Se jää avoimeksi, onko HBO:n minisarja tehty tutun nimen vuoksi, vai koska hyväkin tarina kannattaa myydä tutulla nimellä. Kidnappaus menee pieleen 1930-luvun Los Angelesissa. Mestaa hallitsevat Hollywoodin ja uskonnollisten järjestöjen kyseenalaiset lupaukset, ja on film noir -tunnelmaa, eli sedällä on hattu ja valaistukseen on panostettu. Jos olet intohimoinen fani, en voi luvata, että Matlock on oma itsensä, mutta jos epäilet katsoneesi häntäkin joskus mummon kanssa ja joku kliseinen etsivätarina kiinnostaa, kyseessä on takuumureasti sama juoppo törkyturpa kuin sata samanlaista.

Aloituskohtaus on heikoin lenkki. Paljastuu, että kidnappauksen uhri on Clint Eastwoodin American Sniperista tuttu kumivauva taaperona. Kelataan takaisin. Kidnappauksen uhri onkin läski keski-ikäinen glam rock -kääpiö? Sarja yrittää sanoa (letkeän jazzin soidessa): taapero on tapettu mystisestä syystä. Katsoin kohtauksen kolmannen kerran kuva kerrallaan ja haettu energia ei avaudu. Muu on oikealla rahalla tehtyä perussettiä sillä tarkennuksella, että kun studiopomo käski pistää heti pilottijaksoon tissit, turpiinvedon ja muut jutut, se ei tapahtunut kuvauspäivänä. Kohtauksille ehdittiin antaa fyysisyyttä.

Matlock tunnetaan puolustusasianajajana. Tässä versiossa hän on viisikymppinen renttuetsivä ja paparazzi, joka oletettavasti aikuistuu ison tapauksen aikana avustaessaan herrasmiestä. Sehän riittää dekkarifantasiaksi, jos renttu pistää korkin hetkeksi kiinni, kun luotettavaa tosimiestä tarvitaan, mutta Matthew Rhysin suoritukseen kuuluu sen sävyistä äkäistä narinaa, että uskon rosojen sileytyvän osana hahmonkehitystä. En löytänyt teemoja senkään vertaa kuin juonikuvauksesta (joka mainitsee laman ja olympialaiset), ja jos jaksolla on huipennus, ilmeisesti sekin olisi pitänyt katsoa pari kertaa. Tällaista vain tuijottaa. Parhaassa tapauksessa tämä on yksi viidestä tällaisesta, joiden tarina on mahdollista muistaa (Chinatown, L.A. Confidential... Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?).


Jakso 1-2 >

Katsottu: HBO Nordic