Muistan kuinka näin vuosia sitten ensimmäistä kertaa Galaxy Note -mallin puhelimen. Olin silloin yliopiston ruokalassa ja yksi laitoksen taideopiskelijoista piirteli luonnoksia kyseisellä puhelimella. Homma näytti kömpelöltä ja puhelin armottoman kokoiselta. Tablettien valtakausi oli juuri alkanut ja puhuttiin puhelimista, tableteista ja phableteista. Nyt kun pitelen uutta Galaxy Note9 -puhelinta käsissäni, tuntuu se isolta, mutta ei mitenkään merkittävällä tavalla. Niin ne ajat muuttuvat.




Ensikosketuksessa Note9 tuntuu painavalta ja tukevalta. Laite on suojattu vettä ja pölyä vastaan, vaikka kuuloke- ja latausporttiin nöyhtää voikin ajautua. Ja kyllä, mukana on 3,5 mm kuulokeportti sellaista haikailevalle. Puhelimen näyttö on yksinkertaisesti huikea. Hiukan reunojen yli kaareutuva 1440p Super AMOLED -näyttö on kooltaan 6,4 tuumaa. Se toistaa erittäin kauniilla ja kirkkaalla tavalla kaikki ihmissilmälle keskeiset värit.

Auditatiivisen elämyksen tarjoaa stereo-kaiuttimet, joista lähtevä ääni on mukavan syvä ja jopa bassovoittoinen. Puhelimelta on ensimmäistä kertaa todella miellyttävä katsoa Netflixiä sängyssä pötkötellen. Miinuksena mainittakoon, että ojennetuista käsistä putoava puhelin aiheuttaa pahaa-aavistamattomalle makoilijalle vähintään kallonmurtuman. Paketista löytyy myös AKG:n aivoihin asti työnnettävät nappikuulokkeet, joiden laatu oli maallikon korvaan yllättävän hyvä ja niiden punottu kaapeli herätti luottamusta.

Puhelimesta on olemassa kaksi erilaista mallia, joista se “karvalakkiversio” pitää sisällään 128 GB tallennustilaa ja 6 GB RAM-muistia. Puolestaan kalliimpi (ja testauksessa ollut laite) on 8 GB RAM-muistilla ja valtavalla 512 GB tallennustilalla varustettu peto. Tilan koko ei suinkaan rajoitu näihin raameihin, sillä laitteeseen voi sujauttaa sisällä micro SD -kortin ja puhelin tukee korttien kokoja aina 512 GB asti. Myös akku on kokenut Note 8:n ajoista skaalauksen ylöspäin, sillä mehua on patterissa 4000 mAhin verran. Omassa käytössäni akku riitti ilman latausta juuri yhdeksi vuorokaudeksi ja tämä oli tulos varsin aktiivisella käytöllä.




Kuten muissa Note-sarjan puhelimissa, löytyy myös ysistä kynä. Nimellä S Pen kulkeva tikku löytyy kännykän oikeasta alakulmasta ja irrottautuu tyydyttävästi naksahtamalla kolostaan. Pelkästä muovisesta osoittimesta ei kuitenkaan ole kyse, ehei. Kynä tunnistaa painetta ja sen sisältä löytyvä kondensaattori tarjoaa kynäilyyn virtaa lähes tunnin ajaksi. Pelkän piirtelyn lisäksi tikusta löytyy myös yksi nappi, jota voi käyttää kätevästi pause-nappina tai vaikka valokuvauksessa laukaisimena. Kun tussin työntää takaisin puhelimen syövereihin, latautuu se täyteen noin minuutissa.

Note9:ssä on kerrassaan loistava kamera, joka ei kuitenkaan ole kokenut teknisiä muutoksia Galaxy S9+ -puhelimen vastaavasta. Ohjelmiston saralla parannusta on tapahtunut mm. kohteen älykkään tunnistuksen muodossa. Takaa löytyvä 12MP tuplakamera ottaa erinomaisia kuvia, varsinkin hämärässä valaistuksessa ja videokuvauksessa optinen kuvainvakain vähentää kameran heilumisesta johtuvaa tärinää. Etupuolelta tervehtii käyttäjää 8 MP selfiekamera, eikä senkään laadussa ole moittimista.





Kalliin hinnan, suuren kokonsa, erinomaisen kameran ja kynänsä ansiosta puhelin selkeästi profiloituu ammattimaiseen käyttöön. Tätä mielikuvaa tukee myös mahdollisuus yhdistää Note9 monitoriin latausportin kautta. Tähän tietenkin tarvitaan USB-C:n kääntäjä HDMI:ksi. Liitoksen jälkeen ruudulle saa Dex-työpöytänäkymän ilman erillisiä telakoita ja puhelinta itseään voi käyttää hiiren korvikkeena.

Pelkästään “karvalakkiversion” hinta huitelee yli 1000 euron kieppeillä ja kalliimman monsterin arvo lähentelee uhkavaasti 1300 euron rajapintaa. Kun sain puhelimen omaan kouraan epäilin vahvasti käyttäisinkö S Peniä ollenkaan. Ja mitä vapaa-aikaan tulee, jäi kynä koteloonsa. Missään arjen toimenpiteessä ei tikulle juuri käyttöä löytynyt. Kuitenkin työkäytössä kynä loistaa ja luo puhelimelle todellakin merkityksen tietokoneen vaihtoehtona.

