Nuori, komea, valkoinen maalaispoika on selvinnyt toisesta maailmansodasta. On aika tavoitella unelmia Hollywoodissa. Elokuvat merkitsevät hänelle paljon, jos voit kuvitella: hän on katsonut niitä. Jo lapsena! Asuntolainaa hakiessaan hän brassailee, että jos hän pääsee leffan taustaobjektiksi, siitähän irtoaa heti 10 taalan tulot. Pikapuolin hän päätyy bensa-asemalle ja prostituoiduksi.

Muistellaan tässä välissä, mikä on virallinen juonikuvaus.

Hollywoodin historia pistetään uusiksi. Maailmansotien jälkeen uudistuksia tapahtui oikeastikin, mutta sarja lupaa mennä asioiden edelle ja päästää naiset ja vähemmistöt merkittäviksi tähdiksi ja taustavaikuttajiksi ja pohtia, minkälaisia vastareaktiot olisivat olleet 40-luvulla. (Nykyään vastareaktiot ovat sellaisia, että mulkut antavat sarjalle 1 tähden IMDb:ssä etukäteen.) Ok. Palataan todelliseen elämykseen:

Se maalaispoika on vitsi, eikö? Veikkasin varhain, että hän kieltäytyy naisille ja vähemmistöille tutusta kohtalosta ja ottaa hatkat. Ei, hän on päähenkilö, joka tekemällä tehdyn tempauksen ansiosta etenee elämässä. Siinä sivussa tulee esiteltyä tummaihoinen ja homoseksuaali kirjoittaja, joka lienee merkittävä jatkossa, mutta: mikä tässä oli olevinaan omaperäistä? Taas yksi sarja aloitti ainoalla hahmolla, johon IMDb-tyypit voivat edes teoriassa samaistua. Jos jakso vähän homostelee, tissejä pitää heti heiluttaa, jne.

Tyyliltään sarja on miellyttävän kepeä ja kujeileva, kuten monet ironiset nostalgiapalat. Maalaispojalla on saumaa olla kiinnostavan ristiriitainen tuttavuus, kunhan muut lupaukset lunastetaan. Aloitin katselun, koska oletin sarjan fantasioivan luovasti ja täyteläisesti siitä, mistä ulistaan aina Oscar-gaalan tienoilla, mutta tässä vaiheessa sarja on standardinmukaista "elokuvista kertovaa elokuvaa".


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix