Jääkausi tuhosi kaiken paitsi junan, joka ei voi pysähtyä. Vuoden 2013 leffaversio panosti mustaan huumoriin, joten tasapaino tuntui herkulliselta: perusidea on kaukaa haettu, mutta scifisatiiri tuskin voi rajata paremmin tarinaa luokkayhteiskunnasta. Perävaunun pultsarit kapinoivat kohti ainoaa suuntaa. Se toimii parodiana dystopiascifin putkiajattelustakin, jos niin sovitaan.

Sanoin "kaukaa haettu", mutta käytännössä idea on keskitasoa kiinnostavampi myös kierrätettynä ja kuivattuna. Tekijät ovat kuvailleet sarjaa avaruusalusshow'ksi, mutta sellaisissa on holokansia ja planeettoja, joten kuvailisin tätä Titanic-show'ksi. James Cameronin Titanic luo poikkeuksellisen kolmiulotteisen tuntuman aluksesta, ja tunne on helpommin saavutettavissa, kun kaikki tehdään kapean ja tärisevän jonon rajoissa.

Lähdöstä ei ole yhtä kauaa kuin leffassa, mutta köyhät tunkivat junaan väkisin, joten kärkevyys ja kaunaisuus menee läpi. Ideoita ja tunnelmia listataan. Kapina vaikuttaa jo alkavan - mutta sitten miespäähenkilö ylennetään Hercule Poirotiksi. Entisenä kyttänä hänelle avautuu tilaisuus nousta työskenteleväksi köyhäksi, koska murha pitäisi selvittää. Kuka olisi uskonut, että planeetan rikkaimpien joukkoon mahtuu psykopaatti.

Leffasta johtuen en puhu tuoreuden tunnusta, eikä tarina pääse vihjailua pidemmälle, mutta maailmanrakennus on tehokasta. Junan keskiluokka muistuttaa, että kun köyhät kapinoivat, ensimmäiset uhrit ovat rikkaiden palkkaamia köyhiä. Sanoma ei siis tule siinä muodossa, että odotamme yhteiskunnallisesti tärkeitä turpakäräjiä 4. kautta. Jopa pilottijaksoille pakollinen alastonkohtaus on tyylikäs 100 edelliseen verrattuna.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix