Sacha Baron Cohenin uusi haastattelushow Who is America? on kevyesti hauskimpia tänä vuonna näkemiäni asioita. Vastakkaistakin pihinää esiintyy ja ymmärrän sen, joten painotan olevani fani ja ilahtuneeni jo siitä, että Sacha saa tehdä juttuaan. Borat jäi eläkkeelle, kun leffasta tuli liian suosittu ja vaikka Brüno-leffa vielä onnistui, sen tekemistä seurattiin lööpeissä. Who is America? tuli tyhjästä.

Paljon kehtaat vaatia puolen tunnin jaksolta Sachan ystävänä tai vastustajana? Kolme uutta hahmoa esitellään trailerimaisesti: Sacha höpisee levottomia, eikä uhreilla ole juuri väliä, kunhan he symboloivat jotakin ja hämmentyvät. Neljäs hahmo ehtii nöyryyttää useita pöpejä merkityksellisesti. Jos seuraava jakso toimii samoin, mutta huipennuksesta vastaava hahmo vaihtuu, (kuulemastani) kritiikistä katoaa terä.

"Filosofian tohtori Billy Wayne Ruddick Jr." on skootterilla huristeleva punaniska, jolla Sacha tuntuu tavoittelevan sitä huomiota, että moni juntti kallistuisi vasemmalle, jos he keskittyisivät asioihin, eivätkä uhofantasioihin. Soopa on liian paksua, jotta presidenttiehdokas Bernie Sanders kykenisi kunnolliseen reaktioon.

"Tohtori Nira Cain-N'Degeocello" on päinvastoin ääriliberaali, joka puhuu delfiiniseksistä etelän herrasväelle. On usein väitetty, että jo se on onnistuminen, jos Sacha saa konservatiivin tai liberaalin uskomaan, että vastapuolta edustava pimeä hahmo on totta, mutta se on ontuvaa psykologiaa. On loogista reagoida vaisusti, eikä tilanteesta ole pakko poistua, vaikka arvaisit sen olevan vitsi.

"Ulostemaalari Ricky Sherman" vaikuttaa sarjan Brünolta, jolla hyökätään (mm.) kulttuurieliittiä vastaan. Vankilasta juuri vapautunut mies on karkeasti sanoen sössöttävä prätkäjätkä. Taidegallerian vetäjä ei tyrmää hänen taidettaan, mutta ei ole syytä olettaa, että nainen vastustaisi Sachankaan paskaa.

"Erran Morad" on israelilainen tosiäijä ja antiterrorismin asiantuntija, joka saa asehullut amerikkalaiset myötäilemään Israelin yritystä aseistaa pikkulapset. Hullulla tarkoitan mielisairasta: uutiset ja tilastot aiheesta ovat tragikoomisia ilman Sachaakin. Tämä osio on julkaistu netissä syystä ja toki tätä saa sanoa "ainoaksi valopilkuksi", mutta satiirin ja spedeilyn suhde oli sama aiemminkin. Sacha esittelee puolessa tunnissa enemmän toimivia sketsihahmoja kuin Pirkka-Pekka Petelius eläessään.