Ihmiskunta on sukupuuton partaalla uskontoon liittyvän sodan jälkeen. Ateistit ovat lähettäneet kaksi androidia asumiskelpoiselle planeetalle kasvattamaan ihmisiä alkioista. Paikalle saapuu myös uskovaisten "arkki".

Jaksossa tapahtuu noin kaikki, mitä oli luontevaa odottaa koko kaudelta. Yleensä kun tv-sarja etenee elokuvia nopeammin, tekijät ovat ampuneet polveensa paniikissa. Tuottaja Ridley Scottin itse ohjaama jakso sen sijaan on erinomaisen tyydyttävä novellimainen suoritus, joka tarvitsisi ehkä pari alleviivaavaa lausetta toimiakseen itsenäisenä teoksena. Aloin jo pelätä, että jakso ilmoittaa kaiken olevan unta "mahdollisesta tulevaisuudesta", sillä on mahdotonta jatkaa tähän tahtiin virallistetun 19 tunnin ajan.

Androideja kutsutaan äidiksi ja isäksi. Suoritukset myyvät heti sen, että ne ovat johdonmukaisin simulaatio normaaliudesta, johon luojat kykenivät. Keskimääräisiä leffarobotteja laajempi tunneilmaisu ei alussakaan peitä kylmää loogisuutta ja toiseuden tuntua, vaan on ilmeistä, että lastenvahtirobotit pyrkivät edustamaan tasapainoisia aikuisia vailla täyttä itsetietoisuutta.

Androidit ja uskonto ovat klassinen pari ilmeisistä syistä, joten se selviää vasta myöhemmin, ansaitseeko kerronnan tasapaino kaiken herättämänsä luottamuksen. Se ei ole sanoma, vaan vasta ironiaa, kun ihmisen kuvaksi luotu androidi väittää, ettei ihmistä ole luotu kenenkään kuvaksi. Androidi noudattaa sokeasti ohjelmaa, jonka se voi tulkita väärin viimeistään epäkuntoon mennessään. Esimerkiksi tilttaamisen voi nähdä "hetkenä, jona uskonto syntyi" tai fundamentalistisen ateismin kritiikkinä kehystyksestä riippuen. Westworld käsitteli vastaavia teemoja lumoavasti ennen lässähdystä ja vaikka lässähdys on väistämätöntä (näin jo sivusilmällä sellaisen otsikon), tämä on onnellinen hetki.

Jakson ei tarvitsisi tehdä muuta kuin näyttää, kuinka androidit pykäävät pienen kylän "Jumalan selän taakse", kun noin jokainen idea pursuaa tyyliä. Jakso on myös traaginen ja kohahduttavan raju. Androidien luonteesta ja tapahtumien määrästä johtuen katsoja ei voi täysin tietää, mitä hän on katsomassa ja mihin voi muodostaa siteen, ja silti koin alati saavani näkökulman, josta kunnioittaa tapahtumien painoa.


Jakso 1-2 >