Disney+ ja sen lippulaivasarja The Mandalorian saapuu suomalaisten ulottuville näillä näppäimillä ja V2.fi sai erityislaatuisen tilaisuuden pikahaastatella sen tuotantosuunnittelija Andrew L. Jonesia. Herra Jones, joka aikaerosta päätellen istuskeli Hollywoodissa, vastaili sujuvasanaisesti niihin muutamaan kysymykseen, jotka pääsimme herralle esittämään. Baby Yodan käytös kuvausten ulkopuolella jäi vielä mysteeriksi.

Minkälainen suhteesi Star Warsiin oli ennen tähän projektiin ryhtymistä?

- Se alkoi vuonna 1977, kun menin katsomaan äitini kanssa Tähtien Sotaa pohjois-englantilaiseen elokuvateatteriin. Rakastuin siihen heti. Se oli valloittava tuulahdus raikasta ilmaa! Olimme ystävieni kanssa toki scifi-faneja, mutta brittiläinen scifi oli hyvin siloiteltua, futuristista ja esoteerista. Star Wars iski meihin realismillaan: oli likaa, rosoisuutta, pölyä, lännenelokuvamaista estetiikkaa. Se oli kertakaikkiaan hyvin erilaista ja hullaannuimme välittömästi.

- Olen toki ollut fani myös läpi näiden vuosien, ensimmäisellä elokuvalla on ollut suuri vaikutus tekemisiini. Erityisesti sen kulkuneuvoilla. Olemme onnekkaita, että Mandalorianissa saamme työskennellä tässä maailmassa, ja voimme sekä luoda näitä elokuvista tuttuja kulkupelejä ja maisemia mahdollisimman tarkasti, että myös suunnitella uusia asioita, jotka toivottavasti sopivat mukaan. Tämä on mahtava projekti pitkäaikaiselle fanille.

Kun kuvaatte sarjaa, millainen sinun päiväsi on? Siis, millainen on päivä Star Wars -tuotantosuunnittelijan elämässä?

- En ole aiemmin työskennellyt tv-sarjan parissa, vain elokuvissa. Tämä kokemus on hyvin erilainen, todella vauhdikas - asioita tapahtuu nopeaan tahtiin. Joka päivä käytetään useita lavasteita, joten nopea pitää olla. Se on todella haastavaa - mutta hauskaa!



Jones kertoo, että Mandalorianin kuvauksissa käytetty StageCraft-teknologia tuo todella suuren muutoksen tuotantoihin.

- Sen myötä tuotantosuunnittelijan päivästä ei tule todellakaan perinteinen. Luomme digitaalisia ympäristöjä tietokoneella ja heijastamme ne LED-seinille, sekä kattoon, ja niistä syntyy immersiivinen videoympäristö. Meillä on vain yksi tällainen laitteisto, se on hyvin kallis, mutta koska niitä on vain yksi, lavastus täytyy hoitaa todella nopeasti paikoilleen, kuvata kohtaukset ja purkaa taas nopeasti. Yhdestä yksiköstä täytyy saada mahdollisimman paljon irti.

- Emme kuvaa kaikkea siellä (StageCraftissa), mutta jotakuinkin puolet kohtauksista. Normaalisti elokuvaa kuvatessa rakennettaisiin lavasteet ja siihen käytettäisiin vaikka 3-4 viikkoa, maalattaisiin niitä viikko, koristeltaisiin viikko, mutta sellaista emme voi nyt tehdä. Kaikki (fyysiset lavasteet) pitää olla valmiiksi rakennettuna koottaviksi palasiksi ja pystytettävä yhden yön aikana, jotta aamu-kahdeksalta päästään kuvaamaan. Siinä mielessä se muistuttaa enemmän teatteria: lavasteissa on pyörät alla, työnnämme ne paikoillleen, viimeistelemme hieman ja siinä se.

