Olen V2:fi:ssä arvioinut Arloja jo useampaan otteeseen. Alkuperäisen Arlon, Arlo Pro HD:n, Arlo Pro 2:n ja Arlo Ultran jälkeen julkaisuvuorossa oli Arlo Pro 3. Arlon mallistossa aiemmin arvostelemani Ultra (arvio) Pro-sarja on Ultraan verrattuna ollut sekä edullisempi että ominaisuuksiltaan vaatimattomampi, mutta nyt julkaistu Arlo Pro 3 pienentää mallisarjojen eroa. Toisaalta kahden kameran ja keskusyksikön välinen hintaerokin alkaa olemaan suhteellisen pieni – molempien kanssa liikutaan kuitenkin tukevasti yli 500 euron hintaluokassa.

Kamerajärjestelmän asennus on yhtä helppoa kuin aina ennenkin. Pakkauksessa mukana tuleva keskusyksikkö kytketään laajakaistamodeemiin tai reitittimeen, jonka jälkeen kirjaudutaan Arlon käyttäjäksi, ellei tunnuksia ole jo vanhastaan olemassa. Prosessi on käyty tarkemmin lävitse aiemmissa arvioissa. Vuosien varrella Arlon asennusprosessi on tosin suoraviivaistunut ja nykyisellään keskusyksikkö löytää kamerat automaattisesti ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä. Samalla kamerat voi sijoittaa paikoilleen, niiden videoyhteyden laadun voi tarkistaa ja niin eespäin. Se, mitä Arlo edelleen kaipaisi, olisi jonkinlainen range extender -järjestelmä, koska kameroiden kantomatka alkaa loppumaan jo pienen puutalon eri kulmissa ja heikko signaali aiheuttaa silloin tällöin tarpeettomia kameroiden toimimattomuuksia.


Arlo Pro 3:n kamerapakkauksessa tulee mukana kokoonpanosta riippuen kamera / kamerat, keskusyksikkö, akut, laturi, keskusyksikön virtalähde sekä ensimmäistä kertaa sekä magneetti- että ruuvikiinnike seinäkiinnitystä varten. Viimeksi mainittu on erittäin hyvä lisä, sillä yhdellä ruuvilla kiinnitettävä magneettikiinnike ei mahdollista kameran asentamista esimerkiksi 90 asteen kulmaan seinään nähden. Toisaalta olisi toivonut, että kahden kameran pakkauksessa tulee mukana kaksi kumpaakin, testiin tulleessa kahden kameran paketissa pitää valita toinen kiinnike toiselle ja toinen toiselle kameralle. Lisävarusteena kiinnikkeitä toki saa ja normaalin jalustakierteeseen voi viritellä sellaisen kiinnikkeen kuin lystää.



Toinen selkeä ero liitettävyydessä on aiemman micro-USB:n korvautuminen Arlon omalla, magneettisella latausliittimellä. Tämä jo Arlo Ultrassa esitelty ominaisuus tuntui ensi alkuun lähinnä rahastukselta, mutta toisaalta aiempien mallien USB-liitin oli niin pienessä reiässä, että käytännössä oli mahdollista käyttää vain mukana tullutta kaapelia. Lisäksi jo Arlo Pro 2:n lataaminen edellytti kameran omaa, pikalatauksella varustettua 5V/9V virtalähdettä, joten ojasta allikkoon ja sitä rataa. Uusi liitin on kuitenkin erittäin helppokäyttöinen, joskin kiinteää sähköistystä ajatellen se saisi olla huomattavasti pidempi. Tässäkin kohdin kapitalismi astuu kuvaan – lisävarusteena myydään pidempiä latauskaapeleita, erikseen sisä- ja ulkokäyttöön.


Keskusyksiköstä löytyvät tavalliset liitännät: virtaliitin, kameroiden käsisynkronointiin tarvittava sync-nappi, ethernet-liitin sekä USB-liitin paikallista tallennusmediaa varten. Jostakin syystä Arlo Pro 3 käyttää USB-liitintä Arlo Ultran MicroSD:n sijaan, mutta toisaalta USB on monikäyttöisempi ja ainakin helpompi ratkaisu.



Kuten yleensä, myös Arlon kamerat verkkoon kytkeydyttyään asentavat ensi töikseen uuden firmwaren. Kun kamerat on asennettu, voi niille asettaa erilaisia tallennussääntöjä, ajastuksia, geofencing-päällekytkentää ja esimerkiksi activity zoneja, joilla voi rajata kuvasta pois alueita (vaikkapa naapurin pihan), jolta ei kaipaa ilmoituksia.

Maininnan arvoista on, että kaikki asennus hoituu nykyään Arlon oman apin kautta. Selaimella Arloon kirjautumalla saa mielestäni edelleen helpommin hoidettua asetuksia, mutta Arlon portaali käyttää valitettavasti videon toistamiseen Flash-tekniikkaa, joka ainakin Mac-ympäristössä ei tahdo enää toimia. Myös tietokoneen kautta saa kuitenkin ladattua koneelle video- ja kuvatallenteita.

Keskittykäämme nyt kuitenkin siihen mikä erottaa Arlo Pro 3:n edeltäjästään.



Arlo Pro 3:n markkinoinnissa suurimman arvon saa päivitetty kenno, joka tarjoaa aiemman Full HD -resoluution sijaan 2K QHD-tarkkuuden. Tästä meinasi jo Lontoon esittelytilaisuudessa tulla kiistaa, kun lehdistötiedote puhui vain 2K-tarkkuudesta (2048 x 1080px) ja samalla kerrottiin pikselimäärän kasvaneen 79 prosenttia. Lopulta paljastui, että aineistoon olisi kannatanut lisätä myös kirjaimet QHD, joka nostaa pikselit arvoon 2560 x 1440.

Arlo Pro 2:


Arlo Pro 3:


Kuten aiemmissa testeissä on tullut huomattua, pikselimäärällä on kuitenkin valvontakameroissa, varsinkin langattomien tapaukessa, herttaisen vähän merkitystä. Tai no, kaikki on suhteellista – mikäli pikseleitä on enemmän, on lopputulos ja ennen kaikkea digitaalinen zoomausmahdollisuus parempi, mutta kameran ja keskusyksikön välinen videon pakkaus ja tiedonsiirto valitettavasti tekevät kameroiden kuvasta melko epäselvää. Edes Arlo Ultran 4K-kuvasta ei oikein voi puhua 4K:na, mutta sanotaan, että se on kuitenkin melko selkeästi tarkempi kuin esimerkiksi Arlo Pro 2:n kuva. Pakkausalgoritmi kuitenkin vie videolta terävimmän kärjen, joten lopputulos on jotakin muutaman vuoden ikäisen (edullisen) action-kameran ja nykyisen (edullisen) kännykkäkameran välimaastosta.

Arlo Pro 2:n ja 3:n suhteen vertailu on tavallaan helpompaa, tavallaan vaikeampaa. Helpompaa siksi, että suuremman pikselimäärän lisäksi Arlo Pro 3:n linssi on laajempi. Käyttäjä saa siis vähintään yhtä tarkan kuvan, vaikka kuva-ala on selvästi laajempi.
Tarkkuutta merkityksellisempi monessa tapaukessa on kuvan dynamiikka. Arlo Pro 3 tukee nyt monella taholla trendikästä HDR-ominaisuutta, eli kamera tuottaa enemmän sävyjä kirkkaaseen ja tummaan päähän. HDR on käsitteenä kyseenalainen, mutta lopputulos on selvä – taivas ei pala enää niin helposti puhki ja toisaalta varjoisistakin alueista saa paremmin selvää. Eritysen olennaista tämä on, mikäli kamera on asetettu siten, että samaan kuvaan osuu sekä kirkasta ulkotilaa että hämärää sisätilaa.






