laajentaa tarinankerrontaa suhteessa elokuvaan ja miksi juuri tämä projekti ja näiden sankarien välinen suhde valittiin sarjan aiheeksi?

Kevin Feige: Kun aloitimme F&WS:n tekemisen, sen piti olla ensimmäinen Disney+:lle tuleva Marvel-sarja, joten kaikki oli aluksi jotain, jollaista televisioon ei oltu aiemmin tehty. Halusimme todistaa sekä itsellemme että yleisölle, että vaikka jokin tehdään tv:tä varten, se voi olla aivan yhtä suurta kuin elokuvissakin. Siksi ensimmäinen jakso alkaakin niin rytinällä - päätimme, että jos kerran Falconista ja Winter Soldierista tehdään tv-sarja, sen pitää ainakin alkaa parhaalla mahdollisella toiminnalla.

Sarjassa nähdäänkin heiltä molemmilta paljon toimintaa - ja mikä tärkeämpää - hahmoista opitaan lisää. Tiedämme jo hieman siitä, mitä Bucky Barnes (Winter Soldier) on kokenut. Sam Wilson (Falcon) taas pitää sankarin työstä ja on sisimmässään hyvin moraalinen henkilö. Hän on ollut armeijassa, ollut kosketuksissa PTSD:n (post traumatic stress disorder, trauman jälkeinen stressihäiriö) kanssa ja niin edelleen. Tämä oli hyvä mahdollisuus mennä syvemmälle.

Sarjaa kuvaillaan elokuvamaiseksi MCU-elämykseksi, mutta miten varmistettiin se, että fanit saavat sen saman kokemuksen?

Ohjaaja Kari Skogland: Suhtauduin siihen kuin elokuvaan - alusta asti ajattelimme tekevämme kuusituntista elokuvaa ja sitten piti vain päättää, missä kohtaa ne tunnin jaksot pistettiin poikki. Katselimme myös paljon elokuvia, jotka sopivat sarjan teemaan - esimerkiksi “buddy-cop”-genren leffoja, jotta saimme asiat lokeroitua. Menin taustatyön kanssa vähän laidasta laitaan ja pistin kaiken kattilaan, sekoitin ja näin saimme oman uniikin reseptimme. Meidän piti myös kunnioittaa sitä, mitä uskoimme yleisön meiltä odottavan.

Sarjassa on tosiaankin sellainen buddy-cop-fiilis Marvel-kierteellä. Voitko avata tätä ajatusta ja miksi se oli hyvä juuri näille hahmoille?

Käsikirjoittaja Malcolm Spellman: Civil War -elokuvassa oli suunnilleen 12 sekunnin mittainen hetki, josta kävi heti ilmi, että nämä kaksi hahmoa pystyvät kannattelemaan omaa elokuvaansa tai sarjaansa. En voi ottaa siis kunniaa siitä fiiliksestä, vaan ne 12 sekuntia määrittelivät sen.

Genressähän voi mennä vakavan kautta kuten 48 tuntia tai komediaksi kuten Rush Hour, mutta siinä välissä ovat esimerkiksi ensimmäinen Tappava ase ja Bad Boys. Tällainen skaala sallii Sebastianin ja Anthonyn tehdä omaa juttuaan ja luoda sen kemian, mutta mukaan voi tuoda myös yhteiskunnallisia aiheita tai mennä todella Marveliksi - muottiin saa monenlaista tarinankerrontaa.



Anthony, sarjassa nähdään enemmän sitä, kuka Sam on ja hänen hahmonsa saa syvyyttä...

Anthony Mackie: Kun sain käsikirjoituksen, olin todella onnellinen, että se sijoittuu Louisianaan - paras osavaltio - ja New Orleansiin, maailman parhaaseen kaupunkiin. Pyysin, että hahmo saisi syödä rapuja, mutta ei Marvelkaan ilmeisesti kaikkeen suostu. Sam Wilson on kasvanut hahmona sarjakuvalehdissä ja nyt hän saa tehdä saman MCU:ssa. On hienoa, että kaikki saavat nähdä uuden ja paremman Wilsonin.

