Rooman valtakunnan laajentuminen päättyi nykyisen Saksan seutuville. Sarjalla on varaa esittää tyydyttävässä mittakaavassa se, kuinka perunasäkkiin pukeutuneet joulupukit onnistuivat vuonna 9 jKr. kaatamaan Euroopan ensimmäisen metroseksuaalin armeijan, jolla oli huomattava ylivoima. Tuotanto on saksalainen, joten ei tarvitse katsella englantilaisten aksenttien koottuja kärhämiä. Tämähän kelpaa ilman muuta? Ehtii mielessä "muukin" käydä, kun kliseinen 1. jakso on näkemättä nähty ehkä viimeistä lausetta lukuunottamatta. Jännitän, voittavatko hahmot puolelleen ennen kuin nukahdan.

Virnistelevät roomalaiset verottavat. Joulupukit hohhailevat, että mitä perkelettä, mutta heidän klaaninsa ovat riidoissa, joten tarvitaan lisää provosointia ennen veljeyttä. Vuonna 2020 verot ovat paremmassa maineessa kuin ulkomaalaisia vastustavat partaveljet, mutta torjuin tuollaiset mielleyhtymät: nyt katsotaan ylvästä Braveheartia, tms. Kun roomalaiset kenkkuilivat lisää ja sankarit tarvitsivat apua, päässäni alkoi soida "Asterix elää! Sama firma, sama kuja, läpälää!" Pointti: jos persoonallisen puheenvuoron sijaan vain käsket heittää aivot narikkaan, näinhän siinä käy.


Keskiössä on nuoripari, joka ajaa asiansa kuten kaikki muukin. Kaunaisina he suorittavat sissi-iskun roomalaisten leiriin ja varastettua MacGuffinia myöhemmin on vihjattu, missä merkeissä lopputaistelua alustetaan. Sopii.

Olen sitä kriittisempi, mitä selkeämmin tiedän mistä tykkään, joten jälkimmäisellä puoliskolla nipotin siitä, miten soturitar pitäisi toteuttaa. Karu muija - kuten 80-luvun saksalainen kuulantyöntäjä - maistuisi. Sähäkkä missi on siedettävää roolipelaamista siinä missä hänen poikaystävänsäkin eli haltiamaisen soma rogue, mutta sen vaiheen voisi skipata, jossa soturitar on palkintovaimo, kun piirretty Mulankin löysi vaiheelle ja hahmonkehitykselle enemmän aikaa. Sentään keskityin näkemääni.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix