V2.fi sai jälleen katsastettavakseen muutaman tuoreen 4K UHD -julkaisun: Oscarinkin napanneen tragikoomisen Jojo Rabbitin sekä DC-sarjakuvauniversumiin vähän erilaista ilmettä tuovan Birds of Preyn.



Taika Waititi (mm. What We Do in the Shadows, Thor: Ragnarok) on noussut nopeasti yhdeksi nykypäivän suosikkiohjaajista niin töidensä, kuin haastatteluissa ja muissa kulissikurkistuksissa ilmenevän persoonansakin puolesta. Vakaana aikeenani oli päästä alkuvuodesta näkemään Jojo Rabbit elokuvateattereissa, mutta parikin yritystäni peruuntui ja sitten peruuntui koko alkuvuosi. UHD-versio on kuitenkin vallan mainio korvike ja vieläpä suositeltavampi vaihtoehto näinä aikoina.

Jojo Rabbit kertoo toisen maailmansodan loppupuolesta ja kymmenvuotiaasta Johannes “Jojo” Betzleristä, joka asustelee äitinsä kanssa saksalaisessa kaupungissa. Jojo on erityisen innoissaan toiminnastaan Hitler-nuorisojärjestössä. Niin innoissaan, että pojan paras (mielikuvitus)ystävä on kajahtanut Hitler (Taika Waititi), joka tosin on enemmän kotoisin Mel Brooksin historiankirjoista kuin niistä oikeista. Jojon Führer-julisteilla koristeltu arki muuttuu, kun ullakolta löytyy äidin (Scarlett Johansson) kätkemä juutalaistyttö. Parodiaa, mustaa komediaa, vahvoja tunteita, isoa sydäntä sekä kyyneliä ja pilkettä silmäkulmassa pursuava elokuva on ehdottomasti Waititin tyylinen teos. Se on täynnä pintaansa syvempiä hahmoja - sekä hyvään että pahaan suuntaan - ja jättää katsojansa hymyilemään haikeasti. Kaikki on myös tehty tyylikkäästi ylilyöden. Erikoismaininta pitää vielä roolisuorituksistaan antaa molemmille keskeisille pojille, Roman Griffin Davisille sekä Archie Yatesille.

Sotadraama-komediat eivät ole tietenkään sitä kaikkein efektitäyteisintä materiaalia HDR/4K-katseluun, vaikka tämäkin elokuva on varmasti täynnä huomaamatonta tietokone-efektiä. Sodan runnoman saksalaiskaupungin tekstuurit, tarkat yksityiskohdat ja varjot toistuvat kuitenkin 4K-levyltä erittäin hyvin. Värien laimennettu saturaatio on todellinen kontrasti Ragnarokissa nähdylle kylläisyydelle ja toimii joissain kohtauksissa erinomaisesti tunnelman tehostajana. Äänentoistopuolella ollaan myös vahvasti laadukkaassa päässä ja ääniraidalle valitut saksankieliset hittiviisut tiivistävät elokuvan tunnelman täydellisesti.

Ekstroja ei kannata skipata, vaikkei niitä kovin paljon olekaan. Poistetut kohtaukset ovat vapaamuotoista hulluttelua ja pilalle menneet kohtaukset huumoriarvoltaan pelkkää ässää. Puolituntinen dokumentti elokuvan tekemisestä on ihan katsottava sekin, sillä vaikka se onkin aika perinteinen ekstrapläjäys, on siinäkin Taika-maustetta. Pelkäsin etukäteen, että odotukseni Jojo Rabbitin suhteen olisivat olleet liian korkealla, kun olen sen näkemistä melkein puoli vuotta innokkaasti odottanut. Ne kuitenkin täyttyivät.

V2.fi:n Peltosen arvio: (4,5/5)



Ennakkoon Birds of Preysta (jätetään lisäotsikko pois) lupailtiin hieman erilaista DC-Universumin elokuvaa. Tavallaan se olisi jatkoa Suicide Squadille, mutta Jarod Leton Jokeri on heitetty ikkunasta ja kaikki rakentuu Harley Quinnin (aina pätevä Margot Robbie) sekä hänen lähistölleen kerääntyvän naisjoukkion ympärille. Huumoriruuviakin on väännetty vauhdikkaampaan suuntaan, vaikkei jossain vertauskohtana käytetty “Deadpool, mutta naishahmolla” täytykään.

Jokerin tyttiksenä tietynlaiseen immuniteettiin tottuneen Harleyn elämä mullistuu, kun välit rikollisnarriin menevät poikki ja sitten pitäisi osoittaa, ettei neidille ryttyillä, vaikka taustatukea ei löytyisikään. Ryminä lähtee isompaan liikkeeseen nuoren taskuvarkaan nappaamasta, tilitietoja sisältävästä timantista, jota halajaa myös rikollispomo Roman Sionis. Romanin pitäisi olla naamoja irti veistelevä, häikäilemättömän armoton hahmo, mutta Ewan McGregorin herttainen charmi ei oikein muottiin väänny, vaikka suoritus pätevä onkin. Pienet sarjakuvamaiset oikaisut siellä täällä toimivat sekä hyvin (hassuina ylilyönteinä) että huonosti (liian helposti ratkeavina juonikuvioina). Kaiken kaikkiaan Peltosen antamat kolme tähteä ovat kohdillaan.

Kirkkaita efektejä, värejä, valoja, varjoja ja vauhtia Birds of Preysta ei puutu, joten se on mitä mainioin 4K-katseltava, varsinkin kun kuvanlaatu on erinomainen. Perus-blu-rayhin verrattaessa eroa vaikuttaisi olevan erityisesti yksityiskohtien terävyydessä sekä värikylläisyydessä ja HDR potkii eloa sekä hämärämpiin kohtauksiin että sateenkaarien maisteluun. Äänirintamalla möyrytään Dolby Atmoksen voimalla ja se toimii toimintakohtauksissa, varsinkin jos rullaa kuulokkeiden ääntä vähän isommalle. Ei isoja vikoja teknisesti siis sielläkään, ehkä hieman epätasaisuutta.

Bonuksia mukana on yllättävän runsaslukuisesti, tosin kestoltaan ne yhdistyvät siihen vakiomäärään, eli hieman vajaaseen tuntiin. Mielenkiintoisemmasta päästä ovat elokuvan erilaisiin ja erikoisiin maisemiin keskittyvä kymmenminuuttinen Grime and Crime sekä lyhyehkö Wild Nerds, jossa raapaistaan erikoistehostepuolta, muun muassa Harleyn lemmikkihyeena Brucea. Birds of Prey tuo mukanaan muutamia piristäviä lisäyksiä DC:n elokuva-universumiin, mutta on kokonaisuutena nopeasti unohdettava väkivaltamäiske.

V2.fi:n Peltosen arvio: (3/5)