Aloin siivota nostamalla sängylle korin, jotta laittaisin sen myöhemmin kaappiin metrin päähän. Sitten katsoin telkkarista, kuinka roskaläjässä asuva, pyöreäkasvoinen, nariseva, pitkätukkainen someniska yrittää joko ryhdistäytyä, tai omistaa päivän masturboimiselle.

Awkwafina pärjäilee useilla tyyleillä draamasta räppiin. Pidätän oikeuden närkästyä, kun hän kerjää sympatiaa näytellessään itsensä "laiskaa" fiktiivistä versiota. Hän muka onnistuu siivoamaan, koska niin helppoa se on.

Veikeä, kapakkaruusulta kuulostava tähti on tähti, eli syy katsoa. Siinä oli arvostelu muistakin tilannekomediasarjoista: tuskin mikään on helpompaa katsottavaa kuin nämä, kun haluat hengailla. V2.fi:n saamien jaksojen aikana myös Orange is the New Blackista tuttu myrkynniellyt mafiamummo Lori Tan Chinn ehtii vakiintua. Rasismi on hellyyttävää, kun kyse on kiinalaisten ja korealaisten mummojen kärhämästä (?).

Nora etsii puuhaa. Hän käy kasinolla. Hän kokeilee ryhtyä kiinteistönvälittäjäksi. Kun Nora innostuu, hän painaa täysillä, mikä kolmannessa jaksossa johtaa piristeiden väärinkäyttöön ja psykoosiin, kun hän ei malta luopua harrastuksesta. On hyvä, ettei se ole pilottijakso, vaan vaihtelua. Unbreakable Kimmy Schmidt jäi mieleen sarjana, joka lupasi alussa liikaa ja alkoi tuntua epätoivoiselta.

En intoile esim. että "nyt on kuulkaas pikkutuhmaa hassuttelua tiedossa", mutta mainitsen huvittuneeni siitä, että kun Awkwafinan sukuelimet pikselöitiin, oli pakko tarkistaa, onko hänellä japanilaisia sukujuuria (ei). Sarja tarjoaa simppeliä, pikkunäppärää läppää nykypäivän hommeleista.

Sarjaa esittää Paramount+, joka toimii TeliaTV:n ja ensi viikolla Ruudunkin kautta. Juttukalenterini on täynnä, mutta omaksi iloksi loputkin jaksot kelpaa katsoa.