Minulla on ollut koko älypuhelinten aikakauden ajan kaksi vaatimusta omille käyttöpuhelimilleni: se ei saa olla liian kallis ja sen kameroiden pitää olla huippuluokkaa. Siitä syystä käytössäni ovat olleet päivittäisinä työkaluina mm. Nokian “superkamerapuhelimet” Lumia 1020 ja 9 Pureview, joista molempia on jälkikäteen nimitetty vain hieman vitsailevasti prototyypeiksi. Täytyy sanoa, että tälläkin hetkellä pöydälläni oleva 9 on on ollut kyllä tökkivän, kuvia hukkaavan ja kriittisissä tilanteissa jumittelevan kameran osalta enimmäkseen pettymys. Haluan kameraltani toimintavarmuutta.


Harrastan valokuvausta vakavissani sekä välillä teen sitä työksenikin, joten kameralaukustani löytyy järjestelmäkamera monine linsseineen. Täten kännykkäkameran tarve on niihin nopeisiin “äkkiä kuva” -hetkiin ja toiveena on, että sieltä silloin tulisi hyvän näköinen kuva mahdollisimman pienellä vaivalla. Jotkin nykyajan luurien tekoälykamerat ovatkin vastanneet haasteeseen melkoisen hyvin. Miten sitten käy, kun nämä maailmat sekoittuvat? Siihen vastaan Sony Xperia 5 II, tosin 900 euron hintalapulla varustettuna.

Sony Xperia 5 II on Sonyn Alpha-kameroiden, Zeiss-linssien ja Bravia-televisioiden teknologiaa sisältävä, 6,1-tuumaisella, 21:9-kuvasuhteisella “CinemaWide FHD+ HDR OLED” -näytöllä varustettu, solakasti käteen ja taskuun mahtuva puhelin. Sen muoto onkin ensimmäinen asia, jonka havaitsee, sillä pitkulainen kapea luuri on elegantimpi kuin monet kilpailijansa. Sitä pystyy käyttämään helposti myös yhdellä kädellä ja pintamateriaali sekä rakenne tuntuvat laadukkailta. Sormenjälkilukija on virtapainikkeessa, mistä aina pidän, selfiekamera omassa yläreunan palkissaan ja kuulokeliitäntäkin löytyy luurin yläreunasta. Latauskaapeli on USB-C.

Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun olen käyttänyt tämän hintaluokan puhelinta pidempään, joten jotkut toiminnot, joiden toiminnallisuuden tarpeesta en ole ennen ollut vakuuttunut, tulivat hieman yllätyksinä. Yksi niistä on 120 Hz:n näyttö ja 240 Hz:n kosketus-skannaus. Osansa sujuvuuteen tuo Qualcomm Snapdragon 865 5G -suoritin (kyseessä on siis 5G:tä tukeva puhelin) ja 8 gigatavun sisäinen muisti. Ruudun naputtelu ja liikuttelu sormella on höyhenenkevyttä ja silkinsujuvaa, joten hieman taas harmittaa palata puolta, tai jopa kolme-neljäsosaa halvempia puhelimia testaamaan ja käyttämään.


Yleensä puhelinten kameraominaisuuksissa hehkutetaan megapikselien määrää, mutta Sonyn tapauksessa siihen lukemaan tuijottaminen olisi virhe. Etukamera on 8 MP ja kolme takalinssiä jokainen 12 MP. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että monet 48 MP -puhelimet yhdistelevät pikseleitä kuvanlaadun parantamiseksi ja lopputulos on kuitenkin se 12 MP:n kuva. Kolmoiskamerasta löytyy 24 mm:n (f1.7, kuvanvakaus), 70 mm:n (f2.4, kuvanvakaus) sekä 16 mm:n (f2.2) linssit, superlaajakulmaominaisuus sekä 2x optinen zoomaus.

