Jos kausi olisi debytoinut päivää aiemmin, olisin arvostellut sen pienissä erissä ennen joulua, mutta hyvä näin. Alun katsoi yhteen putkeen omaksi ilokseen, mutta sitten kausi lässähti, eli sarja on ennallaan.

Kesäleirijuoni lupaa jatkuvuutta. Huonoja juttuja piisaa, mutta vaikutelma on se, että murrosiän ongelmia käsitellään suunnitelmallisemmin kuin näytellyssä vastineessa Sex Educationissa, joka taantui saippuaksi. Ummetuksesta kärsivän 13-vuotiaan jättikakka rinnastuu vauvaan, mutta ummetus symboloi kaverin kanssa riitautuneen jätkän jumeja, eikä kakka sentään ole itsetietoinen Ren & Stimpyn ällöttävän Egg Yölkeon tyyliin.

1. kaudella vaginalle annettiin kasvot, kuten joku Seesamtie antaa ne puhuville vihanneksille. Koko sarjan taiteellinen huippu on tietty hetki Jessien kuukautisjuonessa: herttainen tussu köhii naama veressä, että ei tässä mitään, tämä on ihan normaalia. Jos avaruusolennot tutustuisivat ihmiskuntaan näissä merkeissä, katsoisin reaktiovideon.

Mainostettu ahdistus-hyttynen ahdisti odotettua vähemmän. Eri sääntöjä noudattavia mielikuvitushahmoja on niin paljon, että ahdistuksen sanoiksi pukeva hyttynen menee läpi jopa liittoutuessaan saman asian ajavan kissan kanssa. Tahtoisin pitäytyä hormonihirviöissä, mutta väsytystaktiikka puri esimerkiksi kun tyttö keskusteli porttiaan vartioivien & häpykarvoja symboloivien kikkarapäisten ritarien kanssa.

Kritisoin Nickin matkaa, enkä vain siksi, että tarina myöhäisestä murrosiästä on potentiaalisesti samaistuttavin itselleni. Leirillä Nick ei tahdo mennä suihkuun. Aivan. Hän riitautuu naispuolisen hormonihirviönsä kanssa, mutta traagisesti töihin palaa seniili hirviö. Realistista. Olin kiinnostunut tulevaisuudenvisiosta, jossa Nick on menestynyt, muttei naisrintamalla. Se, että hän juontaa tv-show'ta, jossa veljekset joutuvat panemaan toisiaan, on pitkälti sama asia kuin se, että annoin Catsille viisi tähteä? Ehkä, mutta tyhjäkäynnistä tulee aina ilmeistä, kun sarja uskoo irrottelevansa. On myös psykedeelijakso, ja lopussa Nick virallisesti irtautuu ruumiistaan ratkaistakseen epämääräisen identiteettikriisin.

Kun sarja tietää, mistä on kyse, se kunnioittaa sitä: on afroamerikkalaisia juuriaan etsivä tyttö, vanhemmilleen avautuva homopoika ja matkan aloittanut transnuori. Sarja ei tiedä, mitä se tekee mieheltä kuulostavalla tuhdilla tytöllä, mutta nyt tyttö löytää rakkautta, joten kiva. En erityisesti huvitu pahimmasta saastasta, mutta usein koen sen tukevan kerrontaa, sillä ihmisyyteen (toivottavasti) kuuluvat ajatukset, joista et aio antaa henkilökohtaista esimerkkiä. Kaudet tahtovat huipentua ironisilla hypyillä hain yli, mutta ne maistuvat niiltä hypyiltä, eli ideoiden ja intohimon loppumiselta.


Keskiarvo 41 jakson jälkeen (juu, olen perin kyllästynyt tähän tähtikuvioon):


< Kausi 3 - Jaksot 9 ja 10 --- Kausi 5 - Jaksot 1, 2 ja 3 >

Katsottu: Netflix