The Handmaid's Tale - Orjattaresi: tämä on laatusci-fiä, senkin Super Mario -pyörykät
Anteeksi, että juttusarja on myöhässä tai olemassa.
Puhuttu ja palkittu sci-fisarja kuulostaa nörttisivuston leipälajilta, mutta sankarittaret sipsuttavat hilkat päässä, eikä mitään klikata niin vähän kuin mummodraamoja... Margaret Atwoodin romaanin olen lukenut. Veikkaan osaavani sanoa jotakin omaa matkan varrella, kun sukuelimeni väärinkäyttäjät väärinkäyttävät uskontoani. Käyn rästit läpi kuin Star Trek: Discoveryn tapauksessa, tai tapan hermoni ja sivuston yrittäessäni. Jos klikkauksia tulee pihimmin kuin Kryptonin uudelle jaksolle, bottiliikennekin on kyllästynyt läppääni.
Kaiken saavutetun voi menettää. Atwood, Orwell ja kumppanit huomauttivat tästä ennen kuin psykoottiset miljardöörit, rutiköyhät rasistit ja Raamattua kuin piru lukevat hihhulit liittoutuivat Yhdysvalloissa, jonka nykyinen varapresidentti Mike Pence on suoraan tästä sarjasta. Sarjassa ihmiskuntaa riivaa hedelmättömyys. Hedelmälliset naiset ovat varakkaiden tuhkapesäperheiden orjattaria poliisivaltiossa, josta olisi hitusen helpompi filmata siistiä propagandaa kuin Pohjois-Koreasta. Sisällissota on palauttanut "vanhat hyvät arvot". Konservatismissa voi olla viehätyksensä, mutta mainittakoon, että elämänvaiheissa, joissa olin konservatiivisimmillani, olin selkeimmin myös peloissani ja hämmentynyt.
Offred eli Frediläinen eli Fredin orja ehtii vaikuttaa 3-4 aikatasossa. Jakso on erittäin tehokas painottaessaan, ettei katsojan tuntemasta normaaliudesta ole kauaa, ja selittäessään ja elävöittäessään uhat ja lastaan kaipaavan sankarittaren mielipahan ja haaveet. Mikään ei ole liioiteltua historian, tiettyjen maiden tilanteen ja kaikkialla tilaisuuttaan odottavien sadistien määrän huomioiden, mutta tuhtia on masennusporno. Pääosatyttö Elisabeth Moss tuntui ikonilta jo ilmiötä sivusta seuratessani. Sielukkaassa nassussa on söpösti jyrsijää, jos hän on onnellinen, ja suupielissä on karusti krottikalaa, jos sielu särkyy. Painostava äänimaailmakin tähtää sydämen rytmihäiriöihin.
Tiedän sarjan vievän tarinan romaania pidemmälle. Ainoa teoreettinen epäkohta on se, että jos tarinasta halutaan kaikki irti, eikö se kannattaisi aloittaa varhaisista ennemerkeistä? Ehkä ajatuksesta tulee typerä takaumien hoitaessa homman, mutta harkitsin hetken "ironisia täysiä pisteitä" siitä hyvästä, että tarina vaikuttaa alkavan älyllisestä huipentumastaan. Raamatulla muka perustellaan jopa orjattaret, joita aivopestään muun muassa antamalla heidän purkaa vihansa väitettyyn rikolliseen. Jos sankaritar (pian päättyvällä) 3. kaudella on tottunut tähän sen sijaan, että hän valmistelee kapinaa (tms), sarja luultavasti on vielä karumpi ja fiksumpi.
Jakso 1-2 >
Katsottu: HBO Nordic
Kausi 1: Jakso 1
Offred
Offred
Kaiken saavutetun voi menettää. Atwood, Orwell ja kumppanit huomauttivat tästä ennen kuin psykoottiset miljardöörit, rutiköyhät rasistit ja Raamattua kuin piru lukevat hihhulit liittoutuivat Yhdysvalloissa, jonka nykyinen varapresidentti Mike Pence on suoraan tästä sarjasta. Sarjassa ihmiskuntaa riivaa hedelmättömyys. Hedelmälliset naiset ovat varakkaiden tuhkapesäperheiden orjattaria poliisivaltiossa, josta olisi hitusen helpompi filmata siistiä propagandaa kuin Pohjois-Koreasta. Sisällissota on palauttanut "vanhat hyvät arvot". Konservatismissa voi olla viehätyksensä, mutta mainittakoon, että elämänvaiheissa, joissa olin konservatiivisimmillani, olin selkeimmin myös peloissani ja hämmentynyt.
Offred eli Frediläinen eli Fredin orja ehtii vaikuttaa 3-4 aikatasossa. Jakso on erittäin tehokas painottaessaan, ettei katsojan tuntemasta normaaliudesta ole kauaa, ja selittäessään ja elävöittäessään uhat ja lastaan kaipaavan sankarittaren mielipahan ja haaveet. Mikään ei ole liioiteltua historian, tiettyjen maiden tilanteen ja kaikkialla tilaisuuttaan odottavien sadistien määrän huomioiden, mutta tuhtia on masennusporno. Pääosatyttö Elisabeth Moss tuntui ikonilta jo ilmiötä sivusta seuratessani. Sielukkaassa nassussa on söpösti jyrsijää, jos hän on onnellinen, ja suupielissä on karusti krottikalaa, jos sielu särkyy. Painostava äänimaailmakin tähtää sydämen rytmihäiriöihin.
Tiedän sarjan vievän tarinan romaania pidemmälle. Ainoa teoreettinen epäkohta on se, että jos tarinasta halutaan kaikki irti, eikö se kannattaisi aloittaa varhaisista ennemerkeistä? Ehkä ajatuksesta tulee typerä takaumien hoitaessa homman, mutta harkitsin hetken "ironisia täysiä pisteitä" siitä hyvästä, että tarina vaikuttaa alkavan älyllisestä huipentumastaan. Raamatulla muka perustellaan jopa orjattaret, joita aivopestään muun muassa antamalla heidän purkaa vihansa väitettyyn rikolliseen. Jos sankaritar (pian päättyvällä) 3. kaudella on tottunut tähän sen sijaan, että hän valmistelee kapinaa (tms), sarja luultavasti on vielä karumpi ja fiksumpi.
Jakso 1-2 >
Katsottu: HBO Nordic
Keskustelut (3 viestiä)
03.08.2019 klo 23.14 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
03.08.2019 klo 23.26 2
Tarkennus: äärivanhoillista Islamia kyllä käsitellään fiktiossa, mutta ei välttämättä tähän tyyliin hittisarjaehdokkaissa.
04.08.2019 klo 16.41 2
Silti pakko katsoa seuraavakin jakso.
Vapaaehtoista masokismia; kivaa mutta kivuliasta :)
Kirjoita kommentti