Usean vuoden ADSL-kärvistelyn jälkeen se tapahtui. 24/1-megainen laajakaistayhteytemme päivittyi viime vuoden puolella palveluntarjoajan toimesta korttelikuituun (ilman lisämaksua), joten joulu saapui hieman etuajassa. Riemu ei ollut kovinkaan pieni, kun olin aiemmin joutunut mm. kaikki suuremmat työtiedostot siirtelemään kännykän epävakaahkoa 4G-yhteyttä käyttäen, sillä aiemman ADSL-liittymän ulospäin kulkeva datanopeus oli verrattavissa aikaan, jolloin uutisryhmät ja Habbo Hotel olivat edelleen in ja pop.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että tämä laitetesti ei perustu teknisiin tutkimustuloksiin, raakoihin data-analyyseihin tai tarkkaan datavirtojen seuraamiseen, vaan yksiselitteisesti siihen, pystyykö asiat hoitamaan nykyään paremmin ja toimivammin kuin ennen.


Kiinteistöön saapuva netti siis päivittyi, mutta sisäverkko oli jo pidemmän aikaa alkanut tuntua tahmealta. Kun perheessä on kaksi Youtubesta innostunutta lasta, yksi työnarkomaani videotuottaja ja yksi ahkera suoratoistaja lukuisten kodin älylaitteiden lisäksi, joutuu verkko koville – etenkin, kun kaikki laitteet ovat käytännössä langattomia. Verkko koostui meidän taloudessamme aiemmin Applen Airport-verkosta, johon oli kytketty pääyksikkönä toimivan toisen sukupolven Time Capsulen lisäksi yhteensä neljä Airport express -tukiasemaa laajentamaan verkkoa koko talon kattavaksi. Koska Apple lopetti kyseisten tuotteiden kehittämisen jo jonkin aikaa sitten, ne edustivat vanhan koulukunnan verkkoratkaisua, jossa käytännössä jokainen verkkoa laajentava yksikkö hidasti sisäverkon nopeutta puolella, kun dataa piti pallotella tukiasemalta toiselle. Oli Airporteissa toki hyvänä puolena mahdollisuus hyödyntää niitä myös Airplay-vastaanottimina, mutta nykyisin siihenkin tarpeeseen on tarjolla useampiakin vastaanotinvaihtoehtoja muutamalla kympillä.


V2.fi:ssä aiemmin testattu Orbi Pro (arvio) on toiminut toimistomme langattoman sisä- ja vierasverkon tukiasemana varsin hyvin tuloksin. Siitä innostuneena katsoin parhaaksi tarttua toimeen ja korvata Airportit Netgearin uunituoreella Orbi-setillä, johon kuuluu iso reititin (RBR50) sekä Orbi voice -yksikkö (RBS40V), joka yhdistää laajennustukiaseman (Netgear-termistöllä "satellite") ja Harman/Kardonin valmistaman älykaiuttimen Amazon Alexa -yhteensopivuudella. Reitittimestä löytyy kolme gigabitin ethernet-liittintä ja USB 2.0 ulkoista tallennuslaitetta varten. Nämä yksiköt tukevat toisiaan, jolloin käytännössä setillä pitäisi saavuttaa toimiva ja nopea langaton sisäverkko jopa usean sadan neliömetrin kokoiseen kiinteistöön. Bitit siirtyvät myös ylä- ja alakertaan, eivätkä vain sivuille, joten asettelu ei ole kovinkaan kriittistä, eikä ulkoisten antennien kulmista tarvitse tehdä numeroa. Laitteisto käyttää MU-MIMO -teknologiaa, eli edellä mainittua hidastumista eri linkkien ja laitteiden välillä ei pitäisi ilmaantua. Laitteet tukevat 802.11a/b/g/n/ac-standardeja sekä kaikkia yleisimpiä suojaustyyppejä.

Koska elämme vuotta 2019, päätin hoitaa järjestelmän käyttöönoton mobiililaitetta hyödyntäen. Strategiana oli purkaa vanhat verkkolaitteet pois ja luoda uusi verkko samalla SSID:llä ja salasanalla, jolloin kaikki aiempaan verkkoon liitetyt laitteet jatkaisivat eloaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Koska minusta on tullut vanha sekä katkera ja olen joutunut vuosien varrella pettymään monasti erilaisten laitteiden lupauksiin helposta käyttöönotosta, odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla.

