Tänä vuonna Motorola on tuonut matkapuhelinmarkkinoille useampia tuotteita, joita on mainostettu jokin erityinen kameraominaisuus edellä. Samaan sarjaan kuuluu myös Motorola One Macro, joka nimensä mukaisesti sisältää erityisen makrokuvaukseen pyhitetyn kameran yksityiskohtaista lähikohteita varten. Värivaihtoehtoina ovat hemaisevat Space Blue ja Ultra Violet.

Puhelimen perusominaisuuksia:
Android 9 Pie
64 GB sisäinen muisti (512 GB laajennusmahdollisuus)
MediaTek Helio P70 Octa-core 2.0 GHz
Mali-G72 900 Mhz näytönohjainpiiri
4000 mAh akku
Paino 186 g
Ulkomitat 157.6 x 75.41 x 8.99 mm
Näytön koko 6.2”


Suureen puhelimeen mahtuu suuri akku, josta riittää virtaa käytöstä ja näytön taustavalon kirkkaudesta riippuen hyvinkin päiväksi tai pariksi, hyvin vähäisellä käytöllä pidemmällekin. Pikalatausta ei ole, vaan akun täyteen lataaminen tyhjästä kestää pari tuntia. Puhelimen painosta huomaa, etteivät kuoret tai näyttö ole iskunkestävää lasia, vaan napakkaa muovimateriaalia. Muovisuus näkyy myös esimerkiksi siinä, että takakansi kerää itseensä mikronaarmuja ilman mukana tulevaa silikonikuorta. Siksi läpinäkyvän suojakuoren käyttö on oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto, jos puhelimen takakannen kiiltävää ulkoasua ei halua pilata. Vedenkestävyysluokitukseksi on annettu IPX2, joka koskee suoraan ylhäältä tulevia pisaroita, esimerkiksi vesisadetta.

Kamerat on aseteltu takakanteen pystysuunnassa ruudusta katsottuna oikealle puolelle, makrokamera ylimmäisenä. Lopputulos on hiukan oudon näköinen, etenkin kun Motorola-logolla varustettu sormenjäljenlukija on keskellä takaosaa. Etukamera on upotettu pisaran muotoiseen loveen, joka näyttää samantyyppiseltä kuin kalliimmissa puhelimissa, mutta erottuu hiukan selkeämmin. Etukameran tarkkuus on 8MP ja se käyttää erillisen salaman sijaan ruudun väläyttämistä. Takakameran pääsensorin tarkkuus on 13MP ja syvyyssensorin ja makrokameran tarkkuuksiksi ilmoitetaan 2MP. Tarkennus hyödyntää lasersensoria ja videokuvauksen resoluution vaihtoehdot ovat 720p/1080p (30 FPS) tai 120 FPS:n hidastettu video (720p).

Makrokameran linssien ja automaattitarkennuksen laatu yllätti positiivisesti, sillä todella tiukkoja lähikuvia asioista saa paljon paremmin, kuin esimerkiksi puolentoista vuoden ajan käyttämälläni OnePlus 6:n kameralla. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että niin kuvat kuin videokin on ovat laadultaan harmillisen heikkoja ja arkoja tärähdyksille. Kuvat sisältävät runsaasti kohinaa, jos ympäristö on vähääkään hämärä ja HDR kieltäytyy toimimasta päivänvalossa kahta kertaa samalla tavoin. Peräkkäin otetuissa kuvissa voi siis olla suuriakin eroja. Videotilan automaattitarkennus ja valotus pumppaavat ja hakevat optimipisteitä jatkuvasti. Arkipäiväisessä käytössä, jos kuvanlaatu ei ole koskaan varsinaisesti tärkeässä osassa, nämä ongelmat tuskin haittaavat mutta jos puhelimella on tarkoitus ikuistaa myös muistoja myöhempää tarkastelua varten, en ehkä luottaisi juuri tämän mallin kameraominaisuuksiin.


Suuren näytön pikselitiheys on matala, 270 ppi, kun sen resoluutio on 1520x720 kuvapistettä (19:9-kuvasuhde). Tämä hyppää silmille käytännössä parhaiten pientä, siroa tekstiä ja ohjelmakuvakkeita katsottaessa. Kirkkaus ei ole suurimmalla asetuksella päätähuimaava, mutta riittää varmasti useimpiin tarpeisiin. Värien kirkkaudessa tuntuu olevan puutteita, erityisesti keltaisessa ja vihreässä, mutta pienistä vajavaisuuksistaan huolimatta näytön yleinen laatu vaikuttaa kelvolliselta hintaluokka huomioiden. Taustavalo on melko tasainen ja näytön toiminta responsiivinen, joten yleisarvosana on “OK”.

Android 9 Pie on istutettu laitteeseen lähes puhtaana asennuksena. Mukana tulee hiukan Motorolan omaa käyttömukavuuden parantamiseen tähtäävää ohjelmistoa, mutta mikäli sen ominaisuuksista ei pidä, niitä voi poistaa käytöstä helposti. Jos lisäviritys on mieleen, sulautuvat Moton graafiset elementit käytössä sievästi osaksi käyttöliittymää ja lisäävät notkeutta puhelimen arkikäyttöön. Suorituskykyä valmistajan ohjelmisto ei juuri pihistä, vaan ohjelmat pyörivät kasiytimisellä suorittimella ongelmitta 4 GB RAM-muistin voimin.

Mukava lisäominaisuus on kahden Nano SIM-kortin yhtäaikainen käyttäminen tai tallennustilan laajentaminen samaisen slotin kautta microSD-kortille niin, että käytössä on yksi SIM. Koska puhelimen sisäinen muisti on nykymittapuulla pieni, kuvien ja videon tallentaminen kortille lisää käyttömukavuutta. Toinen nykyaikana kiva ominaisuus on 3.5 mm kuulokeliitännän jättäminen puhelimen yläreunaan, sillä johto on helpompi suunnata taittumatta ulos taskusta ja pitää USB-C-liitin samalla suojattuna taskun pohjaa vasten. Kehnompi juttu on kuitenkin se, että kuulokeliitännän kautta tulevan äänen laatu on suppea ja tukkoinen, eli riittävä vaikkapa liikkeellä ollessa puheohjelmien kuunteluun, mutta ankea musiikin kuuntelun kannalta. Muita juttuja, jotka töksähtivät oudolla tavalla, olivat leveähköt reunukset näytön sivuilla, korkealle oikealle puolelle asetellut äänenvoimakkuuden säätönapit, joihin ylettyminen oli epäintuitiivista ja äänen pikavaimennuksen painikkeen puute. Puhelin ei myöskään tue NFC-yhteyttä, joka on nykypuhelimissa tavallisesti mukana.

Peruspuhelimena, jos erityisiä ominaisuuksia ei oikeasti kaivata, Motorola One Macro on siis toiminnaltaan sutjakka ja tehokas, mutta pelkän makro-ominaisuuden vuoksi en tätä esimerkiksi valokuvausintoisen pikkutontun ensipuhelimeksi hankkisi. Kuten Manun tänä vuonna arvostelemista Motorolan muista matkapuhelinmalleista on jo havaittu, on helppo nähdä kuinka tämäkin puhelin on saatu valmistuskustannuksineen laskettua 200 € hintaluokkaan. Toisaalta, jos kaipaa jotakin enemmän, vaikkapa sen paremman kameran, on 100 tai toiset 200 euroa lisää budjetoimalla helppo löytää se, mitä luultavasti puhelimeltaan haluaa.



Motorola One Macro
Hintaluokka: 200 eur
Lisätietoa: Motorola