Yksinkertaistan vain hitusen väittäessäni, että käytin vuosia muutaman BoJack Horseman -jakson katsomiseen, ennen kuin ahmin 4 kautta ja pidin pienen tauon ennen loppua. Jahkailu oli farssi, sillä perverssin leffakriitikon pitää katsoa Hollywoodia satirisoiva furrysarja ja uskoin väitteeseen paranevasta laadusta. Sarjalla on monet kasvot. Sarkastisella virnistelylläkin on ansionsa, mutta se ei kutkuttanut, kun BoJack entisenä tähtinäyttelijänä välitti niin vähän kaikesta, että sohvallekin oli juurtunut joku säheltävä pummi, jota opin arvostamaan noin kolmen kauden jälkeen.

Sarja paranee, kun BoJack yrittää, tai antautuu juoppohulluudelle täysin. Siinä välissä sarja on eeppistä masennuspornoa. BoJack janoaa elämälle merkitystä, mutta vaistoaa, ettei hänestä ole mihinkään ja välit muihin pilattuaan hän tunnustautuu paskaläjäksi - toistuvasti. Sarja pyrkii käymään sillä rajalla, että katsoja vaistoaa skenaarion, jossa hänkään ei enää voisi antaa BoJackille anteeksi.

On kymmeniä ajatuksen ja fyysisen reaktion väärtejä hetkiä. Kolmesti silmäni absoluuttisesti sulivat sekunnissa, kun alitajunta sisäisti kohtauksen merkitykset tiedostavaa minää nopeammin. Mainitsen BoJackin yrityksen korjata häät. Hän onnistuu ilmaisemaan, että täydellistä puolisoa etsivä jää yksin, joten mars naimisiin. Hän sanoo myös, että ystäviin ja työhön panostava löytää itsensä tilanteesta, jossa "kaikki rakastavat sinua, mutta kukaan ei pidä sinusta". Logiikassa on aukko, mutta olennaista on se, kenen kidasta sanat pääsivät. BoJack ei ole verisiteisiin uskovaa sorttia, mutta hän jää pyörimään puolituttujen kiertoradoille. Häntä siedetään ja yritetään auttaa ja jos sellainen tuttavuus on nainen, hän pohtii kosimista. Yleisesti ottaen se on kauniin runollinen käsite, että epätäydellisiä ihmisiä tulee siedettyä syvän siteen johdosta. "Kaikki rakastavat sinua, mutta kukaan ei pidä sinusta" alleviivaa päinvastoin sen, kuinka mukavaa olisi tuntea, että joku nauttii seurastasi. Olen tuntenut useammin rakkautta kuin sitä, joten Niagaran putoukset.

Juuri katsomieni jaksojen aikana pummi ehtii rakentaa seksirobotin, joka huitoo ilmaa dildoilla ja anaalitapilla ja kommunikoi vain härskisti. Niinpä robotti menestyy bisnesmiehenä. Pummista tuli kiinnostava hänen aseksuaalisuutensa selkeydyttyä, aiheen ollessa tuore riippumatta käsittelytavoista. BoJackin manageri Princess Carolyn pohtii nelikymppisenä, pitäisikö perhe perustaa, mistä kehittyy luotettavin ironisen ja inhimillisen sisällön lähde. Visuaalisesta tyylistä en edelleenkään pidä, mutta rakastan sitä, koska totuin siihen. Mykkä jakso, jossa BoJack seikkailee veden alla, korostaa kuvakerronnan ansioita, kun taas yksi jakso on päinvastoin monologi hautajaisissa. Kaikki ei ole ihmeellistä - siksi noin kuukauden tauko -, mutta vaihtelu, hulluus ja hahmojen kehitykselle tärkeä jatkuvuus ja vilpittömyys pysyvät hienosti tasapainossa.

Mikään ei voi voittaa Simpsonien parhaita kausia ja huikean mielikuvituksellista Rick & Mortya vastaan en käänny, mutta BoJack on kiinni pronssissa, joten sori kihtisistä vuosista.