Stranger Things on konseptiltaan ylipitkien leffojen sarja, joten himottaisi katsoa uusikin kausi yhteen putkeen miljoonien kanssa. Puhetta on ollut siitäkin, että Netflixin lanseeraama putkikulttuuri estää ihmisiä arvostamasta yksittäisiä jaksoja, mutta nytpä arvostamme, jos aihetta on.

Teinit ehtivät livahtaa uuteen ostoskeskukseen ja Day of the Deadin näytökseen ennen ensimmäistä outoutta. On vuosi '85, joten kuuluisimman ostarikauhuleffan Dawn of the Deadin ('78) pyörittely olisikin enteilynä teennäistä. Toisin kuin 2. kauden alussa, hahmot ovat levänneet harmonisesti. Pusuttelu rimmaa söötisti niiden nostalgisten tyylivalintojen kanssa, joita nähtiin jo 70-luvun leffoissa, jotka muistelivat 50-lukua. Vuonna 2045: joo, kiimaa ja Cheekin USB-tikku yöpöydällä, kymppiluku oli just tota.

Jännitys & outoilu alkaa vihjaillen. Rottien liikehdintä päättyy irvokkaasti. Ulottuvuuksienvälistä örkkivaginaa poraavat stereotyyppiset tai Vladimir Putinin naamasta päätellen äärirealistiset neukut. Verenhimoinen puumalauma vaanii uimavalvojana toimivaa amisviiksigigoloa, joka kohtaa muutakin. Ja Hopper on yhä olemassa.

Winona Ryder muistelee haikeasti tyhmää läskiä hobittia, joka pisti perunoita pataruokaan. Se oli vuosisadan rakkaustarina oman makuni mukaan kilpailusarjassa "ei mitään häiriintynyttä ajatuksiani lukuunottamatta", joten kelpaisi, jos hobitti olisi kuoltuaan muuttunut vaikka aliavaruuslimaksi ja hänet saataisiin takaisin. Nuppi värisee oudosti jo (jääkaappimagneetti liikkuu).


Keskiarvo 18 jakson jälkeen:


< 1. kauden arvostelu --- < 2. kauden arvostelu --- Jakso 3-2 >