Ei tiennyt Creative, kuinka sopivaan kolotukseen kyselivät testihaluja, kun PR-toimistolta udeltiin, haluaisinko testata BT-W3-Bluetooth-lähetintä. Juuri muutamaa päivää aiemmin olin nimittäin Skullcandyn langattomia nappikuulokkeita testatessani (V2.fi-arvio täällä) harmitellut sitä, ettei niitä saanut kesän käytetyinpään konsoliini eli Nintendo Switchiin kiinni. Samoin läppäriä käytän sen verran harvakseen, että kevään Zoom- sun muissa palavereissa on välillä nolottanut möllöttää jättimäiset peliluurit päässä, kun muilla on ollut omenakannettavissaan kätevästi Earpodit kiinni. Silti tämän 40 euron hintaisen pulikan tarpeellisuus kuitenkin mietitytti - tulisiko sitä käytettyä?


BT-W3 saapuu pikkuruisessa mustavalkoisessa (Creativen oranssia logoa lukuunottamatta) pahvilaatikossa, josta ei välttämättä laadukkuus hohka. Itse asiassa laatikko on sen verran halvan ja tekstiseinineen sekavan näköinen, että ilman tuttua logoa (ja varmuutta paketin lähettäjästä) sen olisi voinut olla kotoisin jostain Kiinan halpakopiotehtaasta. Ensimmäisenä paketissa mainostetaan PS4-yhteensopivuutta, sitten Nintendo Switchiä ja alimmaisena PC/Mac-komboa.

Laatikon sisältä löytyy pieni ohjelappunen, sekä vaahtomuovipalikka, johon upotettuna ovat itse Bluetooth-lähetin, USB-C:stä perus-USB:hen muuntava palikka, sekä 3,5 tuuman liitännällä varustettu sentin mittainen nypykkä, joka on itseasiassa mikrofoni, esimerkiksi Switchin äänichattailya varten. Olisin toivonut, että näille pikkupalasille olisi tullut mukana jonkinlainen säilytyspussukka tai -kotelo, koska varmaa on, että ne hyvin helposti häviävät. Ehkä tässä hintaluokassa ei voi kaikkea saada.


Ensimmäiseksi haasteekseni otin Sesh Evojen kytkemisen Nintendo Switchiin ja kieltämättä aluksi en ollut varma, miten se edes tapahtuu - minulla oli pieniä vaikeuksia Skullcandyn nappien kanssa jopa kännykkään kytkettäessä, joten miten tällainen nypykkä, jossa on vain yksi LED-valo ja Switch, jonka käyttöliittymään se ei mitenkään kytkeydy, voisi toimia paremmin? Liitin BT-W3:n suoraan Switchin USB-C-liitäntään, otin Evot kotelostaan korviini, vilkaisin käyttöohjeesta, että parittamista varten BT-W3:n ainoaa painiketta pitää painaa 2 sekuntia ja odotin, mitä tapahtuu. Kolmea sekuntia myöhemmin Switchin Mr. Drillerin japanilaiset sulosävelet kaikuivat korvissani. Oliko se muka näin helppoa? Kyllä oli.

Ojensin Switchin pojalleni pelattavaksi ja lähdin vaeltamaan pitkin asuntoa nappikuulokkeet korvissani. Pienen empiirisen testailun jälkeen BT-W3:n lähetin lähettää Bluetoothia (5.0) varsin tehokkaasti, sillä vielä parin seinän takana noin 10 metrin päässä kaikki kuului ongelmitta - pari askelta lisää ja pätkintä alkoi. Spekseissä luvataan jopa 30 metriä, mikä vaatisi varmaankin vähemmän seinäisen ympäristön. Tämä on kuitenkin kotikäyttööni varsin riittävä.

Seuraavaksi irrotin lähettimen Switchistä, liitin sen USB-sovittimeen ja iskin kiinni tietokoneeseeni. Yhtä kilahdusta ja “Connected”-ääntä myöhemmin Spotify soitteli discosointuja korviini. Kieltämättä “se vain toimii” -mainoslause kävi mielessäni, varsinkin kun meikäläinen on harvoin se tyyppi, jolla tekniset laitteet alkavat kerrasta pelittää.


Sesh Evojen mikrofoni ei BT-W3-yhteyden läpi toimi, joten vaikka pienen mikrofoninypykän liittäminen pöytäkoneeseen on varmasti se vihonviimeinen hätävara, kun muut mikit ovat vahingossa palaneet grillissä, testasin tätäkin ja sitten tuurini loppuikin. Koneeni kyllä tunnisti mikrofonin, mutta jostain syystä en saanut siitä ääntä koneelle tallentumaan. Switchin kanssa tuuri on todennäköisesti parempi ja toki lähinnä siihen tarkoitukseen mukana tullut pikkumikki on tarkoitettukin. Valitettavasti Switchiltä ei löydy mitään tapaa mikrofonin testaamiseen ilman vaikkapa Fortniten pelaamista.

Yksi asia, jolla BT-W3:a mainostetaan on se, että se tukee useita eri Bluetooth-koodekkeja: aptX LL:ää (Low Latency), aptX HD:ta (paino äänenlaadulla), aptX:ää sekä SBC:tä. Toki myös käytettävien kuulokkeiden täytyy sitten tukea näitä ja mikäli oikein ymmärsin, Seshit käyttivät vain SBC:tä, sillä koodekinvalintanapin painelemisesta huolimatta palikan valo pysyi sinisenä (sen pitäisi vaihtaa väriä koodekin mukaan). Googlailu vahvisti asian: kyseisillä napeilla ei aptX:ää kuunnella - mutta tuntemani hifistikultakorva kertoi minulle, ettei hänkään koodekkien eroja äänenlaadusta kuule. Joka tapauksessa tuki niille löytyy.

BT-W3 tekee siis sen minkä lupaa, vaikkei sen pakkaus heti laatuodotuksia herätä. En ole kysynyt itseltäni koskaan, mikä olisi mielestäni sopiva hinta Bluetooth-lähettimelle, mutta ei 30-40 euroa mahdottomalta kuulosta. Hinta-laatusuhdekin on siis mielestäni kohdillaan - ainakin kunnes en tätä enää viikon päästä “siitä varmasta tallesta johon sen laitoin, jotta en hukkaisi” löydä.




Hintaluokka: 40 eur
Lisätietoa: Creative