Yleisesti ottaen hymähdän, kun Donald Trumpia imitoidaan. Esität versiosi paskiaisesta, jonka olemassaolo on puhdasta tuskaa, ja hoksaan heti, mitä tarkoitat. Kattavampi Trump-huumori on kyseenalaista. Our Cartoon President -sarja on sietämätön, koska Trump ei ole harmiton hassu psykopaatti South Parkista. Trumpin ideoimista avaruusvoimista kertova Netflix-sarja Space Force varoo viittaamasta Trumpiin liian selkeästi tarjotakseen klassisen todellisuuden, jossa byrokratia on oikeiden ihmisten harmi. Niin totta?

Kenraali Steve Carellin tehtävä on turvata satelliitit ja palata Kuuhun. Niskuroiva tytär, vankilassa istuva vaimo ja seniilit vanhemmat ovat mielessä, kun miesparka yrittää tehdä rehellisiä amerikkalaisia päätöksiä tieteen sivuuttaen. Pilottijakso on kuiva, mutta takaumassa yksi raketti räjähtää jo. "Viriilinä huipentumana" Carell voimaantuu laulamalla saman biisin, jonka What We Do in the Shadows -vampyyrit lauloivat eilen. Kun vihollissatelliitti sabotoi jenkkejä tökerömmin kuin 70-luvun Bondissa, en tiennyt, mitä katson.

Toisessa jaksossa sankarit yrittävät saada avaruuteen laukaistun apinan korjaamaan satelliitin. Sitä katson? Myönnän jännittäneeni, onnistuuko apina, ja siitähän huumori lähtee. Jo ennen tätä hörähdin sille, että presidentti on valtuuttanut kivääritestin avaruudessa. Tiedemies John Malkovich nimittäin kommentoi kuivasti, että nyt asefirma voi mainostaa, mikä on virallinen pyssy massamurhiin Kuussa.

Pidän asioista, jotka rakentuvat asioiden päälle (= tarinoista), joten ehkä arvosana olisi parempi, jos Yhdysvallat päättäisi käyttää pari miljardia "sankariapinan" pelastamiseen muun turhuuden jälkeen, kuten hetken oletin. Jos Trumpin tylytys olisi ydintavoite, jakso voisi rinnastaa apinalle viittomisen siihen, miten asiat Trumpille selitetään. Sarja tuntuu olevan komitean säveltämää jotakin jotakin vailla erityisempää intohimoa.


Jaksot 1-3 ja 1-4 >

Katsottu: Netflix