30 kautta Simpsoneita on linjoilla, eli hyllytilaa vapautuu, kun hankkiudut eroon kymmenestä boksistasi. Sarjan olisi pitänyt loppua kauan ennen (sinänsä kivaa) The Simpsons Movieta. Vai?

Moviesta on 13 vuotta. Niin pitkään ei yrittämälläkään voi tyriä samalla tavalla. Oliko se unta, kun yhtä jaksoa ylistettiin vanhojen veroiseksi? Olen katsonut joltakin uudelta kaudelta viisi jaksoa ja viideltä nolla, ja tahdon paikata sivistyksen aukot.

Tuoreimman tarjotun kauden tyyli on erilainen verrattuna sekä hyvään että huonoon. Joskus muinoin kukin jakso pikakelasi parin idean ohi kuin neuroottinen suorittaja häpeäisi työtään. 30. kausi viipyilee aiheissa pidempään kuin monet klassikkojaksot.

Ja se on melko tylsää. Jaksoissa on lähes kaksi aidosti hauskaa repliikkiä, mutta skenaariot jäävät puolitiehen. Kun Ralph kysyy Flandersilta, pääsevätkö hänen poliisi-isänsä ampumat ihmiset Taivaaseen, Flanders vastaa, että jos he ovat viattomia, eli todennäköisesti - heh. Ajoitus toimii. Jakso juurikin käsittelee sitä ristiriitaista kysymystä, että eikö se olisi tavallaan kristillistä, jos Taivaaseen huolittaisiin kaikki hyvät ihmiset. Simpsoneissa Taivaan saa pelkistää pilvimaaksi ja niin päin pois, mutta en edes muista miten jakso loppui, kun taas monet vanhat jaksot tuntuvat sanovan jotakin vilpitöntä näissä tilanteissa (tyyliin "puristit kättäni melko lujaa, kun enkeli alkoi puhua" Lisa the Skeptic -jaksossa).

Bartin onnettomuus johtaa kristillisellä elokuvalla rahastamiseen. Kun Homer ja Marge paljastuvat Amazing Race -faneiksi, tiedossa ei varsinaisesti ole Amazing Racea Simpsonien tyyliin, vaan luovempaa pitkäveteistä hohhailua, kun kisaa ei saada käyntiin.

Kun Homer saa töitä nörttifirmasta, edes Lisa ei tajua moderneja käytäntöjä. Sellaiset jutut ja hitaus luovat hieman aavemaisen fiiliksen, että kausi on suunnattu kelkasta pudonneille, jotka eivät elämän ehtoopuolella jaksa vaihtaa kanavaa. Lapset eivät vartu, mutta (kolmekymppisellä) Homerilla on harmaa parta yhdessä jaksossa.

En kokenut tekijöiden olevan "häpeäviä neurootikkoja", vaan laiskanpulskeita ammattilaisia, jotka ovat hyväksyneet sen, etteivät nämä piirit enää kulttimainetta tuo. Simpsonit pääsee otsikoihin, jos muutos on pakko tehdä (ääninäyttelijöitä kuolee; Apu sensuroitiin). Varsinkin kun aiheena oli Moen postimyyntivaimo, se tuntui idioottimaiselta, että kaikki nollataan jakson lopussa, vaikka status quosta on varmasti lypsetty kaikki irti.

80-luvun sketsihahmo pastori Silli eli sihtori Palli on Usko-Eevertti Luttisen esikuva. Jos Silli yhä harrastaisi hauskoja repliikkejä lauantaisin enimmäkseen tylsässä patsastelussa, hattu nousisi. Nythän kaikki saavat naida, hehehe! Olen vanha.