Kun valosta kerran alettiin puhua, niin jatketaan hieman. Jo alusta alkaen Arloissa on ollut mukana IR-valaisin pimeänäköä varten. Nyt Arlo käyttää sekä Arlo Ultran että Pro 3:n yhteydessä termiä “Color night vision”, joka siis tarkoittaa käytännössä kameraan liitettyä LED-valaisinta. LEDin saa syttymään joko liiketunnistuksella tai käsin applikaation kautta. Ellei kamera ole jatkuvassa sähkövirrassa, ei sitä kannata kuitenkaan käyttää päivittäisenä ulkovalona, sillä LEDin huudattaminen luonnollisesti kuluttaa kameran akkua. LED kyllä jo itsessään on erittäin hyvä hämäräveikkojen ennaltaehkäisijä, sillä pimeyden turvin on paljon helpompi tehdä tuhmia.

Kuva kameran sisäisellä IR-valaisimella:


Kuva LED-valoa hyödyntäen:



Mikäli tilanne kuitenkin äityy vakavaksi, on Pro 3:een integroitu nyt myös varsin äänekäs sireeni. Aiemmin sireeni oli sijoitettu keskusyksikköön, ja vaikka ajatus oli kaunis, siitä ei käytännössä olisi ollut hädän tullen mitään hyötyä. Ainakin omassa taloudessani pyrin piilottamaan kaikenlaiset verkkopömpelit kaappeihin pois silmistä, joten eipä se paljon naapureille, tai edes tunkeutujan korviin kuulu, jos vinttikopissa alkaa kitinä. Nyt kameran sireeni säikäyttää ja viestittää ympäristölle paljon tehokkaammin.


Kamerassa on nyt mukana myös ns. “full duplex” -keskustelumahdollisuus. Käyttäjä voi avata keskusteluyhteyden kameran kautta ja ääni kulkee molempiin suuntiin samanaikaisesti. Aiemmissa Pro-malleissa ääni kulki vain yhteen suuntaan kerrallaan ja kokemuksesta voin kertoa, että keskustelusta vaikka lapsen kanssa ei sellaisen systeemin lävitse tule sitten yhtään mitään. Hyvä, että kehitys kehittyy.

Uusista ominaisuuksista huolimatta akunkesto on kuitenkin saatu pidettyä edellisen mallin tasolla, kiitos kasvatetun akkukapasiteetin. Se onkin ensisijaisen tärkeätä, ettei kameroita tarvitse olla jatkuvasti lataamassa. Valmistaja lupaa normaalikäytössä noin 6kk:n akunkeston, mutta testeissä olen päässyt eri kameraversioilla yhdellä latauksella kolmen ja kuuden kuukauden väliin. Tähän vaikuttaa tietenkin erittäin paljon se, minkä verran kamerat ovat aktiivisessa valvontatilassa.





Automaattinen kohteen seuranta oli myös mukana jo aiemmin testaamassani Arlo Ultra -kamerassa, mutta nyt se löytyy myös Pro 3:sta. Tässä tapauksessa lisääntyneestä tarkkuudesta onkin eniten hyötyä. Kamera osaa niin haluttaessa automaattisesti kohdistaa itsensä kuva-alalla liikkuvaan kohteeseen ja zoomata siihen digitaalisesti. Tästä on joko käytännön hyötyä, tai sitten ei, mutta ainakin se nopeuttaa kohteen tarkkailua, kun ei tarvitse itse kännykän ruudulta kuuvaa lähennellä ja loitonnella. Yleensä ominaisuus toimii hyvin, joskin silloin tällöin kamera hairahtuu vilkaisemaan kuvassa samaan aikaan näkyviin muihin liikkuviin elementteihin.





Arlo Smart on Arlon lisäpalvelutilaus, joka tarjoaa Arlon AI-järjestelmän käyttäjän hyötykäyttöön. Eri tilauksilla pystyy myös lisäämään tukea käytössä oleville kameroille, tallentamaan pilveen parempilaatuisia videoita pidemmältä aikajaksolta. Pitkään Arlo-ekosysteemiä pystyi käyttämään perustilaukseen kuuluneen viiden kameran voimin, koska tilejä oli mahdollista luoda lisää eri sähköpostiosoitteilla, eikä lisäpalvelutilauksesta ollut varsinaisesti muuta käytännön hyötyä. Ellei sitten halunnut pitää pilvessä kuukauden ajalta tallenteita.

Nyt tilanne on toinen ja lisätilaus onkin pitkälti pakollinen. Arlo Ultran mukana tulee vuoden ilmainen Smart Premium ja Arlo Pro:ssa saa kolmen kuukauden ilmaisen Smart-tilauksen. Arlo Smart tuo mukanaan mm. kohdetunnistuksen, eli kamera osaa ilmoittaa käyttäjälle suoraan push-notifikaatiossa onko havainnut pihalla esimerkiksi ihmisen, auton tai eläimen. Järjestelmä myös oppii, mikäli sen kertoo erehtyneen. Robottiruohonleikkuria epäiltiin vahvasti ensin ihmiseksi, sitten autoksi ja lopulta eläimeksi…


Kohdetunnistuksen lisäksi uusi ja erittäin tervetullut ominaisuus on hälytysäänitunnistus. Tämä tarkoittaa, että kamerat tunnistavat palo- tai häkävaroittimen äänen ja lähettävät siitä tiedon käyttäjälle. Aiemmin kameroilla ei ole ollut minkäänlaista keinoa havaita esimerkiksi eroa ilmanlaadussa tai lämpötilassa, mutta tämä ominaisuus saattaa hyvinkin pelastaa ikäviltä yllätyksiltä. Varsin oivaltava ja kätevä ratkaisu vakavaan ongelmaan!



Arlo-ekosysteemin lippulaivamalli on siis Arlo Ultra (4K). Sen alla on nyt arvioitu Arlo Pro 3 (2K QHD). Arlo Pro 2 (Full HD) on myös edelleen myynnissä. Päätös juurikin Ultran ja Pro 3:n välillä saattaa olla vaikea, koska toisaalta ominaisuudet ovat hyvin vastaavat, mutta toisaalta pienellä lisäsijoituksella saa huippumallin.

Arlo Ultran omistajat voivat käyttää Pro 3:n kameroita järjestelmässään suoraan siten, että uusista ominaisuuksista ja paremmasta tarkkuudesta saa kaiken irti. Pro 3:n voi myös kytkeä Pro 2:n keskusyksikköön, mutta silloin tarkkuus putoaa 1080P-tasoon. Mahdollisuus laajentamiseen pelkkiä kameroita hankkimalla on siis kuitenkin olemassa, eikä todellinen laatuero välttämättä oikeuta uuden keskusyksikön hankintaan. Toisaalta kaikki vanhat kamerat (jopa ne aivan ensimmäiset paristokäyttöiset) voi liittää nykyisiin keskusyksiköihin ja vanhasta yksiköstä tehdä vaikka työpaikan tai mökin valvontajärjestelmän.



Arlo on edelleen yksi markkinoiden parhaista kameravalvontajärjestelmistä. Uudet Smart-ominaisuudet (jotka toimivat muuten myös vanhempien kameramallien kanssa) nostavat sen taas hieman ylemmäs ja fiksut ominaisuudet toimivat. Esimerkiksi Arlo Ultran yhteydessä käsitelty geofencing-päällekytkentä on mainio, eikä hyvin pitkäkestoisissa testeissä laitteiden toimivuuden kanssa ole ollut ongelmia. Akunkesto on hyvällä tolalla, käyttöönotto ja järjestelmän asetusten tekeminen on selkeää ja tietyin varauksin taaksepäin yhteensopivuus hyvä. Tämän hintaluokan laitteessa hieman harmittaa nykyisin käytännössä pakollinen kuukausitilaus ja kuvanlaadun puutteet – olisin toivonut selkeämpää parannusta tarkkuudessa aiempaan malliin verrattuna.

Alla vielä kuukauden takainen haastattelu Arlo Pro 3:n julkaisusta:





Hyvää: Toimiva kokonaisuus, helppo käyttöönotto ja asennus, uudet ominaisuudet, vakaa järjestelmä
Huonoa: Kuvanlaadun puutteet varauksin, Kantomatkan rajoitteet


Hintaluokka: 649,00€
Lisätietoa Gigantti