- Kun kuvaukset ovat käynnissä, työpäivä saattaa alkaa tohinalla aamuneljältä ja sitten kun kahdeksalta varsinainen kuvaus alkaa, voi tuotantopuoli ottaa vähän rennommin. Se on myös mielenkiintoista, että normaalisti elokuvissa on rakennusosasto, joka esimerkiksi rakentaa, maalaa, valaa ja muotoilee lavasteet. Meiltäkin se puoli löytyy, mutta meillä on myös virtuaalinen rakennusosasto (VAD, Virtual Art Department). He koostavat samaan aikaan virtuaalista maailmaa digitaalisesti, joten meillä on kaksi osastoa työn touhussa yhtä aikaa, toki ne keskustelevat toistensa kanssa. Kun päästään StageCraftiin, nämä kaksi asiaa yhdistyvät - toivottavasti - saumattomasti, jotta kameran kautta näyttää siltä kuin fyysisen maailma jatkuisi digitaaliseen.

Uskotko, että tämänlainen teknologia tulee yleistymään kuvauksissa?

- Arvelisin, että siitä tulee iso osa tuotantoja tulevaisuudessa. Ehkä sitä ei käytetä yksinomaisesti, mutta osana kokonaisuutta. Kun katselen elokuvia nyt, päässäni pyörii vain, että tuon ja tuonkin olisi voinut tehdä teknologiallamme. On odotettavaa, että elokuvastudioilta tulee löytymään oma rakennus tätä varten ja osa tuotannon kuvauksista hoidetaan siellä.

- Teknologiat, joita käytämme, eli pelimoottorit, fotogrammetria, 3d-skannaus ja niin edelleen kehittyvät koko ajan nopeammiksi ja halvemmiksi. Bisneksen kannalta on odotettavissa, että tämä järjestelmä paraneekin jatkossa huomattavasti. Siitä on jo nyt hyötyä taloudellisestikin, joten todennäköisesti kasvua tulee tapahtumaan.



Star Wars -universumi on valtava ja sen fanit ovat innokkaita, joten saagalle uskollisuuden varmistaminen vaatii varmasti paljon töitä?

- Emme todellakaan halua viedä Star Warsia mihinkään kummalliseen suuntaan. Kunnioitamme sen alkuperiä ja aikeita. Emme myöskään halua astua minkään muun scifi-sarjan tai -tarinan varpaille, Star Wars -universumissa on tarpeeksi tahkottavaa. Blade Runner on mahtava juttu, samoin Star Trek, mutta ne ovat oma juttunsa. Me tavallaan haluamme sekä luoda uskollisesti uudelleen niitä asioita, joita Star Warsissa on olemassa, että luoda uusia ympäristöjä, planeettoja, kulkuneuvoja, jotka näyttävät siltä, että ne kuuluvat samaan universumiin. Ja siinä se haaste piileekin.

- Iso osa prosessia on se, että olemme tottuneet luomaan näitä asioita. Esimerkiksi tarpeistonhoitaja Josh Roth ymmärtää sen prosessin, jolla rekvisiitta tehtiin alkuperäisiin elokuviin: Osasia löydettiin sieltä täältä, yhdisteltiin ja niistä syntyi sitten vaikkapa ase, sen sijaan että se olisi suunniteltu paperilla alusta alkaen. Siitä muodostuu tietynlainen ulkoasu, estetiikka joka on osa Star Warsien suunnittelukieltä. Tekemällä asioita samalla tavalla tekemämme esineet vain alkavat näyttää tähän maailmaan sopivilta.

Onko minkään uuden lisäyksen kanssa käynyt niin, että sen mukana pitämisestä on täytynyt taistella?

- Kun käymme läpi design-suunnitelmia, kaikenlaista saattaa tulla näytille, mutta yleensä niistä näkee heti että joku on pielessä, että joku asia ei näytä ihan oikealta. Toki voidaan sitten keskustella siitä, mikä on vialla, mutta sen vain tietää välittömästi, jos ollaan harhapolulla. Sitten taas on asioita, joista voi vaan sanoa “jep, tällä mennään, seuraava.”

Jonesin mukaan Star Wars -universumin maisemien, esineiden ja asioiden suunnittelemisessa on ehdottomasti olemassa tietynlainen salainen ainesosa, johon tähdätään - mutta aina se ei heiltäkään onnistu.

Jutustelussa päästiin vasta alkuun, mutta tässä vaiheessa PR-osasto alkoi huhuilla, että seuraava toimittaja jo odottelee vuoroaan. Kyllä Tähtien Sodan maailmaan on helppo uppoutua, vaikka ei olisikaan itse sen keskellä - kuten jotkut onnekkaat, kuten Andrew L. Jones, saavat olla.

Kuvat © Lucasfilm