Slingbox on mielenkiintoinen laite. Sen perusajatus on ottaa vastaan video- tai antennisignaalia ja välittää se eteenpäin internetiin, jotta laitteen omistaja voi katsella televisiota tai muuta kuvalähdettä maailmalla viilettäessään. Omistaja nimenomaan siksi, että vaikka Slingboxin katseluohjelmiston voi asentaa vaikka mukana kulkevalle läppärille (Mac/PC) ja kännykälle/kämmenmikrolle (Symbian, Palm OS, Windows Mobile), voi kuvalähetettä vastaanottaa vain yhdellä laitteella kerrallaan. Tässä on tiettyjen verkkoteknisten rajoituksien lisäksi takana ilmeisestikin tekijänoikeuslait, joten koko suku ei voi korvata televisioitaan ja digiboksejaan asentamalla yhden Slingboxin antennin päähän. Tämän vuoksi ei myöskään mielellään jakele oman Slingboxinsa koodia kavereille - muuten saattaa jäädä ne itseä kiinnostavat ohjelmat katsomatta. Ja vaikka laitetta voisikin katsella kaksi käyttäjää samalla, ongelmat alkaisivat viimeistään siinä vaiheessa kun kanavavalinnasta ei oltaisi aivan samaa mieltä.

Perusmalli (Slingbox SOLO, 189,90€, Verkkokauppa.com) välittää pelkkää videosignaalia (komposiitti, komponentti ja S-video) nettiin ja sitä kautta käyttäjän ruudulle. Mukana toimitetaan itse Slingboxin lisäksi tarvittavat internet, av- ja sähkökaapelit sekä infrapunalähetinkaapeli esimerkiksi digiboksin ohjaamiseen. V2.fi:n postilaatikkoon kolahtanut Slingbox Pro on astetta monipuolisempi laite, ja tarjoaakin video- ja s-video -liitäntöjen lisäksi erehdyttävästi HDMI-liitännältä näyttävän liitännän, johon kytketään mukana tuleva HD-konvertteri. Konvertterin avulla voi Slingbox Pro:hon kytkeä komponenttiliitännällä HD-tasoisen kuvalähteen, mikäli sellainen taloudesta löytyy. Periaatteessa tämä tarkoittaa joko Blu-ray-soitinta tai HD-tasoista digiboksia. Paperilla lähtöasetelmat ovat siis kunnossa - liitäntöjä on vaikka muille jakaa ja pakkauksen mukaan kodin tallentavaa digiboksia tai muuta vastaavaa videolähdettä voi ohjata kuppilan langattoman verkon ääreltä siinä missä kotisohvan pohjaltakin. Henkilökohtaisella tasolla tärkein ja elämää helpottavin Pro-mallin ominaisuus on DVB-T digiviritin, jolloin Slingbox itse hoitaa tv-kuvan vastaanoton suoraan antennisignaalista.




Myyntipakkauksen purkamisen jälkeen kestää hetki ymmärtää, että mukana ei tule minkäänlaista asennuslevykettä, vaan tarvittava ohjelmisto on noudettava etäkatseluun käytettävälle laitteelle Slingboxin verkkosivuilta. Toimintamalli on hyvä, koska tällöin käyttäjä saa väkisinkin uusimman version ohjelmistosta, eikä erillistä päivitysrumbaa tarvitse käydä läpi.

Itse laitteen kytkentä on helppoa. Antenni, ethernet-piuha ja tarvittavat av-kaapelit (mikäli tahtoo kytkeä ulkoisen laitteen digivirittimen kaveriksi) sekä antenni kiinni boksin takalistoon ja sitten vain muuntajalla virtaa koneeseen. Laite hakee hetken asetuksiaan ja kertoo siitä vilkuttamalla merkkivalojaan.