Sebastian, hahmosi nähdään terapiassa, mikä on itse asiassa ihan hauska kohtaus. Mikä sinut yllätti siinä, mitä Buckysta opitaan tässä sarjassa?

Sebastian Stan: Opin myös itsestäni jotain uutta aina tämän hahmon myötä, olenhan näytellyt sitä jo 10 vuotta. Aluksi olin kyllä aika paniikissa, koska hahmo on jo tullut tutuksi tietyllä tavalla ja nyt oltiin uudessa tilanteessa - millainen hän onkaan nyt. Keskityimme hänen huumorintajuunsa, sarjan tunnelmaan ja hänen suhteeseensa Sam Wilsonin kanssa - samoin kun minun kemiaani Anthonyn kanssa - ja sitten ne kaikki yhdistettiin.

Malcolm (käsikirjoittaja) keskittyi Buckyn identiteetin etsintään sekä menneisyyden hyväksymiseen ja asioiden oppimiseen eri tavalla siinä maailmassa, missä nyt ollaan. Ne periaatteet, joiden mukaan hän joskus eli, eivät ehkä enää toimikaan. Buckylla on mielenkiintoinen kehityskaari ja se on tietenkin hienoa näyttelijän kannalta.

Miten teidän välinen suhteenne toimii tällaista ‘hyvin pitkää elokuvaa’ tehdessä?

Mackie: Nautin siitä, että periaattessa kahta erilaisempaa tyyppiä ei voi löytää. Välillämme on paljon kunnioitusta, ymmärtämystä, arvostusta. Kuuntelemme toisiamme, opimme toisiltamme. Olemme ystäviä, eikä kumpikaan meistä käytä sanaa ‘ystävä’ kovin heppoisesti. Välillämme ei ole ylimääräistä häslinkiä, vaan voimme olla parhaita itsejämme.

Stan: Hän sanoi sen hyvin. Ihminen voi olla parempi sen ansiosta, millaisia ihmisiä hänellä on ympärillään. Sarjassa pyrimme löytämään sen hienovaraisen rajan, jossa hahmot ovat tekemisissä hyvin vakavien asioiden kanssa, mutta silti on myös hauskanpitoa ja sitoutumista. Niissä asioissa haen tukea Anthonysta ja homma toimii.

Miltä teistä itsestänne tuntui syvempi sukeltaminen hahmoihin?

Mackie: Sarjassa ollaan tilanteessa, jossa haluamme yleisön oppivan tuntemaan nämä uudet hahmot. Varsinkin kun Kevin vihdoin tappoi Iron Manin (naurua). Meidän täytyy antaa yleisölle se side, joka rakentui elokuvissa hiljakseen 10 vuoden aikana ja nyt meillä on kuusi jaksoa aikaa kuroa ero kiinni. Tiedättehän, Thanosin napsautuksen jälkeen. On aina hienoa oppia ja antaa enemmän hahmostaan.

Sebastian: Se koko PTSD-aihe, ja että he ovat molemmat olleet sotilaita, tuovat heidät lähemmäksi toisiaan. He kunnioittavat toisiaan. Ja kuten kaikki tietävät, PTSD:stä ei pääse noin vain eroon, sen kanssa pitää oppia selviämään. Se on iso osa sarjaamme ja se pitää molemmat hahmot kiinni todellisuudessa hyvin realistisella tavalla.



Monet kaveri-kyttä-elokuvat ovat saaneet jatko-osia, onko sama mahdollista F&WS:lle?

Kevin: Tätä meiltä kysytään todella usein varsinkin televisioon liittyen, mutta suhtauduimme tähän todellakin kuten elokuviinkin: parasta tehdä hyvä, tai meille ei tule edes mahdollisuutta tehdä toista. Disney+:n ja Marvel Studiosin elokuvien välillä voi kuitenkin tehdä muutakin sen suhteen, missä hahmot seuraavan kerran esiintyvät. Joskus se voi olla elokuva, joskus uusi kausi sarjaa. Tällä hetkellä emme kuitenkaan sano vielä että kuka tekee mitäkin.

