Tämä ei viittaa siihen, että noituri kokee syrjintää, eikä tämä ole vihaisten nuorten miesten vakiovitsi: noiturin pitäisi olla hullu lesbokääpiö, virkaintoinen musta leidi tai autistinen dinosaurus. Nuo ovat eräitä roolipelihahmojani. Olen kehittänyt viharakkaussuhteen loistaviin The Witcher -peleihin, joissa on pakko pelata lihaksikkaalla mopilla. Ei Geralt rivialainen tylsä ole, mutta oman hahmon luominen ja fantasiasta kiinni pitäminen yrttejäkin keräillessä on elämyksellisempää kuin videopelit ovat taidemuotona noin muuten.

Tv-sarja Geraltista (eli alkuperäisromaaneista) kelpaa. Sen ymmärtää, miksi fanit halusivat rooliin Mads Mikkelsenin, Henry Cavillin joutuessa hieman hakemaan sielukasta tapaa murjottaa. Yleiseen tasoon Cavill istuu, sillä jakson aloittaa dorka jättihämähäkki ja piakkoin velho paljastaa modanneensa naishahmoilta vaatteet pois. Geralt on mutantti, kulkuri, pukki, hirviönmetsästäjä ja noituri, eli kirjastossa yhtä usein kuin salilla käyvä noidan ja soturin välimuoto. Hän ei halua sotkeutua pompöösipoppoon juoniin, joten hän kiehnää pusikossa uuden hoidon kanssa tarinan edetessä omia latujaan.

Mainokset myivät prinsessa Cirin tärkeänä ja jakso näyttää, kuinka suojattua elämää viettänyt tyttö päätyy maanpakoon ja Geraltia etsimään. Hovikuvioista mieleeni jäi vain pätevästi näytelty kuningatar, mutta käynnissä on oikea sotakin. Joukkokohtaukset ovat ymmärrettävän lyhyitä, kun kokonaisuudesta vasta vihjaillaan, mutta mittakaava ja brutaalius ovat kohdillaan, joten sarja vaikuttaa voivan tehdä kaiken haluamansa toisin kuin esimerkiksi Game of Thronesin pihi 1. kausi. Geraltkin ehtii silpoa säilällä iskevän koreografian kera.

Viimeksi kun muistin pelata juoksin maagisen karhun kanssa kilpaa puun ympäri tai jotakin. Pilottijakso ei varsinaisesti selitä, mitä järkevämpää on lupa odottaa, mutta Cirin merkitys avautuu pätkittäin ja Geralt on kehityskelpoinen, ja sehän kelpaa, jos komeasta mätkinnästä tulee henkilökohtaisempaa.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix