Huawein painiessa edelleen USA:n kauppapakotteiden kanssa, ovat muut Android-puhelimet saaneet enemmän mainos- ja palstatilaa. Yksi merkeistä on vanhan koulukunnan Motorola, jonka Moto G7 Plus -mallia kehuimme maaliskuussa (arvio). Kesällä testipenkkiin saapui Motorola One Vision.


Enimmäkseen kehulinjalla täytyy nytkin jatkaa, sillä kaiken kaikkiaan One Vision on 300 euron hintaluokkaan ihan pätevä kapula. Ulkonäöllisesti pysytään Motorolan pyöristetyissä linjoissa ja vaikkei One Vision se kaikkein siroin tapaus olekaan, on se 6,3 tuuman 21:9 “CinemaVision”-näyttöineen ja takakannen väriliukuineen hintaansa nähden nätti ja muista edes hieman erottuva kapistus. Suurta näyttöä häiritsee vain pienehkö kamerareikä (notch-lovet ovat jo menneen talven lumia) ja Android One on itselleni se mieluisin Android, joten senkään suhteen ei ole valittamista. Paketissa tuli mukana jopa pieni suojakuori, mikä ei kaikilla puhelinvalmistajilla ole tapana.

Joitain suunnitteluratkaisuja voi tässä hintaluokassa antaa anteeksi, mutta ehkä kameran ympärillä oleva musta ympyrä olisi voinut olla inasen pienempikin. Pitkä 21:9 -näyttö aiheuttaa myös sen, ettei härmäläiskäpäläinen pelkällä peukalolla yletä luurin joka nurkkaan, joten monesti käyttöön tarvitaan kahta kouraa tai luurin siirtelyä. Käyttäjäkokemus riippuu siis käyttäjästä. Monet pelit tai elokuva-/tv-ohjelmat/sovellukset eivät myöskään kyseistä kuvasuhdetta hyödynnä, eikä näyttö väritoistoltaan ole aivan kärkipäästä, mutta taas, 300 euroa.


One Visionia pyörittää kahdeksanytiminen (ja yllättävän pystyvä) Exynos 9609, muistia siinä on 4 gigatavua ja tallennustilaa vakiona mukavat 128 gigaa, jonka saa vielä microSD-kortilla moninkertaistettua. Kameroista löytyy takapuolelta 48 megapikseliä + 5 megapikseliä syvyydelle sekä selfiepuolelta 25 megapikseliä. Lataus toimii USB-C:n kautta ja vaikka akku ei olekaan kuin 3500 mAh, se kestää peruskäytössä päivän ajan ja latautuu nopeasti uudelleen. Videoiden katselijoiden ja tehoa vaativien pelien pelaajien kannattaa pitää siis laturi lähistöllä.

Laitteen valokuvauskyvyt eivät vakuuttaneet minua niin perinpohjaisesti kuin Moto G7 Plussassa, mutta eivät pettäneetkään ja nostan hattua niille Motorolan insinööreille, jotka ovat väsänneet terävöitykseen liittyvät mekaniikat ja algoritmit. Erityisesti tämän mallin osalta mainostetaan ns. Quad Pixel-teknologiaa, joka väsää 48 MP:n kuvasta 12 MP:n kuvan yhdistämällä neljä pikseliä yhteen ja näin vähentää kuvasta kohinaa sekä parantaa kirkkautta. Menetelmä toimi vaihtelevasti kohteista ja olosuhteista riippuen, mutta uskon, että huonompia kuvista olisi tullut ilman sitä. Night Vision -pimeätila taas valaisi kuvauskohdetta todella tuntuvasti hämärissä olosuhteissa, vaikka yksityiskohtien tarkkuudesta piti toki tinkiä. Uskon, että monille One Visionin kyvyt tälläkin saralla ovat enemmän kuin riittävät. Artikkelin lopussa testikuvia.

Hauska lisä One Visionissa ovat “Moto Actionsit”, eli esimerkiksi kameran saa käyntiin tietyllä tavalla rannettaan kääntämällä ja taskulampun tietyllä tapaa luuria kahdesti heilauttamalla. Näihin kesti hetken tottua, mutta liikkeet on valittu sen verran hyvin, ettei niitä tullut vahingossa tehtyä ja voisin kuvitella niitä hyödyntäväni, mikäli päivittäiseksi Motorola-käyttäjäksi rupeaisin.

Motorola One Visionin ‘yksi visio’ on ollut tehdä suurinäyttöinen kamerapuhelin kohtuuhintaisten luurien hintaluokkaan. Siinä on onnistuttu, mutta sieltä täältä pilkistää vihjeitä siitä, mistä on kustannuksissa jouduttu karsimaan.

Hintaluokka: 300 euroa
Lisätietoa: Lenovo