Hämeenlinnassa järjestetty Hämeen keskiaikafestivaali on sanalla sanoen lumoava tapahtuma. Eikä vain siksi, että siellä on mukava käydä käyskentelemässä ja nauttimassa kauniista kesäpäivästä ohjelmineen, jos vain sää sallii. Tapahtuman hengestä haistaa näet muutakin, jotain syvempää ja yhteisöllisempää.





Keskiaikafestaroinnissa kun on kaksi puolta: on se yleisötapahtuma hulinoineen ja viihteellisine ohjelmanumeroineen. Mutta sitten ovat myös ne esiintyjät, talkoolaiset ja osallistujat. Tapahtuman muurien sisällä onkin tarjolla niin kovin monta erilaista tasoa ja tapaa osallistua. Monille tapahtuma on tavallaan miellyttävä larppausviikonlopppu, jonka aikana ollaan sekä työtehtävissä että nautitaan erikoisesta, kiireettömästä ilmapiiristä ja mukavista ihmisistä.

Vierailijalle käynti keskiajalla voi olla yhtä lailla piipahdus päiväseltään työnäytösten ja käsityöläisten seuraamisen tai kotieläinten rapsuttelun merkeissä. Historiallisille leirialueille saapuneet perheet, myyjät ja näyttelijät tarjoavat paljon ihailtavaa alueella vaeltelun merkeissä. Jossain tapahtuu koko ajan jotain ja aikatauluja saa pitää tarkasti silmällä, jos haluaa nauttia järjestetystä ohjelmasta. Eri paikkoihin kun on niin lumoavaa pysähtyä tarkkailemaan ja jutustelemaan. Päivittäin vaihtuvassa ohjelmassa riittää koukkuja sekä päiväseltään että illan hämärtyessä, kun suuremmat taiteilijaryhmät nousevat esiintymislavalle.



Mutta siinä samalla, kiireettä vaeltaessaan, ei voinut olla nauttimasta myös yleisestä ilmapiiristä. Siitä, että nämä eri tavoin pukeutuneet ihmiset ja käsityöläiset ovat täällä siksi, että hekin nauttivat tapahtumasta. Suuri osa tapahtuman apukäsistä on talkoolaisia, jotka tahtovat olla mukana rakentamassa ja järjestämässä tätä upeutta. Talkoolaiset, myyjät ja käsityöläiset ovat rakentaneet leirejään kojujensa ympärille ja nukkuvat paikan päällä. Päivän ja illan mittaan voi tarkkailla, kuinka he kokkaavat päivällistään teltan kupeessa pikku nuotiolla tai istuvat ystäväpiirissä simaa nauttimassa. Lapset parveilevat ympärillä ja kiitävät pitkin festivaalialuetta leikkiensä lomassa. Rantarosvot ja viikingit kuljeskelevat ympäriinsä miekkoineen, eivätkä mittavat teräaseet herätä kenessäkään ihailua kummempaa huomiota. Jotkut ilmeisesti tulevat paikalle ihan vain historialliselle telttaretkelle, kirjaimellisesti larppaamaan keskiaikaleirielämää muutaman päivän ajaksi. Tämä on yksinkertaisesti yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Toki nämä kaksi eri ulottuvuutta ovat hieman erilaisia silloin, kun vierailijoiden ryysis on kovimmillaan ja kulkuväylät ovat tukossa. Mutta ainakin tapahtuma-alue on laaja ja toimintaa riittää jos jonkinlaista eri suunnilla. Niin paljon, että väkisinkin jää paitsi jostain hauskasta. Ai, tuolla olisi ollut viikinkitaistelunäytös? Hitsi, jäi väliin kun rapsutettiin pässiä ja nautittiin sahtia.

Mutta meni keskiajalla millä näkökulmalla tahansa, niin kyllä se kannattaa. Päivälippulaiset pystyivät käyskentelemään, nauttimaan päiväohjelmasta ja tekemään ostoksia, iltalippulaisille tarjolla oli tänä vuonna muun muassa venäläisen kansanmusiikkiyhtyeen (tai naisarmeijan) Idisin lumoavaa folkkia, puolalaisen Xiazeca Druzynan vaikuttavat hevosturnajaiset, virolaisen Metsätöllin upean raskasta kitara-kantele-folkmetallia ja valkovenäläisen katuteatteri Virin hämmästyttävä tulishow. Siihen päälle vaikkapa talutusratsastusta ja lasten turnajaiset, tanssipajoja, Greenrose Fairen folkrockia, viikinkitaistelijoita, buhurttia, trubaduureja, iltapidot ja vaikka mitä.

Kyllä se niin vain on, että Hämeenlinnassa kelpaa astua hetkeksi keskiajalle.
Laajempia kuvagallerioita Hämeenlinnan keskiajalta V2.fi:ssä lisää läpipäivinä.

Lisätietoja: https://www.keskiaikafestivaali.fi






Idisi:


Metsätöll:


Vir: