Englannin- ja suomenkieliset otsikot tekevät valintoja. The Extraordinary Journey of the Fakir kertoo, mitä leffa tahtoo olla: intialainen ihmeleffa länsiyleisölle tyyliin Slummien miljonääri. Suomenkielinen nimi Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin viittaa idioottimaisimpaan juonenkäänteeseen autistisen rehellisesti. Alkuperäisromaani yhdistää nimet ja on oikeasti hyvä? Saharan kuivasti: "pih".

Fakiiri on intialainen varas, joka montaasien mukaan osaa pari taikatemppua, jotka eivät liity mihinkään mitenkään. Nuorena hän tahtoo tuntea isänsä NIIN KOVASTI, että äkkinäinen luulee asian olevan huomionarvoinen. Isä asuu Pariisissa, jonne fakiiri tahtoo. Hän on köyhistä oloista, mutta hän yksinkertaisesti matkustaa Pariisiin. 30 sekuntia sitten hän ilmoitti pitävänsä Ikeaa varallisuuden merkkinä, joten hän ei etsikään isäänsä, vaan Ikeaa.

Voi ei! Hän (flirttailtuaan pikaisesti satunnaisen naisen kanssa) nukahtaa Ikean kaappiin, joka kuljetetaan Iso-Britanniaan. Hänen on nyt palattava Pariisiin elämänsä rakkauden vuoksi.

Tämä on enemmän kuin puoliksi vakava ehdotus: otsikon pitäisi olla Somali, joka jumittui säkkituoliin. Ystäväni Barkhad Abdi voisi näytellä ensimmäisen Ikean Mogadishuun perustanutta herrasmiestä, joka yleisen sekoilun vuoksi päätyy Ikean säkkituolissa Eurooppaan, jossa häntä epäillään pakolaiseksi. Niin ironista! Niin syvällistä! Niin hyvin rajattua? Abdi on luonteva vilahtaessaan tässä 90 minuutin seikkailussa, joka ottaa teemaksi muun muassa pakolaiset, mutta ei anna heille omaa aikaa, koska aikaa on annettava mainitulle satunnaiselle länsinaiselle ja tietenkin hänen tyttökaverinsa harhaluulolle, että hän on lesbo, vaikkei hän ole – ja muille satunnaisille hahmoille.

Fakiiria luullaan pakolaiseksi. Mitä muuta? Kun hän taas kerran muistelee lapsuuttaan, kohtaus ei vaikuta tarpeelliselta, mutta hän ensi kertaa kirjoittaa muistelmansa ylös, joten nyt herra hiomaton timantti sotkeutuu elokuva-alan ytimeen! Tiesitkö, että minäkin olen kirjoittaja? En sano, että osaan kirjoittaa mitään hyödyllistä, mutta osaisin manata leffan helvettiin useammalla tavalla, kuin kuolevaiset voivat ymmärtää.

Lyhyesti: tällä hyväntahtoisella ja miellyttämishaluisella paskaleffalla ei ole minkääntasoista ymmärrystä rytmistä, kerronnasta tai mistään muustakaan. Teos yrittää useampaan kertaan määritellä, mistä on oikeasti kyse, epäonnistuen tuskallisesti.