Orbin pakkauksesta löytyi sekä router että satellite, kuten pitikin. Nämä oli merkitty pakkauksessa selkeästi, samoin kuhunkin laitteeseen kuuluvat virtalähteet. Mukana matkassa kulki myös ethernet-piuha modeemin kytkemiseksi. Tökkäsin routerin piuhoihin ja käynnistin Orbi-applikaation, joka pyysi kirjautumaan Netgear-tilille. Tein työtä käskettyä ja aloitin asennushommat. Router löytyi appin opeilla nopeasti ja modeemin resetoinnin jälkeen oltiinkin jo tiedon valtatiellä. Tämän jälkeen appi pyysi asentamaan Voice-tukiaseman toisaalle haluttuun paikkaan ja odottamaan sen käynnistymistä ja löytymistä. Tässä vaiheessa appi alkoi miettimään ihmeen pitkään ja välillä löytämään tukiasemaa, välillä taas ei. Kun verkko oli tavallaan pystyssä ja olemassa, en päässyt kuitenkaan käsiksi Voiceen. Raaps raaps, raavin päätäni, kunnes muistin jättäneeni vielä yhden Airport-expressin (joka siis nyt edusti samaa SSID:tä) jääkaapin taakse tuomaan internetin iloa myös keittiöön. Nappasin sen pois pelistä ja Orbit löysivät toisensa heti. Tämä oli siis klassinen user error, jossa vanhan verkon haamu tavalla tai toisella sotki uuden sisäverkon toimintaa. Kun järjestelmä oli pystyssä, tuli verkon yli tukiasemiin uusi firmware, joka ei edellyttänyt käyttäjältä muuta kuin hetken odottelua.





Talomme on kolmikerroksinen puurunkoinen rintamamiestalo, jonka puhelinyhteydet tulevat ylimmän kerroksen "datakaappiin", joten sijoitin varsinaisen reitittimen sinne tulostimen ja modeemin sekä Arlo Pro -järjestelmän tukiaseman kaveriksi. Voice-satelliitin asetin keskikerrokseen päinvastaiselle puolelle taloa, jotta verkon kattavuus olisi maksimaalinen. Kokeilin verkkoa kännykällä sekä tietokoneella Speedtest.netin avustuksella ja tulokset olivat todella mainioita. Kun aiemmin tiedonsiirtonopeudet ulkomaailmaan olivat liikkuneet noin 20/8 Mbit/s tasossa, nyt pamahti ruudulle kerta toisensa jälkeen yli 60Mbit/s download-lukemia. Upload notkui noin kymmenessä megassa, mikä on palveluntarjoajan lupaaman nopeuden yläraja. Mikä parasta, verkko toimi vielä noin 30Mbit/s download-nopeudella jopa saunassa, joka on käytännössä ympäröity alumiinifoliolla. Kahdella tukiasemalla oli siis kunniakkaasti saavutettu parempi ja huomattavasti nopeampi sisäverkko kuin viidellä vanhemman teknologian tukiasemalla.

Vaikka Orbit maksavat kohtalaisen paljon, on hinnalle selvästikin olemassa vinha peruste. Aika näyttää miten stabiilisti järjestelmä toimii, mutta kahden viikon intensiivisen testin aikana laitteistoa ei ole tarvinnut käynnistää uudelleen, saatika resetoida millään tasolla. Oikeastaan sitä ei ole tarvinnut edes miettiä, sillä verkko tuntuu toimivan luotettavasti ja nopeasti, vaikka kolme katselisi verkosta suoratoistopalvelua eri päätelaitteilla ja neljäs lähettäisi isoa tiedostoa asiakkaan palvelimelle. Kehitys kehittyy.

Sitten se Orbi Voice. Tavallisen Orbi Satelliten ominaisuuksiin on yhdistetty älykaiutin, jonka äänenlaadusta valmistaja tekee mielellään ison numeron, onhan kaiutin- ja vahvistinteknologian takana Harman/Kardon. H/K tosin ei ole erityisen tunnettu kaiutinvalmistaja, ja se valitettavasti hieman kuuluu. En odottanutkaan mitään tajunnanräjäyttävää kokemusta, mutta soundi on aika tavanomainen tämänkokoiseksi yhden pisteen kaiuttimeksi. Olisi hauska verrata kaiutinta rinnakkain Applen Homepodiin, mutta sitä ei meidän markkinoillamme ole vielä tarjolla. Musiikki kuulostaa tasaisen pehmeältä, mutta samalla hieman tukkoiselta ja varsinkin yläpään toistoon olisi kaivannut heleyttä. Erilaiset Orbin apin kautta valittavilla äänen esiasetuksilla ja kolmitasoisella EQ:lla voi sointia säätää mieltymystään vastaavaksi. Äänenlaatu riittää siis taustamusiikin kuunteluun yleisen puuhastelun ja jaahastelun kaveriksi sekä tuomaan tunnelmaa illanistujaisiin, mutta ei tyydytä täysin vanhan hifistin korvaa. Äänenvoimakkuutta kyllä riittää tarvittaessa kiitettävästi. Pisteitä on annettava tyylikkäästä ulkonäöstä – vaikka Orbi Voice ei ole kovinkaan pieni (170 x 79 x 226 mm), istuu se kangaspäällysteisenä ja harmaana varmasti suurimpaan osaan kotien sisustuksia.

