Suomen Oscar-ehdokas Armomurhaaja kyydittää tyydyttävästi kuin Pappa-Tunturi. Gaalaan Suomi pääsi 2003, kun omintakeisesti itseään toistavan Aki Kaurismäen kultti sai tulokkailta tukea. Koirien oikeuksia tukeva puskaleffa karsiutuu nopeammin.

"Armomurhaaja" eli joku pekko korjaa prätkiä, lopettaa eläimiä ja läksyttää lemmikkien itsekkäitä omistajia vaihtelevasti. Yleisellä tasolla olin hänen puolellaan, vaikka hän liioittelee ja piinaa kihtisyydellään itseäänkin. Pilttinä vastustin kilpikonnien hankkimista, mutta vastustin enemmän niiden dumppausta ja huolehdin niistä niin kauan kuin teknologia, budjetti ja mielenterveys sallivat. On jonkinasteista kusipäisyyttä paikata aukkoja sielussaan orjuuttamalla ja syömällä eläimiä ja vain psykopaatti harrastaa catch & release -kalastusta, joka ehtii puheeksi tulla.

Matti Onnismaan karisma riittää mökötyksen myymiseen, joten elämän lopettaminen alakuloisen empaattisesti on sielukasta, mutta kullakin Oscar-äänestäjällä pitäisi olla outo henkilökohtainen trauma, jotta paksulla tussilla alleviivaamisesta löytyisi riittävästi jujua. Äärioikeistoon kuuluvan koiranomistajan typeryydessä on sellaista realismia, joka paradoksaalisesti on tarinan uskottavuudesta pois, sillä leffat ovat satuja ja realistisen keskikaljajuntin elämä ei Taru sormusten herrasta ole. Asia on ristiriitainen. Armomurhaaja esitetään hallitun ironisesti matalimman tason myyttisenä kostajana ja aivoton nilkki soveltuu vastustajaksi, vaikka pyörittelin silmiä hänen näyttelijälleen. Jos filmiä ajattelee äärivasemmiston ja -oikeiston törmäyksenä, siinä on hieman märehdittävää, mikä on pointti.

Armomurhaajan isi on sairaalassa, konna suuttuu ja nainen tulee kiimaan sattumalta saman, hitaan 83 minuutin aikana, mutta muun muassa kielojen salattu merkitys ja (noin) kaikkien aikojen huonoin seksikohtaus ottavat etäisyyttä satunnaisiin tv-sarjoihin ja pitävät tämän taiteena. Dialogia kannattaa kehaista, jos et usko, että keksisit itse neljä asiallista lausetta sanotaanko 83 minuutissa. Maisemakuvia on nähty, mutta uskoakseni kukaan ei ole Salatuissa elämissä osannut laittaa kameraa paria senttiä lähemmäs maatasoa, joten Oscar kehdattiin tilata.