Miksi Sam ei ole varma siitä, haluaako hän olla seuraava Kapteeni Amerikka?

Mackie: Sam oli Avengersien mukana kuudessa elokuvassa Steven (Captain America) kanssa, koska hän kunnioitti ja arvosti Steveä. Nyt hän on ahdistunut siitä, ettei hän enää pääse mukaan tällaisiin tehtäviin, auttamaan kaveriaan. Hän ei tietenkään tahtoisi, että Kapu on poissa, olihan hän koko kansan kapteenina olemisen lisäksi myös Samin kapteeni. Hänestä tuntuu, että kapteenin kilpi kuuluu jollekin toiselle.

Mitä voi tehdä kuudessa tunnissa, jota ei voi tehdä kahden tunnin elokuvassa?

Skogland: Ainakin siinä on paljon enemmän työtä. Pidän elokuvia välipaloina ja tämä on sitten kokonainen ateria. Kuudessa tunnissa hahmoihin pääsee mukaan paljon paremmin kuin elokuvassa, varsinkin kun ne ovat jo sellaisenaan korkeaoktaanisia maailmanpelastustehtäviä. Sellaisessa on vaikea lähteä sivupolulle tutkimaan yhtä hahmoa, mutta sarjassa voi vähän vaellella ja päästä sisälle hahmojen elämään.

Spellman: End Gamen lopussa on Thanoksen voittamisesta aiheutuu tilanne, jossa koko maailma painii yhden ja saman asian kimpussa - ja siitä voi vetää yhtymäkohtia nykypäiväänkin. Kaikki sarjassa pyörii sen ympärille: pahisten toimet, sankarien toimet, tarina syntyy yhdestä, muuntuvasta asiasta ja se on jatkoa End Gamen tapahtumille.

Sarjassa on myös paljon sosioekonomisten ongelmien käsittelyä: PTSD, rotuasiat Amerikassa... Kuinka vaikeaa oli kutoa niitä mukaan tarinaan kuuden jakson toimintaan?

Spellman: No, se oli prosessi. Emme menneet jakso kerrallaan, vaan käytimme kuukausia suunnitteluun, sillä tv-sarjassa voi harrastaa vertikaalisen tarinankerronnan lisäksi horisontaalista. Silloin rytmi on aivan erilainen - hahmot voivat ystävystyä, erota, kehittyä aivan eri tavalla. Keskittymällä tällaisen horisontaaliseen kerrontaan sekin onnistui.

Kevin, kun suunnittelet Marvelin tulevaisuutta, miten pidät tasapainossa sen, mitä hahmoja tuodaan esiin ja mitä tarinoita kerrotaan?

Feige: Siinä pitää hyödyntää Disney+:n mahdollistamaa erilaista tarinankerrontaa sekä pohtia, mikä saa meidät itsemme innostuneiksi. Mitä voisi tapahtua jakson lopussa, jotta kiinnostus säilyisi? Olemme kaikki itsekin Marvel-faneja, joten sitä samaa tasapainoa pidetään yllä, jota on pidetty jo yli kymmenen vuotta.

Täytyy myös pohtia, miten voisi ylittää fanien odotukset, mutta samalla myös yrittää horjuttaa niitä. Eli miten saa tuotua yleisölle parasta tarinankerrontaa, sillä joskus se on jotain erilaista, kuin mitä he odottavat. Joskus tapahtuu myös asioita, jotka tulevat takavasemmalta, kuten “aerospace engineer” -maininta WandaVisionissa. Siitä kyseltiin paljon ja siitä kasvoi ihan oma juttunsa, se yllätti meidät. Yleensä olemme kyllä ajan tasalla siitä, mitä ihmiset odottavat ja pyrimme saavuttamaan sen - tai yllättämään heidät.



Ensimmäisessä jaksossa nähdään yllätystähtivieras. Voidaanko tällaisia yllätyksiä odottaa seuraaviltakin jaksoilta?

