Rasismi rehottaa 1950-luvun syvässä etelässä, mutta musta mies taisi kadota ihan muusta syystä.

Sarja rinnastui jo etukäteen HBO:n Watchmeniin, joka lupasi nostalgista ja uutta fantasiaa, ja nivoutui tiiviisti amerikkalaiseen roturähinään. Pilottijaksoa vertaan Peter Jacksonin Sormuksen ritarit -taktiikkaan, sillä aloituskohtaus on aidosti eeppinen ja sillä pärinällä pitäisi pysyä hereillä, kunnes eteenpäinkävelyn alustus johtaa satunnaisiin tappeluihin.

Pysyin. Kauhumaakari H.P. Lovecraftista inspiroitunut rasismidraama kummastuttaa, sillä Lovecraft oli rasisti, joten on tyydyttävää, kun tummaihoinen scifinörtti Atticus puhuu Edgar Rice Burroughsin John Carterin kyseenalaisten puolien sietämisestä jo ennen viittausta Lovecraft-pulmaan. Rasistin kiistattoman lahjakkuuden juhliminen siten, että hänen nimensä alla inhimillistetään syrjityt, joista monet ovat ja voisivat olla faneja, on potentiaalisesti nerokasta.

Jaksoa voi verrata myös pari Oscaria liikaa voittaneeseen Green Bookiin. "The N-sana Motorist Green Book" liittyy automatkaan, jolle Atticus ja muut kadonneen miehen omaiset lähtevät. Syvä rasismi ja letkeä musta kulttuuri kuplivat kuin monessakin draamassa ja ihan ilman valkoista päähenkilöä. Vaikka matka johtaa paisuteltuun toimintaan ja örkkeihin, hahmot ovat vilpittömiä ja sävykkäitä, onhan "kioskikirjallisuus" puhutuin tapa tehdä laatudraamaa 2020.

Sarjan ollessa jännittävä jo siksi, että Amerikassa on kyttiä, se ennakko-oletus ehti vahvistua, että hirviöt tulevat olemaan antikliimaksi, mutta vaikkei sarja vielä perustele tyylivalintoja, se toteuttaa kaiken näyttävästi ja ajatellusti. Jakson nimellä on kaksoismerkitys. Merkitysten yhteyttä saa pähkäillä, mutta luinpahan taas Wikipedia-artikkelin, joten pyörät pyörivät. Hupaisaa hämmentyneisyyttä tavoitellaankin.


Jakso 1-2 >

Katsottu: HBO Nordic