Virus on pyyhkäissyt yli maapallon. Huhun mukaan se saattaa olla bioase. Tajuttomasti ihmisiä on kuollut. Selviytyneet amerikkalaiset ovat alkaneet jakaantua puhdasta pahuutta ja toiveikasta inhimillisyyttä edustaviin leireihin. Kaiken huippu on se, että kun olet saanut näistä uutisista tarpeeksesi ja yrität rentoutua jännittävän tieteissarjan keinoin, se kertoo täsmälleen samasta asiasta.

Pitkän tauon jälkeen olen menettänyt oikeuden puhua Stephen Kingin romaaneista, mutta koen yhä aistivani hänen otteensa, kun kauhujen kehystyksessä ja varsinkin niitä ihmettelevien pulliaisten kihtisyydessä on tuttuja aromeita, vaikka tulkitsijat vaihtuvat. King on tuottelias jaarittelija (?), joten ihmiskunnan täystuhon kylkeen on saatava heti muutakin, kuten aaveita maissipellossa.

Vastustan satuja satusedistä, paitsi jos esimerkiksi: nuori kirjoittajapoika on epätoivoinen luuseri, jolla on tilaisuus saada tyttö vasta kun he ovat "viimeisiä ihmisiä maapallolla". Se sentään kuulostaa itsekritiikiltä. Nyt sen tytön kylppäristä kuuluu lorinaa? Huolestuttavaa - täytyypä hyökätä sinne! Poika on nilkki (mutta ei tästä syystä).

Päähenkilöt ovat immuuneja taudille, joka johtaa räkimiseen ja kaulan paisumiseen. B-henkistä toteutusta ei voi ottaa vakavasti ja tuskin on tarkoituskaan. Tyttö saa maagisen kutsun kiltiltä Whoopi Goldbergiltä. Poika ja mm. James Marsden saavat sen paholaiselta, eli ohimennen vilahtavalta Alexander Skarsgårdilta.

Jakso on pääpiirtein sujuvaa hömppää hauskoilla yksityiskohdilla. Jos et tiedä tarinasta mitään tai muistat sen ulkoa, olet tuskin samaa mieltä. En aluksi välittänyt siitä, että aikatasoilla kikkailu menee sekavaksi lopussa, mutta asia alkoi vaivata ja juonitiivistelmä vahvisti, että tein vääriä olettamia. Jakso ei siis onnistunut kaikissa tavoitteissaan.


Jakso 2 >

Katsottu: HBO Nordic