Spellman: Kyllä, luvassa on monia yllätyksiä.
Feige: Hmm.
Spellman: En voi tietenkään paljastaa keitä he ovat. Hyvin mieluisia yllätyksiä.
Feige: Entä jos sanoisimmekin, että ei. Ei enempää yllätyksiä? Ei yhtään.
Spellman: Se oli siinä sitten (nauraa).

Miten sarjan stunttityö erosi elokuviin verrattuna, oliko se yhtä intensiivistä?

Stan: Se oli aika lailla samaa tasoa, ehkä jopa kehittyneempää ja intensiivisempää. Falconin osalta varsinkin. Pyrimme aina löytämään tapoja kehittää heidän toimintakohtauksiaan, mutta fiilikseltään se oli samanlaista kuin elokuvissa.

Mackie: Mitään ei jätetty pois tai laimennettu. Mukana olivat samat stunttien tekijät kuin elokuvissakin ja samat taistelukoreografit. Siitä syystä temput ovat mahtavia ja Karilla (ohjaaja) oli hyviä ideoita, joita noudatimme.

Aseita käytettiin vähemmän, joten mukana on enemmän lähitaistelua, se on fyysisempää, vakuuttavampaa. Enemmän meidän kykyjemme hyödyntämistä. Stunttisuunnittelijoilla oli siis juhlapäivät. Pääosakolmikko myös treenasi paljon, jotta pystyimme tekemään paljon asioita itsekin. Stunttien tekijämme olivat mahtavia potkiessaan takamuksia puolestamme.

Vaikuttiko WandaVisionin suosio siihen, kuinka sitoutunut Marvel on Disney+:lle tekemiseen verrattuna siihen kun palvelu julkistettiin?

Feige: Olimme kyllä melkoisen sitoutuneita jo ennen sitä, kehitteillä on ollut toistakymmentä sarjaa jo vuosien ajan. Se on vain uusi markkina-alue, jonne toivomme faniemme tulevan meidän kanssamme. F&WS:n tekijöille WandaVisionin suosio oli hyvä itsetunnon kohotus ja tiesimme, että voimme jatkaa sillä tiellä, jonka olemme aloittaneet.

F&WS:n piti olla Disney+:n ensimmäinen Marvel-sarja, mutta sitten tulivat Puerto Ricon maanjäristykset ja COVID. Miten tämä vaikutti tekemiseen?

Skogland: Tarina on sama kuin aloittaessamme - se ei muuttunut. Kyllähän meidän piti vähän tehdä käännöksiä ja reagoida siihen, mitä maailmalla tapahtuu, mutta kun tuotanto suljettiin COVIDin vuoksi, me vain siirryimme suoraan jälkituotantoon, leikkaukseen ja kulmien hiontaan.

Se oli tavallaan meille hyvä mahdollisuus teroittaa visiotamme ja kun jatkoimme kuvauksia, meille oli kristallinkirkasta missä ollaan, mihin halutaan mennä ja mitä tehdään, jotta sarja saadaan maaliviivalle. Mikään ei siis muuttunut, mutta pystyimme keskittymään oleelliseen.

WandaVisionissa ja F&WS:ssä keskeinen teema on päähahmojen tunneperäinen trauma. Nähdäänkö tätä Marvel Universuminen neljännessä vaiheessa enemänkin?

Feige: Kyllä varmasti. Nyt se Disney+:n myötä näkyy ehkä selvemmin, mutta olemme aina halunneet pitää kyseisen teeman esillä. Ironman 3 oli käytännössä Tony Starkin PTSD:n käsittelyä. Kaikki on aina jonkin asian tutkimista syvemmin ja Marvelin hahmoissa hienoa on heidän vikansa, jotka pitävät asiat lähempänä maan pintaa, vaikka tapahtuukin kaikkea ihmeellistä ja scifiä ja yliluonnollista. Hahmojen kokemukset ja tuntemukset ovat tärkeitä.

