Espanjalainen kauhusarja alkaa jytkähtäen - kolmesti - ja sitten vielä pari kertaa. Vanhus suorittaa pankkiryöstön ammuskellen ja piittaamatta poliisien luodeista. Kärkevän tyylitelty intro muistuttaa, mitä kolikot ovat: Juudas myi Jeesuksen 30 hopearahasta. Tarinan varsinainen alku on se, kun lehmä synnyttää ihmisen. Monet sarjat koettavat selittää soopansa vasta kun katsojat kyllästyvät teorioihin, mutta tämä jakso yllättää harppauksillaan ja on lähellä elokuvamaista ehyyttä huomioiden, etteivät kauhuleffatkaan kaikkea pöydälle lyö. Jäin kaipaamaan vain 5 minuutin sivujuonta, jossa saatanalliselle syntymälle annetaan lisää merkityksiä Piippolan vaarin taipumukset kyseenalaistamalla.

Rauhoitumme hetkeksi, kun syntymä yritetään järkeistää. Kylää mikromanageroiva pormestari vie asian uudelle papille ja pappi on kärkkäin löytämään kaikelle maanläheisen selityksen. Kun vauvan todellista syntyperää selvitellään, pappikin haiskahtaa lievästi epäilyttävältä, sillä hän on hampaisiin asti aseistettu entinen manaaja, joka manipuloi paikallista kylähullua. Seuraava jakso innostaisi, jos lopussa vihjattaisiin, että vauvassa sittenkin on vikaa? Juu, mutta: jo tämä jakso käy Manaajan ja sanotaan vaikka että The Thingin reviirillä.

Harkittu pontevuus on koomista hyvällä, hymyilyttävällä tavalla. Pormestari ja pappi ovat ristiriitaisia ja karismaattisesti näyteltyjä tuttavuuksia, joten heidän jatkostaan huolestuminen menee jo jännityksenä. Uskottavuutta rakentuu muun muassa kun pormestari jaksaa stressata vaaleista ja somesta, vaikkei hän ole se kliseisin pyrkyri. Rytmi tuskin voi jatkua tällaisena, sillä millä todennäköisyydellä yllätyn, kun jakso 6 louhii jotakin hyvää - Draculasta ja Kummisedästä? Koetan hyväksyä sen, että kaupallisten tarinoiden alkujytkyt pyrkivät usein määrittelemään rajat sen sijaan, että käänteet olisivat pehmeä lasku vielä haastavampaan hulluuteen.


Jakso 1-2 >