Kun kameraohjelmiston käynnistää, Xperia 5 II muuttuukin käytännössä kompaktiksi, kolmelinssiseksi järjestelmäkameraksi. Siitä löytyvät kaikki ne samat säädöt ja toiminnot, joita voisi DSLR:stä odottaa löytävänsä ja tällöin vastuu kuvien laadusta kaatuu hieman käyttäjälle. Toki kaikista toiminnoista on myös automaattiversiot, joten valokuvauksen hienouksia vasta opettelevatkin pääsevät kuvia napsimaan. Sony tarjoilee myös opastusvideoita eri kuvaustilanteisiin ja yksi, josta olin erityisen vakuuttunut oli ns. action-kuvaus. X5II nimittäin osaa räpsyttää kunnon paparazzi-konekiväärin tyyliin 20 kuvaa sekunnissa vaikkapa loikkaavasta lemmikistä ja niistä voi sitten valita mieluisimman. Ainakin ulkona päiväsaikaa toiminto teki vakuuttavan tarkkaa jälkeä.

En ole 100% varma haluanko puhelimeni olevan lähes kokonainen järjestelmäkamera (toki rajat tulevat jossain kohtaa vastaan), mutta olin kyllä tyytyväinen X5II:n jälkeen. Erityisesti hyviä ominaisuuksia olivat myös pieni tekoälytarkennus, joka osasi etsiä esimerkiksi koirasta silmän sekä nimenomaisesti Zeissin kolmilinssijärjestelmä, jolla pystyi nopeasti tilanteessa valitsemaan laaja-, yleis- tai lähikuvavaihtoehdon. Kaikkein parasta kuitenkin on, että kuvan ottamiselle on erillinen laukaisinpainike siinä kohdassa puhelimen reunaa, missä sen voisi kamerassa kuvitella olevankin. Sen voi myös painaa puoleen väliin tarkentaessa, mikä tuntuu luonteikkaalta.


Sonyn Xperia-mallit ovat aina olleet läheisissä väleissä PlayStation-konsoleiden kanssa ja Sony on panostanut pelaamiseen tämänkin mallin kanssa muutamalla ominaisuudella. Yksi niistä on 240 hertsin motion blur -vähennys, jota on ehkä hieman vaikea arvioida ilman vertailukohtaa, mutta testaamani peli (Call of Duty Mobile, joka tulee valmiiksi asennettuna) näytti oikein hyvältä, eikä minkäänlaisia pyörimisongelmia tullut vastaan. Luuriin saa toki myös kytkettyä DualShock 4 -ohjaimeen ja Game Enhancer -ohjelmistolla saa vielä lisätoimintoja, mm. puheluiden estämisen, pelistriimaamisen, ruudun- ja kosketuksenpäivitysnopeuden sekä akunsäästön. Puhelimen saa myös käyttämään suoraan verkkovirtaa ilman että se alkaa ladata akkua, joten ohjaimen kanssa sitä voi käytännössä käyttää pienenä mobiilipelikoneena.

Vielä muutama sananen 1080x2520-resoluutioisesta näytöstä, sillä se on jokseenkin erinomainen. Edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi mukana on vielä erityinen Creator-mode, joka nousee ominaisuuksiltaan pelaamiseen ja muihiin toimintoihin tarkoitetun perustilan yläpuolelle. Se on tarkoitettu valo- ja videokuvaukseen ja tarjoaa hieman lisää kirkkautta sekä hieman laajemman väritoiston. Itse jätin sen vakiona päälle, mutta puhelin osaa vaihtaa siihen myös automaattisesti tarvittaessa.

Ilmeisesti kapea muoto on kuitenkin tuonut mukanaan sen seikan, että Sonyyn on saatu vain 4000 mAh akku. Satunnaisessa testikäytössä se kesti varsin mukavasti, mutta varmasti lataustarvetta tulisi enemmän, jos tällä alkaisi päivittäin pelaamaan ja käyttämään kaikkine taustalla pyörivine sovelluksineen, joita nykypäivänä saattaa tarvita. Teholataus toimii 21W teholla, joten tökyä akkuun saa pikatahtia lisää.



Sony Xperia 5 II
Hintaluokka: 900 eur
Lisätietoa: Sony

via GIPHY