Slingboxin asennus voi tuntua ajatustasolla hankalalta. Jokainen, joka on joskus yrittänyt saada jonkinlaista streamausta toimimaan kotiverkossa tai sen ulkopuolella tietää, että pahimmillaan touhu saattaa mennä vaikka kuinka hankalaksi. Slingbox tekee kuitenkin poikkeuksen, joskin ilmeisesti verkkolaitteistoni sopi Slingboxille erityisen hyvin - sieltä täältä olen kuullut myös kiukkuista kitinää asennuksen hankaluuksista, lähinnä ADSL-modeemien porttiasetusten johdosta. Tässä tapauksessa mainittakoon, että käytettävä testilaitteisto oli Applen Macbook Pro -tietokone, Siemens SpeedStream ADSL-modeemi, Applen AirPort Express -tukiasema ja Elisan 8/1 megabitin yhteys. Slingboxin laatikosta löytyy edellä mainitut kaapelit ja Pro-mallissa HD-adapteri kuuluu myös vakiovarustukseen, joistakin markkina-alueista poiketen.

Ohjelmiston asennuksen suhteen on sanottava, että kerrankin homma meni kuin elokuvissa. Kun Slingbox oli päällä ja asennus- ja katseluohjelmiston käynnisti, löysi ohjelma Slingboxin verkosta hyvin ripeästi, ilman minkäänlaista kiukuttelua. Seuraavaksi laite haki ja asensi itseensä antennisignalista löytyvät digikanavat (kortinlukijaa laitteessa ei ole, joten ilmaisiin maanpäällisiin kanaviin on tyytyminen). Tämän jälkeen asennus viimeisteltiin automaattisella "parittamisella", jossa kone ja Slingbox urkkivat toisistaan riittävät verkkotiedot katselua varten. Asennusohjelma myös antoi koodin, jolla asennettuun boksiin saa yhteyden myös kännykällä tai vaikka työpaikan koneelta. Kännykän tai kämmentietokoneen (Symbian, Palm OS ja Windows Mobile) avulla Slingboxia voi käyttää 3G- ja WiFi-verkoissa. Mobiililaitteelle Slingplayer-ohjelmistoon saa 30 päivän ilmaisen testijakson, jonka jälkeen ohjelmiston kokoversion voi ostaa noin 25 euron hintaan.



Hämmentyneenä ripeästä asennuksesta aloin katselemaan digikanavia kannettavan tietokoneen ruudulta jonkinlaisen hurmoksen vallassa. Hurmos vain valitettavasti alkoi hiipua, kun pääsin tutustumaan asiaan tarkemmin. Ensimmäinen merkille pantava asia, eli kuvanlaatu, ei valitettavasti vastannut edes likimain digi-tv:tä itseään, vaikka Slingboxin SlingPlayer -ohjelmisto kertoi kuvan ja äänen siirtyvän koneelle yli 2000Kbps nopeudella. Tässä tapauksessa katselin siis SlingBoxin omaa digiviritintä muutaman metrin päässä langattoman verkon tukiasemasta, samassa sisäverkossa Slingboxin kanssa. Luettuani hiljattain erään kotimaisen valtamedian testin samaisesta laitteesta, en voi kuin ihmetellä ko. toimittajan ajatusta kodin kakkostelevision korvaamisesta Slingboxin käytöllä... ellei sitten katsoja kärsi pahasta taittovirheestä, jolloin kuvanlaatu ei niin haittaa.

Tästä päästään myös siihen, onko HD-liitännästä oikeasti mitään hyötyä - etenkin, kun suurin osa suomalaisten kotien internet-yhteyksistä antaa ulos vain 512Kbps jos sitäkään, jolloin kuvanlaatu on tätä kokeilemaani vielä huomattavasti rakeisempi. Ulkomaailmassa yhteyttä kokeillessani ulospäin 1Mbps syöttävä nettiyhteyteni riitti kohtalaiseen kuvanlaatuun, mutta asiallisempaa jälkeä näkee nykyaikana monessa muussakin kuvaa streamaavassa palvelussa. Kuvasuhdetta Slingbox ei osaa itse vaihtaa, mutta sen asettaminen käy nopeasti. Slingplayer ei myös osaa tallentaa vastaanotettua kuvaa, mikä itselleni oli pieni pettymys. Kuvan voi onneksi asetella ruudulle monella eri tavalla, eikä hitusen heikko kuvanlaatukaan haittaa jos kuvaa katselee sivusilmällä muun toiminnan ohella.