Olin tyytyväinen siihen, että sain Spotify Connectin avulla musiikin soimaan, mutta samalla hieman pettynyt siihen, että laite ei tue Applen Airplayta. Kodissamme on joitakin kyseistä teknologiaa hyödyntäviä laitteita ja Spotify Connectiin verrattuna siinä on se mainio puoli, että saman äänilähteen (esimerkiksi tietokoneen ulostulevan äänen) voi jakaa useammalle laitteelle samanaikaisesti. Tämä on seikka, joka saattaa tulevien firmware-päivitysten myötä vielä muuttua, thumbs up. Spotify tarjosi Orbia kuitenkin vaihtoehdoksi nopeasti ja luotettavasti, toisin kuin esimerkiksi taloudestamme löytyvä Yamahan MusicCast WX-030, joka saattaa hävitä laitelistalta itsekseen niin halutessaan. Hyvä Orbi.


Netgear tekee suurta numeroa Orbi Voicen Amazon Alexa -yhteensopivuudesta. Koska suomi on kielenä vielä näissä digiavustaja-asioissa melko marginaalissa, ei Alexakaan ymmärrä täkäläistä murretta. Erään auto-ohjelman vuoksi olen kuitenkin Amazon Prime -asiakas, joten ajattelin kokeilla tätä paljon puhuttua ominaisuutta. Ilmeisesti isossa maailmassa Alexa, Siri ja kumppanit ovat yllättävänkin suuressa roolissa kotien älylaitteiden ja arjen hallinnassa, mutta omat kokemukset esimerkiksi Applen Siristä ole vakuuttaneet luotettavuudellaan. Amazonin prime-asiakkaana tosin pääsee käsiksi myös Amazon Music -kirjastoon sekä radiokanaviin, jotka laajentavat Alexan tarjoamaa valikoimaa. Alexan aktivointi Orbiin oli helppoa, kun tunnukset oli syötetty sisään. Laite ei edellyttänyt sen suurempia opetustuokioita, vaan kertoi lempeällä englannillaan olevansa käyttövalmis muutaman kännykällä hoidetun asetusvaiheen jälkeen. Erittäin ilahduttavaa on, että Orbi ja Alexa suostuvat etsimään musiikkia myös Spotifysta, toisin kuin vaikkapa Applen Homepod, joka käytännössä pakottaa tilaamaan Apple Music -jäsenyyden, mikäli haluaa verbaalisia musiikkitoiveita esittää.


Pyysin Alexaa soittamaan musiikkia ja se teki työtä käskettyä. Yksinkertainen pyyntö "play music" jatkoi viimeksi kuunnellun Spotify-soittolistan toistoa, äänenvoimakkuutta sai säädettyä pyytämällä ja tiettyjä kappaleita tietyltä artistilta pystyi kuuntelemaan ihan rennosti kaiuttimelle jutustelemalla. Aivan en päässyt kärryille milloin musiikkia soitettiin Amazonin kirjastosta ja milloin Spotifysta, mutta toisaalta siitä minun ei tarvitse välittääkään. Homma toimi hämmästyttävän hyvin ja jopa toisesta huoneesta normaalilla äänenpaineella kaiuttimen ollessa melko kovalla. Kuusivuotias pikkupoikani seurasi yksinpuheluani vierestä kiinnostuneena ja kahvinkeitosta palattuani mini-me jo esitti toivetta "Alexa, plei Markus ja Martinus" hyvin nöyränä, ja kas, korviin alkoi kantautua norjalaista varhaisteinirynkytystä. Olin aidosti hieman hämmentynyt, ja muksut ovatkin siitä lähtien kuunnelleet musiikkinsa takkahuoneessamme pyytämällä Alexaa soittamaan lempiartistejaan. Yleensä se onnistuu, mutta esimerkiksi OMFG-orkesterin "oo-äm-äf-gee" ei vielä aivan taivu virtuaalineidon ymmärrykseen. Treenaamme nyt lasten kanssa aakkosia ja lausuntaa in English...

Netgear Orbi Voice & Wifi mesh -järjestelmä on nyt pitänyt yllä kotimme verkkoa pari viikkoa. Dataliikenteen laadun kanssa ei ole ollut ainuttakaan ongelmaa, verkkoa ei ole tarvinnut resetoida ja se toimii koko kiinteistössä luotettavasti ja nopeasti. Olin monesti miettinyt kotiverkon päivittämistä ja aika tuntui nyt oikealta, kun markkinoille oli tullut tuote, joka ainakin lupasi hoitaa homman kunnialla. Ja sen se myös teki. Ainoat miinuspuolet laitteistossa ovat suhteellisen korkea hankintahinta (Verkkokauppa.com 529,90€), Airplay-puute sekä Voicen hieman oletettua tukkoisempi äänenlaatu. Kaikki on tietysti suhteellista – mielestäni esimerkiksi B&O:n Beoplay A1 -bluetoothkaiutin soi paremmin, mutta se maksaa yksistään jo puolet koko Orbi-paketin hinnasta. Jos tällä verkolla pärjätään taas seuraavat kymmenen vuotta ilman takkuilua, ei vuositasolle jää hirveän suurta kustannetta.



Hintaluokka: 529,90€
Lisätietoja: Netgear

Plussaa:
+ helppo käyttöönotto
+ toimintavarmuus
+ verkon kattavuus ja nopeus

Miinusta
- Hinta varauksin
- Äänenlaadun puutteet
- Airplayn puute