Kynän kanssa puhelimen käyttö on intuitiivista, sillä on helppo rajata kuvia näytöstä, muokata tekstiä, tehdä muistiinpanoja ja piirrellä luonnoksia. Omaan työhöni kuuluu sosiaalisen median hallintaa, sekä sisällöntuotantoa ja tältä kannalta Note9 pääsi loistamaan.

Tästä päästään kyseisen puhelimen paradoksiin. Vakaan asiallinen ulkoasu ja ammattimaiset ominaisuudet puhelimessa ovat jonkinlaisessa ristiriidassa laitteen toisen markkinoidun ominaisuuden, eli pelimahdollisuuksien kanssa. Luuri saapui minulle myös peliarvostelua varten, sillä Fortnite ilmestyi julkaisussa android-ympäristöön ja oli Galaxy-puhelimien yksinoikeutena muutaman vuorokauden verran.



Pelaaminen on laitteella otettu niin softan kuin sisällön puolesta huomioon. Luurin syövereistä löytyy aikaisempaa mallia kolme kertaa isompi jäähdytysputki, jonka tehtävänä on pitää puhelin viileänä pelisessioiden aikana. Pelatessa käyttöön saa tietenkin pelitilan, jossa häiriöitä tai ilmoituksia ei tule ja laitteen suorituskykyä voi priorisoida tarpeen mukaan. Tämän lisäksi pelivideoiden tai striimien tekijöille on luvassa helpotusta, sillä Note9 pitää sisällään valmiin softan, jolla voi kuvata pelin tapahtumia ja etukameran avulla pystyy jopa filmatisoida omaa klyyvaria.



Käytännössä itsensä videoiminen pelaamisen tuoksinnassa ei ole kaikkein käytännöllisin elämys. Fortnite-pelivideon tallentaminen puhelimen muistiin aiheutti ruudunpäivityksen romahtelua ja jäähdytyksestä huolimatta puhelin alkoi tuntumaan käsissä melko lämpöisältä kapulalta. Tietenkin myös akku imeytyi melko vauhdilla toiminnan tiimellyksessä.

Mitä itseensä Fortniteen tulee, pyörii peli laitteella moitteetta. Tietenkin mobiili-version ulkonäössä on tingitty, eikä pelattavuus nakkisormilla ruutua pyyhkien ole tällaiselle satunnaiselle kukkulankuninkaalle mitään herkkua. Pelissä on silti saatu samankaltainen nopeatempoisuuden tunne mobiili-ympäristöön kuin konsolilla tai PC:llä. Isona plussana mainittakoon myös, että ruudulla olevia kontrolleja voi helposti kustomoida haluamansa kaltaisiksi. Ongelmat pelissä palautuvat kosketusnäytön ongelmiin. Näin toiminnallisessa pelissä kuin Fortnite on hyvin hankala saada tunne napakoista kontrolleista kännykän ruudulta pelattaessa. Henkilökohtaisella tasolla kaipaan aina fyysisiä näppäimiä, enkä valitettavasti testin aikana päässyt testailemaan kolmannen osapuolen ohjaimien toimivuutta puhelimen kanssa.



Ainoat, mutta selkeät miinukset tulevat räätälöidystä android-käyttöjärjestelmästä, jossa on liikaa ylimääräistä tavaraa. Kaikkein hermoja raastavin lisä on Bixbie-virtuaalisihteerille omistettu ikioma näppäin. Sitä painamalla voi tähän keinoälykköön ottaa yhteyden ja lähes aina kun otin puhelimen taskusta painoin vahingossa kyseistä nappia lukitsemisnapukan sijaan.

Mikä siis Note9 on? Ennen kaikkea se on työlaite erittäin vaativalle käyttäjälle. Vasta tämän jälkeen tulee laitteen viihdekäyttö ja pelimahdollisuuksien hyödyntäminen. Luuri on siis tarkoitettu erityisesti raskaaseen käyttöön, jota luurin mukana tuleva kynä ja desktop-tila tukevat. Varsinkin S Pen jää helposti unohduksiin laitteen arkisessa käytössä, mikä on harmi, sillä kynä on erinomainen lisä laitteelle. Puhelimen käyttö on usein niin nopeaa ja hetkellistä, ettei kynän esiin ottamista tule edes ajatelleeksi. Vasta kun edessä on näppäryyttä vaativa tehtävä, luonnos tai muistiinpano, tarttuu tikkuun mielellään.



Missään nimessä suppea kohderyhmä ei tarkoita sitä etteikö Note9 olisi hyvä puhelin. Kuten YouTubesta tunnettu Austin Evans omassa arvostelussaan totesi, on kuitenkin vaikea perustella miksi joku ostaisi kyseisen luurin, eikä edullisempaa Galaxy S9+ -puhelinta. Onko hiukan isompi näyttö ja S Pen todella riittävät syyt maksaa puhelimesta noin 300 euroa enemmän?

Lopuksi voin todeta, että oma henkilökohtainen puhelimeni on iPhone SE ja voi pojat se tuntuu nyt pieneltä.




Hintaluokka: 1000-1300 euroa
Lisätietoa: Samsung