Ne ovat myös aina se tarinan tärkein ankkuri. Näille hahmoille on kertynyt traumoja vuosien varrella, eikä niitä voi vain lakaista maton alle, kun nurkan takana avautuu kimalteleva portaali, ihmiset hurraaavat ja Iron Man lyö jättiliskoa. Me pohdimme, että entä jos me olisimme itse nuo hahmot, joutuisimme elämään nämä tilanteet - monet asiat olisivat olleet kauheita ja niillä olisi vuosien seuraamukset. Sellaista on hienoa tutkia.



Fanit odottivat WandaVisionilta isoa panosta MCU:ssa, voitko kertoa tuleeko F&WS vaikuttamaan isosti MCU:n tapahtumiin, vai keskittyykö se vain Buckyn ja Samin hahmoihin?

Feige: Bucky ja Sam ovat olennaisia MCU:lle ja kun he kehittyvät ja kokevat asioita, niin sillä pitää olla iso vaikutus MCU:hun, joten vastaus on kyllä. On vaikea seurata kaikkia faniteorioita, mutta ei kaiken tarvitse olla maata järisyttävää, ei tarvitse ottaa sarjakuvista joitain jättimäisiä asioita, kuin vaikkapa maapallon halkaisemista kahtia tai sellaista.

Voi olla yksittäisten hahmojen muutoksia, joilla onkin sitten massiivisia vaikutuksia jatkossa kerrottaviin tarinoihin. Joten tämä on yhdistelmä molempia. Ja sarjan lopussa maapallo jakautuu kahtia. Älkää kirjoittako siitä, se on spoileri. No ei oikeasti.

Kapteeni Amerikka on kuollut ja sillä on suuri vaikutus MCU:hun. Tuntuuko teistä, että hahmojenne, jotka ovat selviytyneiden Avengersien vanhimmasta päästä, vastuulla on tulevien sankareiden johtaminen?

Mackie: End Game oli monumentaalinen muutos supersankariuniversumissa. Sen elokuvan valtavuus, ajatus siitä, että tehdään elokuva jostain, joka on suurempaa kuin kukaan osaa kuvitella. Meidän tavoitteeksemme jäi sitten se, että ei mokata. Emme halua tehdä ensimmäistä surkeaa Marvel-projektia (nauraa). Meidän tehtävämme oli ottaa viestikapula ja olla tekemättä huonoa sarjaa. On hienoa voida sanoa, että Steve Rogerskin voisi olla ylpeä - sarjamme ei ole syvältä. Näin ongelma siirtyy seuraavalle Marvel-sarjalle - heistä saattaa tulla ensimmäinen surkea Marvel-projekti.

Stan: Eli mitä oikein tarkoitat sanoa Loki-sarjasta?

Mackie: Enpä tiedä, enpä tiedä, sanon vaan! (nauraa)

Stan: Se, mitä tässä kysytään on hyvin mukana näiden hahmojen kehityksessä ja vastaus saadaan oikeastaan heidän matkastaan tämän sarjan kuluessa. Kuka minä olen nyt? Mitä voin tehdä? Mitä jätän jälkipolville, vai haluanko edes jättää mitään? Katsojille annetaan palasia siellä ja täällä, sen sijaan että rynnistettäisiin ovesta sisään kaikkien vastausten kanssa.

Feige: Haluan lopettaa sanomalla, että emme olisi koskaan yrittäneet saada tällaista sarjaa aikaiseksi tai tuoda sitä Disney+:lle, ellei meillä olisi uskomattomia näyttelijöitä kuten Anthony Mackie ja Sebastian Stan esittämässä näitä hahmoja. Tiesimme, että sen päälle voimme kasata kuusi tuntia ja se tulisi toimimaan. Ja enemmänkin olisi voitu tehdä. Käsikirjoittaja Malcolm ja ohjaaja Kari saivat hahmot eloon tavoilla yli odotusten ja olivat mukana joka päivä tekemässä sarjaa, kuten Anthonykin aivan oikein sanoi, joka ei ole syvältä. Se ei ole.

V2.fi kiittää Marvelia, Disney+:aa ja yhteistyökumppaneita haastattelusta.
Kuvat: Chuck Zlotnick, Marvel Studios 2021