Hell in a Cell on se elämäntapa, jossa kyykit mieluummin majakassa kuin tapaat ihmisiä, sekä WWE:n matsityyppi, jossa häkki on iso ja nykyään punainen. Odotin show'ta yllättävän innokkaana, sillä erehdyin kuvittelemaan, että matseilla on väliä. Painijoiden kyvyissä ei ole vikaa, mutta pitäisin tauon, ellei naisten ensimmäinen oma show WWE: Ovulation kiinnostaisi.

Aloitus oli taas yritteliäin, mikä saa miettimään, tilaako monikin show'n vasta kun hypejuna lähtee käyntiin. Jeff Hardy ja Randy Orton koettivat irrottaa toiselta korvan ja toiselta ihon, joten matsi olisi hui jo ilman stunttia, joka Hardyn oli tehtävä häkistä haaveilleena veteraanina. Se ei tee tuhmasta Ortonista isompaa eikä pienempää uhkaa, että Hardy putoaa katosta pöydälle kuin mätä omena, joten riita jatkunee, vaikka Hell in a Cellin pitäisi olla viimeinen määränpää.

Parilla vyömatsilla oli ns. tilaisuus korjata vääryydet. Veikkasin myötäileväni laumahenkeä, mutta "liian usein" mestarina ollut Charlotte Flair on taitavampi ja eeppisempi kuin Becky Lynch ja "liian pitkään" mestarina ollut AJ Styles osaa saman tempun kuin Samoa Joe, eli puolen tonnin Joen nostamisen kevyesti. Becky voitti puhtaasti ja AJ kiistanalaisesti, millä ei ole suurta eroa, sillä riidat jatkuvat ja janosin dramaattisempia saavutuksia. Ronda Rouseyn vyönpuolustus oli matseista tyydyttävin, sillä hän viimein (ehkä) hautasi Alexa Blissin. Ronda on yhä pysäyttämätön vapaaottelija, mutta loukkaantunutta näyttelemällä hän myös kertoi tarinan showpainijana.

"Huipennuksessa" osapuolet nukkuvat 15 minuuttia ja sitten lähetys katkaistaan. Tämä ei ollut koko totuus, mutta läheltä liippaa. Mestari Roman Reigns ja hirviö Braun Strowman aloittavat pirteästi. Kritisoin vain Reignsin läpsäisyyn huipentuvia balettihyppyjä, joiden voima tulee yksin johtoportaalta. Kun Strowman nostaa Reignsin vyötäröstä (kuin baletissa), Reigns muistaa taas, että hänellä on nyrkki, joten mörköä melkein itkettää. Perusstunttia myöhemmin he nukahtavat. Liittolaiset mätkivät pitkään häkin ulkopuolella, kunnes on Brock Lesnarin aika murtautua häkkiin heittelemään koomapotilaita.

Kolmea mestariehdokasta suojellaan välttämällä tilannetta, jossa yksi häviää, mutta joskus tyydytyksen tunne pitää tarjota, eikä se ole alustusta, kun tuore mestari ja tärkein monsteri nukahtavat tehtyään vähemmän kuin pienemmät, vanhemmat ja lihavammat. Erikoistuomari Mick Foley ei muuta tehnyt kuin muistutti, että jopa häkin päältä pudonnut plösö rekkakuski voi pysyä hereillä.