SummerSlam on WWE:n isoin show WrestleManian jälkeen. Heitän pari sanaa fanina, joka katsoo näistä noin joka toisen.

Show'n aloittanut Seth Rollinsin ja Dolph Zigglerin mannertenvälinen mestaruusottelu irrotti huipentavalla kieppumisella kylmät väreet ja yleisöstäkin mylvintää. Uskottava tappelu on kaukana klassisesta showpainista, jossa kaljamaha potkii tajutonta kaveria, kunnes vuoro vaihtuu. Ottelu on illan paras, mutta tangoa ovat useimmat muutkin. Hujopeista ja punkeroista maksetaan joskus kilohintaa, mutta SummerSlamissa hekin lentävät.

Stunttilihapulla Kevin Owens "ei voi" voittaa partajätti Braun Strowmania. Jos hän yllättää, hän vie Strowmanin salkun, joka sallii sekaantua mestaruusotteluun. Kolmen juonihaarniskamiehen kaato kieroudella tykittäisi, mutta ei: lihapullan lyttäys minuutissa aloittaa show'n alamäen. Monet matsit näppärästi alustavat tulevaa, mutta tunteiden pitäisi huipentuakin.

Ensimmäisessä naisten ottelussa paha 40 kilon pinkkiblondi jää amatsonien jalkoihin. Toisessa UFC-legenda Ronda Rousey nöyryyttää Harley Quinnin piraattikopiota Alexa Blissiä, ottaen ensimmäisen mestaruutensa. Rousey on räjähtävä kehässä ja hilpeän nolo tuimistellessaan pissisbiisinsä tahtiin, eli täyttä viihdettä, mutta edistääkö helppo mestaruus asiaa? Jos hän esim. pitää vyötä ennätysajan ja alkaa haastaa miehiäkin (heitä jo viskeltyään), ehkä logiikka avautuu.

WWE-mestari AJ Stylesin väännöissä on psykologiaa, mutta hidas tempo on ongelmallista show'n keskellä. Haastaja Samoa Joe näyttäytyy parhaimmillaan diabeteksenkin tahdonvoimalla selättävänä murskauspallona, mitä tasaväkinen vääntö ei tue. Matsi koukuttaa vähitellen tarinan toimiessa: Joen tylytykset saavat Stylesin menettämään arvokkuutensa.

Vuosien riita tukee Daniel Bryanin ja The Mizin vääntöä, tai no: kun he tekivät neliöitä ruhoistaan (luovutusliike), pidin siitä enemmän kuin kuviokellunnasta. Jeff Hardy hyppää taas pää edellä kovimpaan kohteeseen. Finn Bálor käyttää vaihteeksi demonimeikkejä piestäkseen sekunnissa maailman kaljuimman liimaletin, joka viimein ajeli hiuksensa (molemmat). En sano meh. Eh.

Lopetus esittää kaikki luusereina. Johtoportaan lellikki Roman Reigns kohtaa taas Brock Lesnarin, jota ei tarinan mukaan enää kiinnosta. Lesnarista tahdotaan etova, joten hän nykyään puhuukin, vaikka ääni sopisi paremmin Mikki Hiirelle kuin Mustalle Pekalle. Yleisö: "You both suck! You both suck!" Mutta mitä? Strowman vahvistaa heti olevansa mukana, vaikka laukkumiehillä on tapana yllättää väsynyt mestari! Käsitin väärin: hän vahvistaa odottavansa väsymistä. Lesnar humauttaa häntä ohimennen, joten Reigns humauttaa Lesnaria ja nyt Reigns on pitkän matkan jälkeen universumin mestari vahingossa... Farssi on viihteen muoto.