Toinen hämmennyksen aihe olivat sisäisen digivirittimen kanavapaikat. Kanavat olivat kaikkea muuta kuin numerojärjestyksessä, eikä asialle oikein voinut tehdä mitään. Piti vain opetella muistamaan, minkä napin takaa mikäkin kanava ilmestyi. Tällainen kokeileminen oli hieman hermoja raastavaa, kun sinänsä ymmärrettävistä syistä viive virtuaalisen kaukosäätimen napin painalluksesta varsinaisen kanavan vaihtumiseen oli useita sekunteja. Lisäksi ajoittain SlingBoxin digiviritin hukkasi satunnaisesti jonkin televisiokanavan signaalin tai sotki sen totaalisesti, vaikka juuri aiemmin sitä olisi katsellut. Tähän kun lisätään lievät ongelmat äänen synkronoinnin kanssa, ohjelmaoppaan puuttuminen sekä kieltäytyminen Yleisradion tekstityksistä, aloin olla valmis ulkoisen ohjelmalähteen asennukselle.



Kuten aiemmin mainitsin, Slingboxiin voi kytkeä ulkoisia laitteita, kuten esimerkiksi tallentavan digiboksin, DVD-soittimen ja satelliittivastaanottimen. Koska suurin haluni oli katsella reissun päällä nimenomaan televisiota, valitsin Slingboxiin kytkettäväksi muutaman vuoden ikäisen Saloran tallentavan digiboksini. Liitin laitteen ääni- ja videopiuhat Slingboxiin ja vastaavasti digiboksille johdin Slingboxin infrapunasignaalia välittävät ohjausledit. Laitteen asennus tapahtuikin samalla tavalla kuin sisäisen digiboksin, kunnes vastaan tuli lista tuetuista digiboksimalleista, joista ei Saloraa löytynyt. Ei löytynyt Finluxiakaan, joka on käytännössä sama laite, enkä noin 60 eri boksimallia kokeiltuani saanut Slingboxia ohjaamaan digiboksiani. Tämä siis tarkoitti käytännössä sitä, että pystyin joko katselemaan Slingboxin omaa digiviritintä tai tasan yhtä kanavaa digiboksiltani, jota en voinut ohjata millään tavalla (paitsi soittamalla avovaimolle ja pyytämällä häntä vaihtamaan kanavaa). No, maahantuojan puolelta on luvattu päivityksiä laitetietokantaan, ja esimerkiksi suomalaisten suosimat Topfieldit ja Humaxit listalta löytyvät. Mikäli oma digiboksi on tuettuna, pystyy sitä käyttämään etänä tietokoneeltaan siinä missä laitteen omalla kaukosäätimelläkin. Tämä on varmasti hyvä ja toimiva järjestely, mikäli mahdolliset kotona samaa digiboksia käyttävät henkilöt eivät aiheuta hankaluuksia.



Suurin kysymys Slingboxissa on sen tarve. Mikäli matkustaa paljon, mutta tahtoo seurata kotimaan uutisia ja tapahtumia, Slingbox ajaa varmasti asiansa. Television korvaajaksi siitä ei oikein ole, eikä ulkoisen DVD-soittimen kytkemisellekään oikein ole järkeviä perusteita, kannettavissa tietokoneissa kun DVD-soitin nykyään on jo itsessään. Mikäli oma tallentava digiboksi kuitenkin löytyy tuettujen laitteiden listalta, voi Slingboxin käyttö olla pitkillä työmatkoilla hauskaa viihdettä, kun kotimaan televisioviihteen seuraamisen lisäksi vanhoja tallennuksiaan voi streamata koneelle toiselle puolelle maapalloa.

Tuote: Slingbox Pro
Myyjä: mm. Verkkokauppa.com
Hinta: n. 300 euroa